Treeniviikko 13/31 meni rennosti palautellen. Reippaat 7h jakautui seuraavasti: pyöräilyä 3.20h, juoksua 1.20h, salia 1.30h, soutua ja hiihtoa 1.15h. Päälle ulkoilua ja lumitöitä useita tunteja. Kolmen kovatehoisen viikon jälkeen teen suunnitelman mukaisesti kevyen palautteluviikon, jossa tunnit ovat 7-8 ja tehot alhaalla. Treenien kestokaan ei ole koskaan yli kahta tuntia. Ensi viikolla tehot nousevat taas ja treeniä on tarkoitus kerätä 12 tuntia. Palautumisviikolla pyrin ottamaan kaksi lepopäivää, jolloin on korkeintaan ulkoilua, kun ns. treeniviikolla on aina vain yksi lepopäivä. Käyn jaottelua läpi lisää myöhemmissä postauksissa.
400:n Haaste laitettiin tulille torstaina kolme päivää sitten. Suunnittelun aloitin viime heinäkuussa ideoimalla mahdollisimman haastavan, mutta toteutettavissa olevan suorituksen tulevalle kesälle. Olin tilannut Amazonista kasan monipuolista valmennuskirjallisuutta, joista yksi opus oli The Outdoor Athlete. Kirjan valitsin sen lupaaman sisällön ja siitä annettujen positiivisten arvioiden perusteella. Se vaikutti olevan sopiva opas varsinkin, kun lähitulevaisuudessa minulla on ollut tarkoitus panostaa enemmän multisport- ja seikkailu-urheiluun, joiden monipuolisuus ja luonnonläheisyys ovat jo pidempään kiehtoneet. The Outdoor Athlete sisälsi myös melontaharjoitteluohjelmia, mikä ainoastaan vahvisti ostopäätöstäni. Nyt tulisi viimein se kesä, jolloin otan melonnan hallintaan tai ainakin tutustuisin siihen kunnolla. Aiempaa kokemusta vesilläliikkumisesta minulla ei juuri ollut, joten melonta olisi mukava lisä harrastuksiin niin kuntoilun kuin retkeilynkin kannalta: näkisi kotimaatakin uudesta perspektiivistä. Aloin suunnitella 400:n Haasteen melontaosuutta etsimällä netistä retkimelontablogeja, jotta saisin kuvaa siitä, millaisia päivämatkoja kokeneet melojat ovat retkivarustuksessa tehneet. Hyvällä säällä matkat näyttivät menevän 50-60 km tuntumaan, joten aloin etsiä pääkaupunkiseudun läheltä isoa sisävesistöä, jonka poikki voisin suorituksessa meloa. Lohjanjärvi-Hiidenvesi jäi ainoaksi vaihtoehdoksi lähialueella, joten reitti Karjalohja-Lohja-Vihdin kk hahmottui nopeasti. Tilasin saman tien tarvittavat maastokartat, jotta pääsisin paremmin tiedustelemaan reittiä.
Pyöräilyosuus
Koska lähtöajatus oli se, että tulevan kesän projekti olisi haastavin koskaan, myös pyöräilyosuuden tavoitteen tuli olla kova, mutta realistinen. Vaadittavan pyöräilykunnon rakentamisen kannalta 300 kilometriä 12 tuntiin olisi hyvä tavoite, koska edessä olisi vielä pitkä matka kotiin ja toimintakykyä tulisi olla vielä reilusti jäljellä. Aktiivimaantiepyöräilijä voi pitää 25 km/h keskinopeutta tuolla matkalla helppona saavuttaa, mutta pitää huomioida kokonaissuorituksen lisäksi myös kalusto, jolla se suoritetaan. Sama vehje, jolla olen ajanut retkivarustuksessa pistosuojatuilla renkailla vaimon kanssa kolmessa päivässä Ouluun, jolla olen vetänyt jälkikasvua peräkärryssä ja ajanut valtaosan arkiajosta kelissä kuin kelissä viimeiset viisi vuotta ei ole tietenkään optimaalinen esim. triathlonille. Kona Jake The Snake -cyclocrossarin ajoasento on melko matala, muttei aggressiivisin, se on noin 9-kiloinen jne., joten mihinkään tempotykkiin sitä on turha verrata. Eroa on vähän kuin työhevosella ja huippuravurilla. Miksen sitten hankkinut haastetta varten optimaalisinta maantiekonetta johtuu siitä, että halusin jatkaa samalla pyörällä, jolla olen aiemmatkin suoritukset runtannut. Mind over matter, you know. Sen hiilikuituisen unelman ehtii hankkia myöhemminkin.
