Hartolan reissu

Muutama kuukausi pääsi suorituksen jälkeen lipsahtamaan bloggaamatta. Teki vaihteeksi hyvää viettää iltoja muuallakin kuin näytön ääressä. Olen mm. lueskellut aiempaa enemmän ja tämän syksyn savottana on ollut suomen- ja englanninkielinen doping-kirjallisuus. Saatan kirjoitella siitä lisää tuonnempana, mutta jos haluaa faktaa, suosittelen lääkärin tai doupanneen urheilijan kirjaa. Historioitsija taas ei selvästikään tiedä lääkeaineista juuri mitään ja lisäksi urheilun taju on kovin alentunutta. 

Veleta -07

http://www.fjallraven.com/fjallraven-polar-2013 

Näin Fjällräven Polar-videon joskus viime vuonna ja tapahtuma näytti hienolta. En tuolloin tiennyt, että kyseessä on jo kaksi kertaa järjestetty vuotuinen tapahtuma, jonne voi hakea kuka tahansa ympäri maailman. Huomasin mainoksen Hesarin kuukausiliitteessä ja hehkutettuani sitä vaimolleni tämä antoi heti luvan hakea. Hakuaika oli 14.11.-10.12, joten myöhästyin parilla viikolla. Mutta onhan tässä vielä kahdeksan päivää aikaa.

Tulevan Uuden Lastensairaalan hyväksi järjestettävän kyläjuoksun voimme järjestää myöhemmin huhtikuussa, joten toteutuessaan Ruotsin reissu ei järjestelyjä haittaisi. Tein pikaisen hakemuksen, johon liitin muutaman kuvan aktiviteeteista. Huomasin suosituimpia hakijoita selaillessani, että videolliset hakemukset ovat saaneet eniten ääniä. Onneksi olen vähemmänkin ääniä keränneenä mukana "arvonnassa", sillä Fjällrävenin raati valitsee joka maasta eniten ääniä keränneen lisäksi yhden hakijan mukaan retkelle.

Talviseikkailu koostuu siis neljästä päivästä, joina koiravaljakolla ajetaan Norjan rannikolta Ruotsiin Kiirunan viereen. Matkaa kertyy noin 300 km ja huolto ja telttamajoitus liikkuu koirien vetäminä. Huhtikuun alku on parasta talviaikaa retkeilyyn ja tuolloin tunturimaisemat ovat hienoja ja sääkin jo valoisampi. Pääseminen retkelle olisi varmasti ikimuistoinen kokemus ja hyvää harjoitusta matkallani haaveita kohti.

Olen joskus ajatellut Etelänavalle hiihtoa suurena tavoitteena vuosien päässä. Etelään senkin puolesta, että alkuvuodesta, jolloin siellä retkeillään, on valoisaa kellon ympäri, mikä petojen puuttumisen lisäksi on suuri plussa. En koe minkäänlaista mielenkiintoa lähteä rämpimään pimeään pohjoiseen. Jo pelkkä fyysinen rasitus on 1100 kilometrin ahkionvedossa tarpeeksi ja mukavahan se on nähdäkin jotain.

Pojan sanoin elokuussa "iskä kävi lenkillä". Nyt iskä tahtoo retkelle. Minulle voi käydä äänensä klikkaamassa osoitteessa: http://www.fjallravenpolar.com/polar-2014/show-all-contributions/?uid=181602 Linkkiä saa toki levittääkin.

Hartolan reissu 22.11.2013

Kerroin joskus keväällä karusta pyöräilyreissusta Hartolaan -09. Tuolloin Lapsen oikeuksien päivänä satoi vettä koko päivän ja oli noin +5 astetta kylmää. Pidin tauot sisätiloissa Mäntsälän ja Lahden Shelleillä, Heinolan St1:llä ja vielä Hartolan Jari-Pekassa. Tauoilta lähteminen oli aina kova paikka märin vaattein ja kroppa jäähtyneenä. Renkaina oli 37mm leveät Schwalben Marathonit sillä ajatuksella, ettei kylmässä tarvitsisi ainakaan ryhtyä renkaanvaihtoon.

Tämänkertaiselle reissulle päätin lähteä maantierenkain, kunhan säät sallisivat. Tavoitteeksi olin säistä tietämättä asettanut yhdeksän tunnin alituksen, jota kevyemmät renkaat laskisivat. Hartolassa oli edellisenä päivänä satanut lunta, mutta sääennusteiden mukaan yön aikana sataisi vettä, joten tiet olisivat sulina. Puin windstopper-trikoiden alle kompressiolahkeet, 3/4 Skinsin trikoohousut ja pyöräilyhousut, pitkähihaisen teknisen paidan ja välipaidaksi Sinisalon maastopyöräilypaidan. Takkina oli Craftin pyöräilytakki, joka hylkii ainakin tuulta hyvin. Kenkien pohjallisen olin vaihtanut lampaanvilla-folio-koostumukseen ja sukkia laitoin ensi kertaa koskaan kahdet päällekkäin: alle tekninen juoksusukka, jossa on mm. hopealankaa ja päälle puuvilla/villa/lycra-sekoitteisen linerin. Tuntui toimivalta, eikä kengänsuojienkaan ansiosta sukat juuri kastuneet ja jalat pysyivät lämpiminä.

Starttasin perjantaina aamulla yhdeksän jälkeen. Ei satanut enää, mutta tiet olivat märkiä, mikä heitti lokarin palasta huolimatta kuraa alhaalla olleelle naamalle. Tuulet olivat suotuisat: koko päivälle oli luvattu pari metriä lounaistuulta eli pääasiassa myötäistä. Matkahan taittuikin mukavasti, vaikka hiekansekainen juoma narskuikin suussa. Ohitin perinteisen Mäntsälän tauon, koska pystyin nauttimaan pyörän päällä tarpeeksi geeliä ja Shellin kohdalla on hyvä alamäki, jonka vauhdeista hyödyin. Päätinkin pitää tauon, kun noin kolmannes matkasta oli täynnä. Sopiva pysäkki sattui saman risteyksen viereen, josta käännyin Kärkölään elokuun suorituksessani. Tässä kohtaa otin nopeasti banaania, energiapatukkaa ja päivitin kuranaamaisen tilanekuvann Facebookiin. Matkaa oli tullut 73,5 km eli saman verran kuin edellisen sunnuntain kolmituntisella totuttelulenkillä. Nyt aikaa oli tosin mennyt vain 2.22 h eli keskinopeus oli kiitettävää.

