Ennätysten viikko

Lauantaille olin suunnitellut ja sopinut kaverin kanssa kauden ensimmäisen yli 200 kilometrin pyöräilyn. Tämä oli aikaisin kaksisataseni koskaan, joten hyvässä aikataulussa mennään. Laitoin Tuusulaa ennen kypäräkameran ottamaan still-kuvan sekunnin välein. Tällä kertaa tallennus onnistui ja kuvaa kertyi 90 kilometriin asti. Porukalla ajaminen on aina mukavampaa pitkillä matkoilla, kun on juttuseuraa sikäli kuin se on mahdollista ja vastatuuliosioilla voi jakaa vetovuoroja. Ainoa huono puoli porukka-ajossa on vauhdin ajoittainen koveneminen aiotut syke- ja nopeusrajat unohtaen. Välillä kovassa sivuvastaisessa sykkeet nousi peesissä yli 170:n, joten oli rauhoitettava menoa. Olin puhunut lenkistä pitkänä kehon totutteluna maltillisilla tehoilla. Turkuun polkiessani keskisyke oli taukoineen 158 ja tälle treenille oli ajatellut keskisykkeen 10 pykälää alemmas, jotta kroppa käyttäisi suuremman osan energiasta rasvoista. 

Porukan kalusto oli monipuolista: yhdellä hiilikuituinen tempotykki triathloniin, toisella hyvä maantiepyörä ja minulla crossarista viritelty maantiemäisempi mankeli. Matkakumppaneillla oli molemmilla kaksi juomapulloa, jotka sanelivat tasaisen taukojen pidon. Ensimmäinen oli Mäntsälän Shell, jolle olen pysähtynyt aina vanhaa Lahdentietä eli 140:stä pyöräillessäni. Mäntsälässä lähdin eräistä liikennevaloista, kuten pyöräilijän on turvallisinta tehdä. Keskustoissa alkaa olla jo pyörätaskuja, mutta maalta niitä ei voi vaatia. Kiihdytin vihreiden vaihduttua autojen edestä ja siirryin tien oikeaan reunaan. Tällöin autoilijat huomaavat parhaiten ja osaavat huomioida, eikä pyörän kiihdyttäminen ole ainakaan sen hitaampaa kuin autonkaan. Valoissa eturivissä ollut punaniska kiihdytti tyytäten perääni. Jenkkirassista kuului juuri sellainen ääni, joka lähtee, kun duunarin palkka hörisee savuna ilmaan. Mies yritti ihan tosissaan kiilata oikealle kohti reunakiveä, eikä ilmeisesti ollut jo valoissa seistessä huomannut kypäräkameraani. Nyt on aineisto kasassa ja huomenna kuulen muun muassa, mitä oli miehellä mielessä ja aikooko hän jatkaa ihmishenkien vaarantamista jatkossakin.

Mäntsäläläistä vieraanvaraisuutta

Piha oli märkä startatessani yhdeksän aikaan ja olin varautunut säätiedotusten mukaan jopa sateisiin reitin pohjoisimmalla osuudella, joten pidin lokarit ja pakkasin reppuun tuuliliivin ja kengänsuojat. Sää kuitenkin vain lämpeni matkan edetessä ja hihaton ajopaita olisi ollut sopivan viileä treeniin. Tieltä 140 käännyimme Mäntsälän jälkeen tielle 295 kohti Kärkölää. Junaradan alitettuamme käännyimme sen suuntaiselle tielle kohti länttä ja mukavaan noin 5 m/s myötätuuleen. Parin kilometrin jälkeen tie liittyi isommalle 54:lle, joka kulki kohti Riihimäkeä ja Forssaa. Riksun ABC oli reitillä 125:n kilometrin kohdalla, jonne olin suunnitellut juomarepun täytön. Kaupasta hain mansikkatuutin ja taukoa pidimme varjossa. Keskisyke oli tauolle tullessa 153, minkä vuoksi aloin rauhoitella menoa viimeisillä taukoa edeltäneillä kilometreillä. Kotoa lähdöstä mitattu keskinopeus oli ennen taukoa yli 28. Tauolta jatkoimme tietä 54 länteen ja käännyimme juuri ennen Loppia tielle 132 kohti etelää. Näillä mailla alkoi oikean polven ulkosyrjää vihlomaan sen verran, että se häiritsi. Nostin kadenssia, mikä piti vaivan aisoissa. Garminin Bike router antoi suorituksen reitille 1200 nousumetriä, mitä epäilin vähän jo silloin ja nyt vielä enemmän. 140 km:n kohdalla Lopella nousumetrejä oli jo 970 ja tietäen Forssan, Salon ja Karjalohjan seudun niitä kertyy taatusti yli luvatun.