Juoksuosuuden taustaa
Juoksuosuus hahmottui pyöräilyn kanssa samalla kaavalla eli sen oli oltava myös ultramatka, josta minulla oli jo kokemusta. Juoksin triathlonistikaverini kanssa marraskuussa 2011 Hyvinkäältä kotiin. Maratonia väheksymättä olin paria vuotta aiemmin sanonut, että juoksen ennen ensimmäiselle maratonille ilmoittautumista 50 km maantiellä alle viiden tunnin. Aikaa hölkötellen meni 4.56 ja matkavauhdin tarkkailu oli helppoa kaverin Garmin XT310:stä. Lopussa jalat luonnollisesti jäykistyivät, mutta muuten vauhti oli ollut sellainen, ettei se tuntunut pahalta. Pahalta tuntui jaloissa vasta seuraavana päivänä ja se johtui varmastikin yhdestä faktasta: treenipäiväkirjojen selailun perusteella olin edellisen kolmen kuukauden aikana juossut viikossa maksimissaan 1,5 tuntia, joka koostui edestakaisesta työmatkasta. Pitkät juoksulenkit puuttuivat siis kokonaan ja pyörälläkin olin tuona aikana tehnyt pisimmillään vain noin tunnin lenkkejä.
Heinäkuussa 2012 tuli ensin selkään nikamalukko, joka pakotti parin viikon totaalitaukoon juoksussa. Juoksuun kiireellä palaaminen jumitti penikat, joten asetettu 3.30:n aikatavoite HCM:lla alkoi huolestuttaa. Pahimmin ongelmien takia kärsivät alkuperäisten suunnitelmien pitkät rauhalliset lenkit, joita juoksin lopulta vain yhden 27-kilometrisen. Toinen pitkä oli heinäkuun lopussa tekemäni kiihtyvä 24,5 km, jolla kellotin viimeisillä 21,1 kilometrillä puolimaratonin ennätyksekseni 1.36. Päätinkin ongelmien keskellä huolehtia nesteytyksen onnistumisesta ja päästä starttaamaan totaalisen palautuneena ja latautuneena kesän päätavoitteessa. Pitkien lenkkien puute oli varmasti suurin syy siihen, että vauhti laski lopussa 5 min/km tavoitteesta. Jäin aikatavoitteesta kuitenkin lopulta vain keskimäärin pari sekuntia kilometrillä keskisykkeellä 88,7 %, joten suoritukseen oli syytä olla tyytyväinen.
Nesteytyksen tärkeyttä ei pitkällä matkalla voi aliarvioida. Otin ajoissa selvää, mitä juomaa matkalla tarjotaan ja totuttelin vatsaa siihen viimeisellä pitkällä lenkillä, jolla vatsa oireili, sekä tankatessa parina maratonia edeltävänä päivänä. Maratonilla mitään ongelmia ei juomisen suhteen ollut. Neste imeytyi hyvin, mutta ehkä juomaa olisi voinut vielä vähän enemmän nauttia. 35 kilometrin jälkeen reidet olivat niin arat ja kireät, että juoksin vain niin kovaa kuin enää krampeista vihjailevilla koivilla uskalsin.
Vantaa-Oulu 5.-6.8.2010
Koko tämänvuotinen projektini juontaa toistaiseksi rankimmasta suorituksestani, joten selvitän sen taustoja. 2010 talvella olin ottanut tavoitteekseni pyöräillä Vantaalta vanhaan kotikaupunkiini Ouluun alle 30 tunnissa. Keskinopeuden oli taukoineen tarkoitus olla siis yli 20km/h. Tavoite oli mielessä vuoden alusta lähtien, joten harjoittelunikin tuki sitä. Lihaskuntoharjoittelua oli tuttuun tapaan muutama tunti viikossa kylmemmällä kaudella, mutta pyöräilyyn panostin nousujohteisesti jo keväästä. Tuolloin tavoitteen kannalta tärkeitä yli 200 km pyörämatkoja oli vain kaksi, joiden pituudet olivat Pirkan pyöräilyn 210 kilometristä soolona heinäkuussa polkemaani reiluun 300 kilometriin, jonka pyöräilin kovassa helteessä pitkin läntistä Uuttamaata. Aikaa meni 12.36, joten etukäteen elättelemäni 25 km/h jäi haaveeksi. Noiden lisäksi alla oli muutamia 150-180 -kilometrisiä maantiesooloja.