73,5 km

Lahti alkoikin jo olla reilun parin kympin päässä. Salpausselän läheisyys tuntui lisääntyvinä mäkinä. Suomen Chicagon läpi pääsin sujuvasti siirtymällä mäen päällä ajoradalle, jolla pääsin reilua neljääkymppiä vihreässä aallossa muiden mukana ohitettamaan kaupungin keskustan. Siirryin ylämäessä pyörätielle, jota oli ehditty jo hiekoittaa. Onneksi ei tullut rengasrikkoa. Lahti-Heinolan väliseltä 35 km matkalta Garmin näytti noin 400 metriä nousua, kun koko päivän saldo oli 1480. Välillä menin suosiolla keveimmällä välityksellä, kun reidet olivat hapoista jäykkinä. Heinolan lähestyessä alkoi olla jo vähän voittajaoloa, kun matkasta oli noin 2/3 takana. Mittari näytti 135 km, kun kokonaismatkan piti olla noin 200 km. Vierumäkeä ohittaessani huomasin pientareilla sulaneita lumikokkareita edellisen päivän jäljiltä. Sattuipa sittenkin sopiva sää, vaikka rapa roiskui.

Kuvasta Heinolan huoltsikalla tulikin komea ja paikallisten päät kääntyivät outoa murjaania vilkuillessa. Otin ison kahvin ja söin proteiinipatukan loput. Lisäsin vajaaseen reppuun litran vettä ja kaatelin loppuja Gutzyn jauhoja sekaan. Olin repun perusteella juonut liian vähän, minkä otin huomioon tauon jälkeisessä nesteytyksessä. Pesin samalla naamasta enimpiä hiekkoja, jota muuten päätyi suuhun turhan helposti. Laitoin Heinolan tauolta kuvapäivityksen ja asensin reppuun vilkuttamaan toisen takavalon, joka näkyisi märässä ja pimeässä vielä satulatolpan valoa paremmin. Kypärävalon lisäksi olin jo kotona laittanut uuden tankovalon, jonka huipputehoksi on ilmoitettu 3600 lumenia. Ajelin pienimmällä teholla Heinolasta lähtien ja ainakin takavalot saivat aikaan kiitettävää huomiointia varsinkin raskaalta liikenteeltä.

Oli hieno fiilis saapua 4-tien varteen Lusissa, kun Hartolan läheisyys alkoi jo tuntua. Enää pari tuntia ja olisin saunan lauteilla! Tien piennar oli leveä ja enimmäkseen siisti, joten renkaat rullasivat hyvin. Keskityin säännöllisen tiheään juomiseen kurasta välittämättä, jotta välttäisin krampit loppumatkasta. Viimeiseltä tauolta lähtiessä keskinopeus oli laskenut jonnekin 26,8 km/h tuntumaan, mutta Hartolaa lähestyessä se nousi jo 27,4:än. Tuuli oli kääntynyt länteen, joten välillä oli puskettava pää alhaalla sivuvastaiseen. Tämä oli ennalta tiedossa, joten se ei pahemmin miestä syönyt. Olin luvannut soitella mökillä oleville, kun tietäisin tarkemmin saapumisajan. Päätin kuitenkin olla enää pysähtymättä, koska he olivat netissä seuranneet jo etenemistahtia ja päivän ainoa sade sattui osumaan Hartolan tienoille, joten päätin painella loppuun asti pysähtymättä. Viimeiset kymmenen kilometriä oli valaisematonta tietä ja pimeys oli jo laskeutunut. Hyvällä etulampulla se ei kuitenkaan häirinnyt kuten neljä vuotta aiemmin. Viimeiset sadat metrit ajoin vielä soratietä ilman rengasrikkoa, kunnes koitti mökin piha ja kellon tarkastus. Olin vilkuillut loppumatkasta kokonaisaikaa ja arvellut voivani alittaa seitsemän tuntia. Ja alittuihan se selvästi: 6.59!

4900 kalorin lenkki takana

Saunaa ei ollut vielä lämmitetty, koska jätin ilmoittamatta tarkempaa aikaa, mutta se lämpeni kuitenkin pikaisesti ja olo oli hieno, kun pääsin viimein nousemaan lauteille. Illalla grillailtiin vielä ja seuravana päivänä lepäilin iltapäivään ennen kuin lähdin ajelemaan kotiin. Mukava reissu, vaikka vähän kiireellä toteutettu. Taas hyvä esimerkki siitä, miten oma pää on pahin este ja rajoitin suorituksille. Joku sanoi hulluksi, kun kuuli reissusta, mutta olisi ollut hullua jättää moiset porkkanat hakematta. ;)

Edellisen sunnuntain kolmen tunnin totuttelu oli selvästi paikallaan. Aerobinen treeni on viime kuukausina ollut pääasiassa työmatkapyöräilyä ja salilla aloitin pitkän tauon jälkeen 3-jakoisella ohjelmalla lihasmuistin virkistämisen. Matkavauhti oli hyvää, eikä lopussa tapahtunut pahempaa hiipumista, joten jonkinlaisen kestävyyspohjan sain kesän projektin aikana rakennettua. Kirjoittelen myöhemmin lisää syksyn treeneistä, palautumisesta jne.