Tie 132 oli mäkinen ja mutkainen ja se kiemurteli peltojen ja metsien välistä. Pelloilta vastaan iski ikävän kova vastatuuli, jota työstimme vuorotellen. Läyliäisten ohitettuamme seuraava taajama olikin sitten kehätie 25:n ohitettuamme tullut Röykkä, jossa minulla on myös vakiotaukopaikka: Sale. Kylmä kokis maistui väsyneelle ja juomarepunkin tiesin riittävän kotiin asti. Klaukkalan ohitimme jo väsynein jaloin ja jatkoimme tien 130 viereiselle pyörätielle. Tavoiteltu kahdensadan kilometrin raja alkoi jo lähestyä, eikä se ihan helpolla kuitenkaan tullut. Kovakuntoinen triathlonisti alkoi loppumatkasta puhua tulevasta haasteestani. Tiedän, helppoa ei tule olemaan, mutta olihan se jo tiedossa ja siksi sen valitsin.Tankkaamattomuuden tiedostaen osasin odottaa, että lopussa voi tulla raskaampia hetkiä, kun varastot ovat aivan tyhjät ja alkumatkan spurttailut olivat syöneet lihasten vähäisetkin glykogeenivarastot. Geeliä oli kuitenkin tarpeeksi mukana ja juomaa nautin tasaisesti ja fiiliksen perusteella riittävästi, mutta vaa´an mukaan olin kilon aamuista kevyempi. Matkalla nautin noin 5,5 litraa Gutzya, 180 grammaa geeliä, 40 grammaa proteiinipatukkaa, välipalakeksin, 3 dl kokista ja sen tuutin. Vettä join muutamia desejä. Matkaa kertyi 204,1 km ja aikaa meni kaikkiaan 7.33h. Keskinopeus oli liikkeellä 30,1 ja taukoineen 27,0. Nousumetrejä kertyi 1517 ja kaloreita paloi 3783. Keski- ja maksimisykkeet 150/178. Training effect oli 3.4, joka on ihan tyydyttävä treenin tavoitetta ajatellen. Kaiken kaikkiaan lenkki oli onnistunut, vaikka hieman alempi keskiteho olisi ollut vielä parempi. Kotona olo oli melko väsynyt ja seuraavan päivän melonta mietitytti hieman, vaikka palautuakin ehtisi.

Aamulla olo ei kuitenkaan ollut kovin murjottu. Eilinen pyöräily tuntui jaloissa ja oikean polven nivelissä, mutta mitään huolestuttavaa kremppaa ei ole viime aikoina muutenkaan ollut. Pääsin kymmenen aikaan melomaan paikoin tyynessä säässä Nuuksion Pitkäjärven eteläpäästä eli padon vierestä. Jotkut melojat olivat päässeet avaimella puomin ohi, mutta minä sain kantaa kajakin olalla sadan metrin päästä. Olin kotona miettinyt tekniikka-asioita, mutta matkaan päästyäni niitä ei tarvinnut murehtia. Keskityin tasaiseen kehon käyttöön ja säädin lavan asennon 55 asteeseen, joka tuntui olevan sopivin. Välillä lapa painui veteen pehmeästi ja ääneti, kun taas vastatuulipätkillä joutui välillä runnomaan vähän rujommalla, mutta näköjään tehokkaalla tyylillä. Viime viikkojen tuulisen Bodomin jälkeen kapeampi järvi oli mukava meloa rantoja pitkin. Aaltoja ei siellä juuri ollut. Join aina pari suullista kilometrin täytyttyä. Energiapatukan söin 7,5 km:n kohdalla ja välipalakeksin 15 km:n jälkeen. 

Sää oli mitä parhain ja melontakin luisti. Auringon paistaessa ja kovan määräviikon viimeisen treenin fiiliksissä tuli kiitollinen olo, kun ajattelin kuinka hyvin kaikki on projektin tässä vaiheessa. Rakas vaimoni mahdollisti tämänkin viikonlopun urheilut ja keho on sopeutunut kiitettävästi suunniteltuun progressioon. Ei se Nykäs-Masa ihan väärässä ollut: ”elämä on ihmisen parasta aikaa.” Kiirehdin suunnitellun 20 kilometrin täytyttyä kotiin poikien luo ja päästämään vaimon omalle ajalleen tuulettumaan. Matkan keskinopeus oli 7,9 km/h ja keski- ja maksimisykkeet 123/143.

Projektiviikolle kertyi kaikkiaan vajaat 17 tuntia treeniä seuraavalla jaolla: juoksua 1,5 h, pyöräilyä 10,5 h, salia 1,5 h ja melontaa kahdessa osassa kaikkiaan 3.20 h. Todella tyydyttävä suoritus kovan työputken päätteeksi. Tulevalla viikolla töitä on vain kolme päivää, jonka jälkeen odottaa mökkiviikonloppu Kiskossa. Säät jatkuvat kuivina ja lämpiminä, joten pyöräily ja melonta perjantaina ja lauantain pitkä melonta päässevät toteutumaan optimaalisissa olosuhteissa. Projektiviikolla 24 onkin tiedossa Pirkan yöpyöräily ja töitä kuutena päivänä, joten pitkä melonta jäänee silloin välistä.

Viikolla kertyneet ennätykset: projektin eniten treeniä, aikaisin yli 200 km pyöräilyni ja pisin melontani koskaan. Tästä on mukava jatkaa kohti elokuuta.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti viikon alussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tavoittelemastamme keräyssummasta on kasassa yli 10 %. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.