Kesän mittaan pyöräillyt matkatkin pitenivät siten, että kuukausi ennen suunniteltua kauden huipennusta poljin Sulkavalle reippaat 350 km päälle 14h ja paria viikkoa ennen H-hetkeä 419-kilometrisen ”maakuntamatkan” Etelä-Savon kautta Kaakkois-Suomeen päälle 18h. Jälkeenpäin ajatellen ja jo tuolloin perillä aavistellen viimeinen ”valmistelulenkki” oli liian lähellä itse suoritusta, joten se kehitti enemmän henkistä puolta päätavoitetta ajatellen. Polvea alkoi vihloa lopussa, mikä olikin sitten tuttu tunne Oulun-reissun viimeisinä tunteina. Tuo nelisatanen oli fysiikalleni liian traumaattinen, jotta olisin kokonaan ehtinyt palautua siitä ennen tärkeintä etappia, mutta toisaalta parasta psyykkistä valmistautumista on kova fyysinen harjoittelu. Muutama viikko ennen Ouluun lähtöä arvioin, että aika tulee olemaan jossain 26-27 tunnin haarukassa.
5.8.2010 starttasin juomareppu selässä kohti pohjoista. Alkumatka menikin lentäen ja ajattelemani sykerajat heitin sivuun, koska kampi pyöri ja teho oli kuitenkin aika maltillinen. Syke tuppaa nousemaan pelkästä innostuksesta ja (kisa-)jännityksestä, joten jätin sen toissijaiseksi mittariksi. Pakollinen tapaaminen oli tehtävä huoltojoukkojen kanssa Hartolassa, koska Suunnon rannetietokoneeseen mahtui 20h dataa, joten purimme sen läppärille huoltoaseman pihassa. Reitin olin suunnitellut suorinta tietä siten, että Jyväskylän kiersin 3-numeroista tietä idästä ja tulin Tikkakoskea ennen takaisin nelostielle. Siitä olikin ”helppoa” katsoa matkan ensimmäistä kylttiä, jossa mainittiin Oulu. Lukema oli kuitenkin 321, mikä tarkoitti, etten ollut vielä edes puolimatkassa. Helppoa siten, että suunnistaminen loppui siihen ja lopun matkaa osaisin perille vaikka pienessä horteessa. Tässä vaiheessa matkaa vaikeakin hetki oli jo helteisellä sivutiellä koettu, mutta sen ohitin reippaammalla urheilujuoman nauttimisella ja geelin ja suolapähkinöiden avulla.
Psyykkistä taiteilua ei noin pitkässä suorituksessa voi ohittaa. Puolivälin saavuttaminen tuntui hienolta, vaikka toisaalta ajatus lepäämisestä vasta seuraavana aamupäivänä perillä tuntui aika kaukaiselta. Hämärän laskeuduttua ja kehon väsyessä oli otettava tunnin eli 20-25 km välitavoitteita. Niitä onneksi S-ketjun liikennehuoltamoiden muodossa löytyikin mukavasti matkan varrelta ja juomasäiliötä pääsi tarvittaessa täyttämään ja kuumaa kaakaota tuulensuojaan litkimään. Yön alimman oli Foreca luvannut 12 asteen tuntumaan ja sen huomasi mm. sormien jäähtymisenä. Pimeä nelostie, jota jylistivät täysperävaunulliset kuorma-autot tuntui karulta matkata. Tärinäviivojen hakkaamiselta oli välillä mahdoton välttyä, kun raskasta liikennettä sattui tulemaan samaan aikaan molempiin suuntiin. Lohtua toi se etukäteen tiedostamani tosiseikka, että Pohjois-Pohjanmaan lähestyessä myös reitin profiili tasoittui, mikä tarkoitti vähemmän väsynyttä vääntöä ylämäkiin. Hyvin tuntojani kuvaillut fb-päivitys tuolta yöltä: ”3.04 Pyhäjärven ABC +13. Vasen polvi kipuilee, mutta alle 160km jäljellä. Saatan nukkua perillä... Aika yksin sitä on tuolla.”
Aamun sarastaessa myös aurinko tuli esiin ja alkoi säteillä kaivattua lämpöä takaa. Pulkkilassa pidin viimeisen tauon sisätiloissa ja päivitin tilannetta seinälleni: ”6.07 Pulkkila. Ouluun 90. Polvi estää täyden väännön. Aurinko alkaa lämmittää taas, oli kalsaa.” Tuolta tauolta lähtiessä vasen polvi oli jo niin arka, että jokainen kiihdytys oli taistelua kivun ja vauhdin välillä. Rantsilassa 60 km ennen maalia imaisin viimeisen geelin pysähdyksissä. Sen jälkeen en enää uskaltanut pitää taukoja, vaan rullailin mahdollisimman tasaisesti ja pyöritin ehkä 70 %:sti oikealla jalalla perille saakka. Tunnelmat olivat erityisen vahvat Limingan tienoilla ja välillä ähkinkin ääneen, kun yli puolen vuoden projektin tavoitteen saavuttaminen alkoi konkretisoitua tuttujen maisemien myötä. Perillä Oulussa veljen kotipihassa tunne oli jo tasaantunut. Yllätyksekseni askarrellun maalinauhan puhkaisun jälkeen sain vaimolta suukon, kokikset naamalle ja pojan syliin. Tuota projektia sulateltuani olin varma, ettei se jäänyt kovimmaksi suorituksekseni. Halusin tehdä jotain monipuolisempaa ja vielä antoisampaa.