Lupasin suorituksen päätteeksi elokuussa vetää projektia myöhemmin yhteen numeroina. Tartun vielä treenivihkoon ja laitan dataa ylös. Samoin lupaamani video tehdään ja julkistetaan vielä.

Uuden Lastensairaalan varainkeruu

Keräys alkoi 28.3.2013, jolloin projekti tuotiin päivänvaloon. Ajatuksena oli jatkaa keräystä vuoden loppuun, josta näillä näkymin pidetään kiinni. Tuleva juoksutapahtuma tehdään omana projektinaan ja sen tuotto lahjoitetaan täysimääräisenä keräykseen. Vielä on jäljellä400:n Haasteen T-paitoja, joista mielelläni pääsisin eroon. Veronpalautukset voi käyttää vaikka näihin. Jäljellä on enimmäkseen kokoja S ja M. Yhteydenotot Facebookissa tai osoitteeseen haaste400@hotmail.com.

Ennätysten viikko

Lauantaille olin suunnitellut ja sopinut kaverin kanssa kauden ensimmäisen yli 200 kilometrin pyöräilyn. Tämä oli aikaisin kaksisataseni koskaan, joten hyvässä aikataulussa mennään. Laitoin Tuusulaa ennen kypäräkameran ottamaan still-kuvan sekunnin välein. Tällä kertaa tallennus onnistui ja kuvaa kertyi 90 kilometriin asti. Porukalla ajaminen on aina mukavampaa pitkillä matkoilla, kun on juttuseuraa sikäli kuin se on mahdollista ja vastatuuliosioilla voi jakaa vetovuoroja. Ainoa huono puoli porukka-ajossa on vauhdin ajoittainen koveneminen aiotut syke- ja nopeusrajat unohtaen. Välillä kovassa sivuvastaisessa sykkeet nousi peesissä yli 170:n, joten oli rauhoitettava menoa. Olin puhunut lenkistä pitkänä kehon totutteluna maltillisilla tehoilla. Turkuun polkiessani keskisyke oli taukoineen 158 ja tälle treenille oli ajatellut keskisykkeen 10 pykälää alemmas, jotta kroppa käyttäisi suuremman osan energiasta rasvoista. 

Porukan kalusto oli monipuolista: yhdellä hiilikuituinen tempotykki triathloniin, toisella hyvä maantiepyörä ja minulla crossarista viritelty maantiemäisempi mankeli. Matkakumppaneillla oli molemmilla kaksi juomapulloa, jotka sanelivat tasaisen taukojen pidon. Ensimmäinen oli Mäntsälän Shell, jolle olen pysähtynyt aina vanhaa Lahdentietä eli 140:stä pyöräillessäni. Mäntsälässä lähdin eräistä liikennevaloista, kuten pyöräilijän on turvallisinta tehdä. Keskustoissa alkaa olla jo pyörätaskuja, mutta maalta niitä ei voi vaatia. Kiihdytin vihreiden vaihduttua autojen edestä ja siirryin tien oikeaan reunaan. Tällöin autoilijat huomaavat parhaiten ja osaavat huomioida, eikä pyörän kiihdyttäminen ole ainakaan sen hitaampaa kuin autonkaan. Valoissa eturivissä ollut punaniska kiihdytti tyytäten perääni. Jenkkirassista kuului juuri sellainen ääni, joka lähtee, kun duunarin palkka hörisee savuna ilmaan. Mies yritti ihan tosissaan kiilata oikealle kohti reunakiveä, eikä ilmeisesti ollut jo valoissa seistessä huomannut kypäräkameraani. Nyt on aineisto kasassa ja huomenna kuulen muun muassa, mitä oli miehellä mielessä ja aikooko hän jatkaa ihmishenkien vaarantamista jatkossakin.

Mäntsäläläistä vieraanvaraisuutta

Piha oli märkä startatessani yhdeksän aikaan ja olin varautunut säätiedotusten mukaan jopa sateisiin reitin pohjoisimmalla osuudella, joten pidin lokarit ja pakkasin reppuun tuuliliivin ja kengänsuojat. Sää kuitenkin vain lämpeni matkan edetessä ja hihaton ajopaita olisi ollut sopivan viileä treeniin. Tieltä 140 käännyimme Mäntsälän jälkeen tielle 295 kohti Kärkölää. Junaradan alitettuamme käännyimme sen suuntaiselle tielle kohti länttä ja mukavaan noin 5 m/s myötätuuleen. Parin kilometrin jälkeen tie liittyi isommalle 54:lle, joka kulki kohti Riihimäkeä ja Forssaa. Riksun ABC oli reitillä 125:n kilometrin kohdalla, jonne olin suunnitellut juomarepun täytön. Kaupasta hain mansikkatuutin ja taukoa pidimme varjossa. Keskisyke oli tauolle tullessa 153, minkä vuoksi aloin rauhoitella menoa viimeisillä taukoa edeltäneillä kilometreillä. Kotoa lähdöstä mitattu keskinopeus oli ennen taukoa yli 28. Tauolta jatkoimme tietä 54 länteen ja käännyimme juuri ennen Loppia tielle 132 kohti etelää. Näillä mailla alkoi oikean polven ulkosyrjää vihlomaan sen verran, että se häiritsi. Nostin kadenssia, mikä piti vaivan aisoissa. Garminin Bike router antoi suorituksen reitille 1200 nousumetriä, mitä epäilin vähän jo silloin ja nyt vielä enemmän. 140 km:n kohdalla Lopella nousumetrejä oli jo 970 ja tietäen Forssan, Salon ja Karjalohjan seudun niitä kertyy taatusti yli luvatun.

Tie 132 oli mäkinen ja mutkainen ja se kiemurteli peltojen ja metsien välistä. Pelloilta vastaan iski ikävän kova vastatuuli, jota työstimme vuorotellen. Läyliäisten ohitettuamme seuraava taajama olikin sitten kehätie 25:n ohitettuamme tullut Röykkä, jossa minulla on myös vakiotaukopaikka: Sale. Kylmä kokis maistui väsyneelle ja juomarepunkin tiesin riittävän kotiin asti. Klaukkalan ohitimme jo väsynein jaloin ja jatkoimme tien 130 viereiselle pyörätielle. Tavoiteltu kahdensadan kilometrin raja alkoi jo lähestyä, eikä se ihan helpolla kuitenkaan tullut. Kovakuntoinen triathlonisti alkoi loppumatkasta puhua tulevasta haasteestani. Tiedän, helppoa ei tule olemaan, mutta olihan se jo tiedossa ja siksi sen valitsin.Tankkaamattomuuden tiedostaen osasin odottaa, että lopussa voi tulla raskaampia hetkiä, kun varastot ovat aivan tyhjät ja alkumatkan spurttailut olivat syöneet lihasten vähäisetkin glykogeenivarastot. Geeliä oli kuitenkin tarpeeksi mukana ja juomaa nautin tasaisesti ja fiiliksen perusteella riittävästi, mutta vaa´an mukaan olin kilon aamuista kevyempi. Matkalla nautin noin 5,5 litraa Gutzya, 180 grammaa geeliä, 40 grammaa proteiinipatukkaa, välipalakeksin, 3 dl kokista ja sen tuutin. Vettä join muutamia desejä. Matkaa kertyi 204,1 km ja aikaa meni kaikkiaan 7.33h. Keskinopeus oli liikkeellä 30,1 ja taukoineen 27,0. Nousumetrejä kertyi 1517 ja kaloreita paloi 3783. Keski- ja maksimisykkeet 150/178. Training effect oli 3.4, joka on ihan tyydyttävä treenin tavoitetta ajatellen. Kaiken kaikkiaan lenkki oli onnistunut, vaikka hieman alempi keskiteho olisi ollut vielä parempi. Kotona olo oli melko väsynyt ja seuraavan päivän melonta mietitytti hieman, vaikka palautuakin ehtisi.

Aamulla olo ei kuitenkaan ollut kovin murjottu. Eilinen pyöräily tuntui jaloissa ja oikean polven nivelissä, mutta mitään huolestuttavaa kremppaa ei ole viime aikoina muutenkaan ollut. Pääsin kymmenen aikaan melomaan paikoin tyynessä säässä Nuuksion Pitkäjärven eteläpäästä eli padon vierestä. Jotkut melojat olivat päässeet avaimella puomin ohi, mutta minä sain kantaa kajakin olalla sadan metrin päästä. Olin kotona miettinyt tekniikka-asioita, mutta matkaan päästyäni niitä ei tarvinnut murehtia. Keskityin tasaiseen kehon käyttöön ja säädin lavan asennon 55 asteeseen, joka tuntui olevan sopivin. Välillä lapa painui veteen pehmeästi ja ääneti, kun taas vastatuulipätkillä joutui välillä runnomaan vähän rujommalla, mutta näköjään tehokkaalla tyylillä. Viime viikkojen tuulisen Bodomin jälkeen kapeampi järvi oli mukava meloa rantoja pitkin. Aaltoja ei siellä juuri ollut. Join aina pari suullista kilometrin täytyttyä. Energiapatukan söin 7,5 km:n kohdalla ja välipalakeksin 15 km:n jälkeen. 

Sää oli mitä parhain ja melontakin luisti. Auringon paistaessa ja kovan määräviikon viimeisen treenin fiiliksissä tuli kiitollinen olo, kun ajattelin kuinka hyvin kaikki on projektin tässä vaiheessa. Rakas vaimoni mahdollisti tämänkin viikonlopun urheilut ja keho on sopeutunut kiitettävästi suunniteltuun progressioon. Ei se Nykäs-Masa ihan väärässä ollut: ”elämä on ihmisen parasta aikaa.” Kiirehdin suunnitellun 20 kilometrin täytyttyä kotiin poikien luo ja päästämään vaimon omalle ajalleen tuulettumaan. Matkan keskinopeus oli 7,9 km/h ja keski- ja maksimisykkeet 123/143.

Projektiviikolle kertyi kaikkiaan vajaat 17 tuntia treeniä seuraavalla jaolla: juoksua 1,5 h, pyöräilyä 10,5 h, salia 1,5 h ja melontaa kahdessa osassa kaikkiaan 3.20 h. Todella tyydyttävä suoritus kovan työputken päätteeksi. Tulevalla viikolla töitä on vain kolme päivää, jonka jälkeen odottaa mökkiviikonloppu Kiskossa. Säät jatkuvat kuivina ja lämpiminä, joten pyöräily ja melonta perjantaina ja lauantain pitkä melonta päässevät toteutumaan optimaalisissa olosuhteissa. Projektiviikolla 24 onkin tiedossa Pirkan yöpyöräily ja töitä kuutena päivänä, joten pitkä melonta jäänee silloin välistä.

Viikolla kertyneet ennätykset: projektin eniten treeniä, aikaisin yli 200 km pyöräilyni ja pisin melontani koskaan. Tästä on mukava jatkaa kohti elokuuta.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti viikon alussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tavoittelemastamme keräyssummasta on kasassa yli 10 %. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.

Projektiviikon 22 väliraportti

Huomiselle suunniteltu kauden ensimmäinen kaksisatanen näyttäisi toteutuvan hyvässä säässä. Viime päivinä lauantaille ennustetut sademäärät ovat vaihdelleet ja tällä hetkellä ennusteet lupaavat aurinkoista säätä ja lämpöä tulee olemaan yli 20 astetta heti aamu yhdeksästä lähtien. Reitille osuu monta sopivaa huoltoasemaa, joilla matkakumppanit voivat täytellä pullojaan. Riihimäen ABC:lle on noin 125 km, joten se tulee sopivaan saumaan, kun juomareppuni täytön aika koittaa. Lähinnä idästä puhaltava puhuri takaa sen, ettei suoraan vastaista ole missään vaiheessa ja pääsemme nauttimaan lenkin puolivälissä enimmäkseen myötäisestä tuulesta. Ohessa reittisuunnitelma, joka siis noudattaa Loppiin saakka tulevan suorituksen reittiä:

Etelä-Amerikan reissu

Kuluva projektiiikko 22 on kulkenut kivasti. Olen laskenut kalorit miinuksille ja paino on pudonnutkin jo yli kilon viikon aikana. Lopetin sunnuntaina kreatiinin pariksi viikoksi, joka on osaltaan vaikuttanut painon laskuun. Paino oli pysynyt yli 75:n vielä huhtikuun sairastelun jälkeen, joten nyt on sulateltava turhaa silavaa, mikäli aion päästä suunniteltuun n. 72 kiloon ennen tankkausta. Elokuussa paino nousee suorituksen alla parin päivän tankkauksella parisen kiloa. Tästä eteenpäin kun tiputtaa puoli kiloa viikossa heinäkuuun alkuun saakka, niin ollaan aikataulussa senkin suhteen. Mikäli palautuminen alkaa hidastua liikaa tai tulee jotain kremppaa, nostan kalorit kulutusta vastaaviksi. Pahoja vaivoja ei lähiaikoina ole ollut. Oikea lonkankoukistaja kipeytyi keväällä souduista ja juostessa se vaivaa vähän edelleen. Tulevina viikkoina juoksemieni pitkien lenkkien pituudet ovat >20 ja 30 kilometriä, joten voi olla, että tulen käyttämään pitkästä aikaa kipukohtiin kylmää.

Tiistai-illan lenkkihaaste done

Maanantaina tein palauttavan pyörälenkin illalla päivän työmatkailujen päälle. Tiistaina kävin salilla ja lähdin työmatkapyöräilyjen päälle väsynein jaloin juoksemaan Pitkäjärven ympäri, josta matkaa kertyi vajaat 16 km. Olen lisännyt projektin aikana mineraalisuolaa palautumisjuomaan aina silloin, kun treeni on jatkunut salin jälkeen esim. soutamalla. Suolalla korvaan hikoillessa menetettyjä elektrolyyttejä: natriumia, kaliumia ja magnesiumia. Nyt se oli jäänyt tekemättä, joten nautin kotona ison kupillisen kahvia, banaanin ja mukillisen suolavettä. Suolaisen (juoman) nauttiminen on siksikin tärkeää, että se lisää janon tunnetta, joten se edistää nesteen nauttimista pitkässä suorituksessa. Matkalle otin juomavyöhön 0,7 litraa Gutzya ja varalta yhden 40 gramman ”eloonjäämisgeelin” siltä varalta, että olisin sipannut jostain syystä. Tiistai-illan lenkkihaasteeseen lähti onneksi muitakin mukaan ja ilmeisesti joitakin satasia saimme kerättyä. Keräyksen tilannetta selvittelen ensi viikolla lisää.

  

Viikkomelonta Bodomilla

Keskiviikkona oli vuorossa melonta tuulisella Bodomilla. Meloin vain 45 minuuttia sisältäen parit kovemmat vedot. Tuuli ja aallokko pyrkivät kääntämään keulaa itään, joten suunnitellun järven kiertämisen myötäpäivään sijaan vedin sen keskeltä yli. Tapasin sattumalta rannalla Welhonpesän porukkaa ja sovin alustavasti kajakin vaihdosta nopeampaan lasikuituiseen. Katsellaan sitä ehkä jo ensi viikolla. Viikon päästä poljen Kiskoon, jossa pääsen melomaan koko viikonlopun kapealla järvellä, joten ajankohta ja ympäristö voisivat olla sopivia myös uuden kajakin omaksumiseen. Eilen pidin lepopäivän ja kävin poikien kanssa mummolassa pihapelailemassa. Tänään pyöräilin työmatkat ja kävin salilla päivän päätteeksi. Illalla en erityisesti tankkaile, vaan lähden aamulla yhdeksän aikaan melko vajailla hiilarivarastoilla totuttamaan kroppaa vararavinnon hyödyntämiseen. Sunnuntaille olen suunnitellut noin kolmen tunnin melonnan, joten pyöräilystä väsynyt keho pääsee kokemaan senkin ensi kertaa. Tälle viikolle en saanut sovittua hierontaa, jonne pääsen onneksi kuitenkin jo maanantaina. 

Olen nyt lueskellut Mental Edge-kirjaa, jonka sain viime viikolla Amazonista. Mielenkiintoisia juttuja, joista osaa huomaan harrastaneeni itsekseen jo aiemmin. Kirjoittelen psyykkisen valmennuksen asioista myöhemmin postauksen. Hyviä juttuja, joita voi tehdä muunkin kuin urheilun yhteydessä. "Haaveesta tulee tavoite, kun sen kirjoittaa ylös" toimi kirjaimellisesti, kun viime heinäkuussa laitoin Wordiin ensimmäiset kohdat tulevan kesän koitoksesta.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti viikon alussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tavoittelemastamme keräyssummasta on kasassa yli 10 %. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.

Projekti elossa ja potkii!

                                  

Treeniviikko 13/31 meni rennosti palautellen. Reippaat 7h jakautui seuraavasti: pyöräilyä 3.20h, juoksua 1.20h, salia 1.30h, soutua ja hiihtoa 1.15h. Päälle ulkoilua ja lumitöitä useita tunteja. Kolmen kovatehoisen viikon jälkeen teen suunnitelman mukaisesti kevyen palautteluviikon, jossa tunnit ovat 7-8 ja tehot alhaalla. Treenien kestokaan ei ole koskaan yli kahta tuntia. Ensi viikolla tehot nousevat taas ja treeniä on tarkoitus kerätä 12 tuntia. Palautumisviikolla pyrin ottamaan kaksi lepopäivää, jolloin on korkeintaan ulkoilua, kun ns. treeniviikolla on aina vain yksi lepopäivä. Käyn jaottelua läpi lisää myöhemmissä postauksissa.                           

400:n Haaste laitettiin tulille torstaina kolme päivää sitten. Suunnittelun aloitin viime heinäkuussa ideoimalla mahdollisimman haastavan, mutta toteutettavissa olevan suorituksen tulevalle kesälle. Olin tilannut Amazonista kasan monipuolista valmennuskirjallisuutta, joista yksi opus oli The Outdoor Athlete. Kirjan valitsin sen lupaaman sisällön ja siitä annettujen positiivisten arvioiden perusteella. Se vaikutti olevan sopiva opas varsinkin, kun lähitulevaisuudessa minulla on ollut tarkoitus panostaa enemmän multisport- ja seikkailu-urheiluun, joiden monipuolisuus ja luonnonläheisyys ovat jo pidempään kiehtoneet. The Outdoor Athlete sisälsi myös melontaharjoitteluohjelmia, mikä ainoastaan vahvisti ostopäätöstäni. Nyt tulisi viimein se kesä, jolloin otan melonnan hallintaan tai ainakin tutustuisin siihen kunnolla. Aiempaa kokemusta vesilläliikkumisesta minulla ei juuri ollut, joten melonta olisi mukava lisä harrastuksiin niin kuntoilun kuin retkeilynkin kannalta: näkisi kotimaatakin uudesta perspektiivistä. Aloin suunnitella 400:n Haasteen melontaosuutta etsimällä netistä retkimelontablogeja, jotta saisin kuvaa siitä, millaisia päivämatkoja kokeneet melojat ovat retkivarustuksessa tehneet. Hyvällä säällä matkat näyttivät menevän 50-60 km tuntumaan, joten aloin etsiä pääkaupunkiseudun läheltä isoa sisävesistöä, jonka poikki voisin suorituksessa meloa. Lohjanjärvi-Hiidenvesi jäi ainoaksi vaihtoehdoksi lähialueella, joten reitti Karjalohja-Lohja-Vihdin kk hahmottui nopeasti. Tilasin saman tien tarvittavat maastokartat, jotta pääsisin paremmin tiedustelemaan reittiä.

Pyöräilyosuus

Koska lähtöajatus oli se, että tulevan kesän projekti olisi haastavin koskaan, myös pyöräilyosuuden tavoitteen tuli olla kova, mutta realistinen. Vaadittavan pyöräilykunnon rakentamisen kannalta 300 kilometriä 12 tuntiin olisi hyvä tavoite, koska edessä olisi vielä pitkä matka kotiin ja toimintakykyä tulisi olla vielä reilusti jäljellä. Aktiivimaantiepyöräilijä voi pitää 25 km/h keskinopeutta tuolla matkalla helppona saavuttaa, mutta pitää huomioida kokonaissuorituksen lisäksi myös kalusto, jolla se suoritetaan. Sama vehje, jolla olen ajanut retkivarustuksessa pistosuojatuilla renkailla vaimon kanssa kolmessa päivässä Ouluun, jolla olen vetänyt jälkikasvua peräkärryssä ja ajanut valtaosan arkiajosta kelissä kuin kelissä viimeiset viisi vuotta ei ole tietenkään optimaalinen esim. triathlonille. Kona Jake The Snake -cyclocrossarin ajoasento on melko matala, muttei aggressiivisin, se on noin 9-kiloinen jne., joten mihinkään tempotykkiin sitä on turha verrata. Eroa on vähän kuin työhevosella ja huippuravurilla. Miksen sitten hankkinut haastetta varten optimaalisinta maantiekonetta johtuu siitä, että halusin jatkaa samalla pyörällä, jolla olen aiemmatkin suoritukset runtannut. Mind over matter, you know. Sen hiilikuituisen unelman ehtii hankkia myöhemminkin.

Pyöräilyosuuden reittisuunnitelma

Juoksuosuuden taustaa

Juoksuosuus hahmottui pyöräilyn kanssa samalla kaavalla eli sen oli oltava myös ultramatka, josta minulla oli jo kokemusta. Juoksin triathlonistikaverini kanssa marraskuussa 2011 Hyvinkäältä kotiin. Maratonia väheksymättä olin paria vuotta aiemmin sanonut, että juoksen ennen ensimmäiselle maratonille ilmoittautumista 50 km maantiellä alle viiden tunnin. Aikaa hölkötellen meni 4.56 ja matkavauhdin tarkkailu oli helppoa kaverin Garmin XT310:stä. Lopussa jalat luonnollisesti jäykistyivät, mutta muuten vauhti oli ollut sellainen, ettei se tuntunut pahalta. Pahalta tuntui jaloissa vasta seuraavana päivänä ja se johtui varmastikin yhdestä faktasta: treenipäiväkirjojen selailun perusteella olin edellisen kolmen kuukauden aikana juossut viikossa maksimissaan 1,5 tuntia, joka koostui edestakaisesta työmatkasta. Pitkät juoksulenkit puuttuivat siis kokonaan ja pyörälläkin olin tuona aikana tehnyt pisimmillään vain noin tunnin lenkkejä.

Heinäkuussa 2012 tuli ensin selkään nikamalukko, joka pakotti parin viikon totaalitaukoon juoksussa. Juoksuun kiireellä palaaminen jumitti penikat, joten asetettu 3.30:n aikatavoite HCM:lla alkoi huolestuttaa. Pahimmin ongelmien takia kärsivät alkuperäisten suunnitelmien pitkät rauhalliset lenkit, joita juoksin lopulta vain yhden 27-kilometrisen. Toinen pitkä oli heinäkuun lopussa tekemäni kiihtyvä 24,5 km, jolla kellotin viimeisillä 21,1 kilometrillä puolimaratonin ennätyksekseni 1.36. Päätinkin ongelmien keskellä huolehtia nesteytyksen onnistumisesta ja päästä starttaamaan totaalisen palautuneena ja latautuneena kesän päätavoitteessa. Pitkien lenkkien puute oli varmasti suurin syy siihen, että vauhti laski lopussa 5 min/km tavoitteesta. Jäin aikatavoitteesta kuitenkin lopulta vain keskimäärin pari sekuntia kilometrillä keskisykkeellä 88,7 %, joten suoritukseen oli syytä olla tyytyväinen.

Nesteytyksen tärkeyttä ei pitkällä matkalla voi aliarvioida. Otin ajoissa selvää, mitä juomaa matkalla tarjotaan ja totuttelin vatsaa siihen viimeisellä pitkällä lenkillä, jolla vatsa oireili, sekä tankatessa parina maratonia edeltävänä päivänä. Maratonilla mitään ongelmia ei juomisen suhteen ollut. Neste imeytyi hyvin, mutta ehkä juomaa olisi voinut vielä vähän enemmän nauttia. 35 kilometrin jälkeen reidet olivat niin arat ja kireät, että juoksin vain niin kovaa kuin enää krampeista vihjailevilla koivilla uskalsin.

Juoksuosuuden reittisuunnitelma

Vantaa-Oulu 5.-6.8.2010

Koko tämänvuotinen projektini juontaa toistaiseksi rankimmasta suorituksestani, joten selvitän sen taustoja. 2010 talvella olin ottanut tavoitteekseni pyöräillä Vantaalta vanhaan kotikaupunkiini Ouluun alle 30 tunnissa. Keskinopeuden oli taukoineen tarkoitus olla siis yli 20km/h. Tavoite oli mielessä vuoden alusta lähtien, joten harjoittelunikin tuki sitä. Lihaskuntoharjoittelua oli tuttuun tapaan muutama tunti viikossa kylmemmällä kaudella, mutta pyöräilyyn panostin nousujohteisesti jo keväästä. Tuolloin tavoitteen kannalta tärkeitä yli 200 km pyörämatkoja oli vain kaksi, joiden pituudet olivat Pirkan pyöräilyn 210 kilometristä soolona heinäkuussa polkemaani reiluun 300 kilometriin, jonka pyöräilin kovassa helteessä pitkin läntistä Uuttamaata. Aikaa meni 12.36, joten etukäteen elättelemäni 25 km/h jäi haaveeksi. Noiden lisäksi alla oli muutamia 150-180 -kilometrisiä maantiesooloja.

Kesän mittaan pyöräillyt matkatkin pitenivät siten, että kuukausi ennen suunniteltua kauden huipennusta poljin Sulkavalle reippaat 350 km päälle 14h ja paria viikkoa ennen H-hetkeä 419-kilometrisen ”maakuntamatkan” Etelä-Savon kautta Kaakkois-Suomeen päälle 18h. Jälkeenpäin ajatellen ja jo tuolloin perillä aavistellen viimeinen ”valmistelulenkki” oli liian lähellä itse suoritusta, joten se kehitti enemmän henkistä puolta päätavoitetta ajatellen. Polvea alkoi vihloa lopussa, mikä olikin sitten tuttu tunne Oulun-reissun viimeisinä tunteina. Tuo nelisatanen oli fysiikalleni liian traumaattinen, jotta olisin kokonaan ehtinyt palautua siitä ennen tärkeintä etappia, mutta toisaalta parasta psyykkistä valmistautumista on kova fyysinen harjoittelu. Muutama viikko ennen Ouluun lähtöä arvioin, että aika tulee olemaan jossain 26-27 tunnin haarukassa.

5.8.2010 starttasin juomareppu selässä kohti pohjoista. Alkumatka menikin lentäen ja ajattelemani sykerajat heitin sivuun, koska kampi pyöri ja teho oli kuitenkin aika maltillinen. Syke tuppaa nousemaan pelkästä innostuksesta ja (kisa-)jännityksestä, joten jätin sen toissijaiseksi mittariksi. Pakollinen tapaaminen oli tehtävä huoltojoukkojen kanssa Hartolassa, koska Suunnon rannetietokoneeseen mahtui 20h dataa, joten purimme sen läppärille huoltoaseman pihassa. Reitin olin suunnitellut suorinta tietä siten, että Jyväskylän kiersin 3-numeroista tietä idästä ja tulin Tikkakoskea ennen takaisin nelostielle. Siitä olikin ”helppoa” katsoa matkan ensimmäistä kylttiä, jossa mainittiin Oulu. Lukema oli kuitenkin 321, mikä tarkoitti, etten ollut vielä edes puolimatkassa. Helppoa siten, että suunnistaminen loppui siihen ja lopun matkaa osaisin perille vaikka pienessä horteessa. Tässä vaiheessa matkaa vaikeakin hetki oli jo helteisellä sivutiellä koettu, mutta sen ohitin reippaammalla urheilujuoman nauttimisella ja geelin ja suolapähkinöiden avulla.

Psyykkistä taiteilua ei noin pitkässä suorituksessa voi ohittaa. Puolivälin saavuttaminen tuntui hienolta, vaikka toisaalta ajatus lepäämisestä vasta seuraavana aamupäivänä perillä tuntui aika kaukaiselta. Hämärän laskeuduttua ja kehon väsyessä oli otettava tunnin eli 20-25 km välitavoitteita. Niitä onneksi S-ketjun liikennehuoltamoiden muodossa löytyikin mukavasti matkan varrelta ja juomasäiliötä pääsi tarvittaessa täyttämään ja kuumaa kaakaota tuulensuojaan litkimään. Yön alimman oli Foreca luvannut 12 asteen tuntumaan ja sen huomasi mm. sormien jäähtymisenä. Pimeä nelostie, jota jylistivät täysperävaunulliset kuorma-autot tuntui karulta matkata. Tärinäviivojen hakkaamiselta oli välillä mahdoton välttyä, kun raskasta liikennettä sattui tulemaan samaan aikaan molempiin suuntiin. Lohtua toi se etukäteen tiedostamani tosiseikka, että Pohjois-Pohjanmaan lähestyessä myös reitin profiili tasoittui, mikä tarkoitti vähemmän väsynyttä vääntöä ylämäkiin. Hyvin tuntojani kuvaillut fb-päivitys tuolta yöltä: ”3.04 Pyhäjärven ABC +13. Vasen polvi kipuilee, mutta alle 160km jäljellä. Saatan nukkua perillä... Aika yksin sitä on tuolla.”

Aamun sarastaessa myös aurinko tuli esiin ja alkoi säteillä kaivattua lämpöä takaa. Pulkkilassa pidin viimeisen tauon sisätiloissa ja päivitin tilannetta seinälleni: ”6.07 Pulkkila. Ouluun 90. Polvi estää täyden väännön. Aurinko alkaa lämmittää taas, oli kalsaa.” Tuolta tauolta lähtiessä vasen polvi oli jo niin arka, että jokainen kiihdytys oli taistelua kivun ja vauhdin välillä. Rantsilassa 60 km ennen maalia imaisin viimeisen geelin pysähdyksissä. Sen jälkeen en enää uskaltanut pitää taukoja, vaan rullailin mahdollisimman tasaisesti ja pyöritin ehkä 70 %:sti oikealla jalalla perille saakka. Tunnelmat olivat erityisen vahvat Limingan tienoilla ja välillä ähkinkin ääneen, kun yli puolen vuoden projektin tavoitteen saavuttaminen alkoi konkretisoitua tuttujen maisemien myötä. Perillä Oulussa veljen kotipihassa tunne oli jo tasaantunut. Yllätyksekseni askarrellun maalinauhan puhkaisun jälkeen sain vaimolta suukon, kokikset naamalle ja pojan syliin. Tuota projektia sulateltuani olin varma, ettei se jäänyt kovimmaksi suorituksekseni. Halusin tehdä jotain monipuolisempaa ja vielä antoisampaa.

Oulun-reissun loppuliuku

Dataa reissusta: kokonaisaika 26:55.35 h, kampi pyörähti noin 110 000 kierrosta, keskinopeus taukoineen n. 22 km/h, keskisyke taukoineen 137, nousumetrit noin 3000, kulutus reippaat 17 000 kcal ja muun juomisen ohella 12 litraa eli neljä juomasäiliöllistä Gutzyn urheilujuomaa.

Tulossa blogissa:

Pitkillä matkoilla psyykkisen puolen merkitys on niin tärkeä, että kirjoittelen siitä lisää myöhemmin. Aion käsitellä aihetta lähinnä omista kokemuksistani ammentaen, mutta tuon näkemystä myös mm. eräästä aiheesta tehdystä Pro gradu-tutkielmasta, johon törmäsin alkuvuodesta. Toinen aihe tulee olemaan treenikirjallisuus, johon olen projektiin valmistautuessa tutustunut. Kolmas lähitulevaisuudessa käsittelemäni aihe tulee eräästä aiemmasta projektistani: kehittelin kesän 2011 päätavoitteeksi pitkän duathlonin, jonka suoritin elokuun alussa. Kaikki ei mennyt ihan kuten olisin halunnut, mutta siihen pitää aina varautua.

400:n Haaste ja hyväntekeväisyys

Ouluun pyöräilyni herätti jonkin verran kiinnostusta ja moni kyseli, miksen ollut hankkinut suoritukselle sponsoreita. Halusin kuitenkin tehdä sen projektin omillani. 400:n Haastetta suunnitellessani jo lähtöajatuksena oli tehdä sellainen suoritus, johon voisin yhdistää hyväntekeväisyyden. Esimerkiksi Yhdysvalloissahan tapa on Suomea yleisempää. Maiden välinen ero selittyy luonnollisesti osittain erilaisesta järjestelmästä ja tavoista, joilla kansalaiset saavat tarvitsemansa peruspalvelut jne. Etsin erilaisia lahjoituskohteita, kunnes joulukuussa vastaan tuli mitä parhain keräyskohde. Uuden Lastensairaalan tukiyhdistys oli juuri perustettu ja rahankeräyksen aloitusta valmisteltiin. Taisi olla MTV3:n aamuohjelma, josta hierojani oli keräyksestä kuullut ja siitä vinkkasi. Tällainen yksittäinen keräys nostaa mielestäni suotta huolestuneisuutta ihmisissä siitä, että jatkossa osa verovaroilla tuotettujen peruspalveluiden rahoittamisesta jätettäisiin kansalaisten myötätunnon varaan. Nyt on toimittava tavalla, joka on tehokas ja jolla surkeaan ja hävettävään asiantilaan saadaan muutos. Aina ei tarvitse jäädä odottamaan järjestelmän tuovan toivottua ratkaisua, jos se voidaan yhdessä töitä tekemällä saada aikaiseksi ja vielä tavallista nopeammin. Mikä sen mukavampi ajatus kuin onnistunut kansalaiskeräys ja uudet nykyvaatimukset täyttävät tilat maamme erikoissairaanhoitoa tarvitseville lapsille. Ja vielä ennen kuin Suomen itsenäistymisestä tulee 100. vuosi täyteen. Parempaa lahjaa ei juuri tule mieleen.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on jo tiedossa, mutta lisää kaivataan, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 400:n Haaste ei ole onnistunut tavoitteessaan vaikka olen maalissa alle 30 tunnin, jos tavoitteeksi asettamamme summa jää vajaaksi keräyksen loppuessa.

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydän ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottamiseen käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI 93 5541 2820 019967 (OP-Pohjola)
IBAN: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

400:n Haasteen logo julkistetaan parin viikon sisällä. Samalla kerromme, kuinka paljon lahjoituksia on sillä hetkellä kertynyt. Pysykää kanavalla!