 |
| Oulun-reissun loppuliuku |
Dataa reissusta: kokonaisaika 26:55.35 h, kampi pyörähti noin 110 000 kierrosta, keskinopeus taukoineen n. 22 km/h, keskisyke taukoineen 137, nousumetrit noin 3000, kulutus reippaat 17 000 kcal ja muun juomisen ohella 12 litraa eli neljä juomasäiliöllistä Gutzyn urheilujuomaa.
Tulossa blogissa:
Pitkillä matkoilla psyykkisen puolen merkitys on niin tärkeä, että kirjoittelen siitä lisää myöhemmin. Aion käsitellä aihetta lähinnä omista kokemuksistani ammentaen, mutta tuon näkemystä myös mm. eräästä aiheesta tehdystä Pro gradu-tutkielmasta, johon törmäsin alkuvuodesta. Toinen aihe tulee olemaan treenikirjallisuus, johon olen projektiin valmistautuessa tutustunut. Kolmas lähitulevaisuudessa käsittelemäni aihe tulee eräästä aiemmasta projektistani: kehittelin kesän 2011 päätavoitteeksi pitkän duathlonin, jonka suoritin elokuun alussa. Kaikki ei mennyt ihan kuten olisin halunnut, mutta siihen pitää aina varautua.
400:n Haaste ja hyväntekeväisyys
Ouluun pyöräilyni herätti jonkin verran kiinnostusta ja moni kyseli, miksen ollut hankkinut suoritukselle sponsoreita. Halusin kuitenkin tehdä sen projektin omillani. 400:n Haastetta suunnitellessani jo lähtöajatuksena oli tehdä sellainen suoritus, johon voisin yhdistää hyväntekeväisyyden. Esimerkiksi Yhdysvalloissahan tapa on Suomea yleisempää. Maiden välinen ero selittyy luonnollisesti osittain erilaisesta järjestelmästä ja tavoista, joilla kansalaiset saavat tarvitsemansa peruspalvelut jne. Etsin erilaisia lahjoituskohteita, kunnes joulukuussa vastaan tuli mitä parhain keräyskohde. Uuden Lastensairaalan tukiyhdistys oli juuri perustettu ja rahankeräyksen aloitusta valmisteltiin. Taisi olla MTV3:n aamuohjelma, josta hierojani oli keräyksestä kuullut ja siitä vinkkasi. Tällainen yksittäinen keräys nostaa mielestäni suotta huolestuneisuutta ihmisissä siitä, että jatkossa osa verovaroilla tuotettujen peruspalveluiden rahoittamisesta jätettäisiin kansalaisten myötätunnon varaan. Nyt on toimittava tavalla, joka on tehokas ja jolla surkeaan ja hävettävään asiantilaan saadaan muutos. Aina ei tarvitse jäädä odottamaan järjestelmän tuovan toivottua ratkaisua, jos se voidaan yhdessä töitä tekemällä saada aikaiseksi ja vielä tavallista nopeammin. Mikä sen mukavampi ajatus kuin onnistunut kansalaiskeräys ja uudet nykyvaatimukset täyttävät tilat maamme erikoissairaanhoitoa tarvitseville lapsille. Ja vielä ennen kuin Suomen itsenäistymisestä tulee 100. vuosi täyteen. Parempaa lahjaa ei juuri tule mieleen.
Yrityslahjoittajat
Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on jo tiedossa, mutta lisää kaivataan, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 400:n Haaste ei ole onnistunut tavoitteessaan vaikka olen maalissa alle 30 tunnin, jos tavoitteeksi asettamamme summa jää vajaaksi keräyksen loppuessa.
Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydän ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottamiseen käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.
Lahjoitukset:
Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry
FI 93 5541 2820 019967 (OP-Pohjola)
IBAN: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402
FI 93 5541 2820 019967 (OP-Pohjola)
IBAN: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402
400:n Haaste muualla:
400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl
Twitterissä raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.
Tulevia tapahtumia
400:n Haasteen logo julkistetaan parin viikon sisällä. Samalla kerromme, kuinka paljon lahjoituksia on sillä hetkellä kertynyt. Pysykää kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti