Pirkan yöpyöräily ja melakointia Bodomilla

Ehdin perjantaina työpäivän päätteeksi vaihtaa kiekot pyörään, syödä ja pakata tarvittavat tavarat ja ottaa eväät mukaan, kun oli lähdettävä hakemaan kaveria ja suunnattava kohti Hakametsän jäähallia. Ehdimme perillä sopivasti vaihtaa ajokamat päälle ja taivaalle vilkuillen elätellä toivetta, ettemme kastuisikaan pahasti. Vaihdoin varmuuden vuoksi pitkät ajohanskat vielä starttiviivalla, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Ajoasun lisäksi päällä oli irtohihat ja -lahkeet, kengänsuojat sekä tuuliliivi. Numerolapun kiinnitin juomarepun kylkeen ja kypärän lippaan laitoin Petzlin otsalampun. Aamulla selkä oli tuntunut ikävältä ja niksautuksen tarpeessa olevalta, mutta matkaan päästyämme ja paikkojen lämmettyä mitään ongelmaa ei ollut. Pirkkaan lähtiessä pelkkään peesiapuun ei voi tuudittautua, koska mäkiä löytyy kiivettäväksi. Siksi en voinut lähteä matkaan takki auki, kun pisin juoksukin tuntui vielä vähän jaloissa, enkä ollut tankannut yhtään. Mukaan otin juomasäiliöön 3 litraa Gutzya, pari geeliä ja energiapatukan.

Lounaistuuli työnsi mukavasti ja alkutunnustelun jälkeen annoimme palaa. Tielle 65 saavuttaessa keskinopeutemme oli reitin korkein, 31,6 km/h. Ohitimme näillä tienoin erään työmatkahybridillä yksikseen vinssanneen vanhan herran ja tiedustelin punaisesta kankaisesta nimikkolapusta johtuen, että monesko Pirkka herralla oli menossa. Kuulemma 23:s. Täytyy hattua nostaa näille ukoille, jotka vuodesta toiseen käyvät ajamassa Pirkan pyöräilyn tai jonkin toisen kuntotapahtuman. Ihan huonolla kunnolla se ei onnistu ja varmaan tarjoaa hyvän tavoitteen kunnon ylläpitoon. Näitä tervaskantoja ei ole maassamme yhtään liikaa, mutta hyvä että näinkin monta.

Vähän oli välillä märkää

Edellä mainitun ohituksen jälkeen pääsimme kiihdyttämään kunnon takatuuleen ja kokemaan ensimmäisen sadekuuron. Muuta liikennettä oli vähän ja piennar leveä, hyväkuntoinen ja puhdas, joten sillä oli hyvä polkea. Mäet olivat reitin tässä vaiheessa pitkiä, kun ne ovat Murolen tauon jälkeisellä pätkällä lyhyempiä ja jyrkempiä. Murolessa olimme ajassa 2.24h ja keskinopeus oli laskenut 30,9:ään. Nautimme aina niin maittavan kipollisen lämmintä keittoa ja suolakurkuilla päällystetyn voileivän. Koleahkon kelin vuoksi järjestäjät olivat varanneet tarpeet kuuman mehun sekoittamiseen, joten tartuin tilaisuuteen. Evääksi tauolta lähtiessämme sai ottaa vielä rusinarasian ja energiageeliä ja -patukkaa. Matkakumppanini olivat olleet muutama viikko sitten Giro Espoossa ja kertoivat järjestelykokemuksistaan sieltä. Karmeata rahastuksen makua surkeasta palvelusta. Osallistuin Giroon viime vuonna, kun tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran. Kovasti lupailivat parannuksia seuraavaan vuoteen ja huomioida asiakaspalautteen, jota tuli mm. maalissa tarjotusta laihasta hernekeitosta ja sen riittämättömistä jakolinjoista. Talvella ensimmäisen Giron järjestäneet herrat sitten riitaantuivat ja nyt toinen järjestää elokuussa Hakunilasta starttaavan satasen kuntoajon. Tämä Pirkka oli vuodesta 2005 lähtien neljänteni ja näiden pääkaupunkiseudun kuntoajojen rinnalla voin suositella täydestä sydämestä. Hinnat ovat kohtuulliset ja järjestäjillä valtava kokemus tapahtuman osallistujat huomioivasta hoitamisesta. Pirkan Pyöräilyssä ei ole ajanottoa, mitä useat pitävät syynä sille, ettei esim. Tour de Helsingin kaltaisia kolarikasoja pääse syntymään. Voi tietenkin olla myös, että Pirkassa käy enemmän porukassa ajamiseen tottuneita.

Murolen tauolla. Kiitokset järjestäjille!

 13 minuutin tauon jälkeen jatkoimme pimeään ja kohti vastatuuliosuuksia. Keskari oli tässä vaiheessa 28,2. Käännöksen jälkeen vastatuuleen polkiessa oli kaverille heitettävä, että vielä puuttuu sade, joka tulikin pian möläytyksen jälkeen. Oli onneksi lyhyt kuuro, mutta ei paljoa haitannut, koska kone oli päässyt jo lämpiämään. Yöpirkassa on aina oma tunnelmansa ja parhaimmillaan se on alkukesän öisellä maantiellä fiilistelyä. Nyt märät linssit hämärässä toivat tekemiseen oman mausteensa, kun mäkiä >50 km/h laskiessa ei kovin kauas nähnyt, joten hereillä täytyi tien routavaurioiden kanssa olla. Osin valaistulle tielle 338 saavuimme hyvissä voimissa ja vedin porukkaamme tasaisella vauhdilla. Psykologisesti tuntuu aina hyvältä saapua tielle, jota pitkin tietää loppureitin kulkevan. Olin etukäteen katsellut sääennusteita ja asennoitunut loppumatkalle lannistavaan puuskittaiseen vastatuuleen, jota olisi hyvä jakaa kaikkien kolmen kesken. Tuuli oli sittenkin melko tasaista ja pystyin pitämään maltillisilla tehoilla vauhtia, jossa vähemmän kilometrejä kerryttänyt kaverini pysyi kyydissä.

Parikymppiä ennen maalia tuli varmaan toista kilometriä pitkä loiva mäki, jota poljimme tasaisella vauhdilla. Pimeässä edessämme vilkkuivat punaiset takavalot, jotka saavutimme lopulta ehkä 10 km ennen Hakametsää. Loppumatkan rullailimme rupatellen. Lähtöä ennen olin törmännyt vanhaan Kosovon aikaiseen kaveriin, joka jäikin vaihtelemaan kuulumisia viimeisille kilometreille. Miehen kauden aiemmat pyöräilytreenit olivat olleet jotain tunnin luokkaa, joten lenkki saattoi tuntua kintuissa. Näissä kuntoajoissa on usein sellainen erikoinen piirre, että lopussa porukka alkaa ajaa kuin sijoituksista, vaikka mitään ajanottoa ei olekaan ja kaikki saavat maalissa yhtä pronssisen mitalin. Ajoradan laidassa pitäisi pyrkiä sääntöjen mukaan pysymään, mutta maalia lähestyessämme alkoi osalla olla sellainen kisamoodi päällä, että takaa tulleet harvat autot saivat odotella sopivaa ohituspaikkaa, kun miehet runttasivat rinnakkain puolen kaistan leveydeltä. Turhia riskejä muutaman sekunnin takia, eikä varmasti paranna ihmisten kuvaa ”kilpapyöräilijöistä”, noista kippurasarveilevista trikoopelleistä.

Maalissa

Perillä olimme ajassa 4.45 h ja 131,6 km:n keskinopeus oli 27,7 km/h. Keskisykkeeni kävi korkeimmillaan ennen reitin puoliväliä, jolloin se oli jonkin aikaa 148. Lopullinen keskisyke oli 146, joka oli treenin tavoitteen kannalta juuri sopiva. Vuonna 2009 ajoin kaverin kanssa kieli vyön alla pitkän Pirkan 20 lyöntiä korkeammalla keskarilla johonkin 6.20 tuntiin. Nyt olin taatusti paremmassa kunnossa. Keskiviikkona juostu 24,3 km tuntui jo alkumatkasta vasemman akillesjänteen ärtymisenä. Kipuilu pysyi kuitenkin aisoissa, eikä alkumatkan pohkeiden kiristelyn lisäksi muita kremppoja ollut. Nousumetrejä kertyi 1405. Vedin palkkarin autolle päästyämme. Kävimme suihkussa Ilveksen pukukopissa ja lähdimme kahvikupit höyryten autoille. Paluumatkalla silmät alkoivat väsyä ja nautin evääksi ottamani rahkajuoman. Kotona kevyen aamupalan jälkeen unta ei tarvinnut houkutella melko tarkalleen vuorokauden valvoneena.

Lastuna lainehilla, melontaa Bodomilla

Nukuin lauantaina iltapäivään, söin myöhäisen aamupalan ja pian pakkasimmekin kamat mukaan ja suuntasimme Oittaalle. Vaimo teki kahvakuulatreenin rannalla, jossa pojat leikkivät hiekassa ja pulahtivat rantavedessä. Luvattu 7 m/s lounaistuuli ei varsinaisesti houkutellut, mutta melomaan oppii parhaiten melomalla kaikissa kelioloissa. Laitoin etuluukkuun kolmen litran vesikanisterin tasapainottamaan kajakin linjaa ja vakauttamaan menoa aallokossa. Rannalta aallot eivät näytä juuri miltään, mutta todellisuus on varsinkin näin aloittelevan melojan kannalta karumpi. Garminin ranneke unohtui kotiin, joten kilometrejä ja nopeutta en päässyt seurailemaan. Vasen ranne oli kipeytynyt yön pyöräilyn jälkeen, joten puin siihen neopreenisen lämmittimen. Projektin edetessä olen huomannut ilokseni, ettei viime vuonna kipeytynyt vasen ranteeni ole ennakkoaavistukseni mukaisesti ärtynyt melonnasta. Syitä sille tulee mieleen pari. Valitsin joustavamman melan, joka on "vain" 60 % hiilikuitua. Jäykempi veisi nopeammin eteenpäin, mutta olisi voinut olla ranteelle armottomampi. Toinen syy voi olla ranteen oikea asento meloessa; sen täytyy olla suora.

Kiersin peräsimen ansiosta järven rantoja mukaillen vastapäivään ympäri. Ajatuksena oli välttyä paluumatkalla isommilta aalloilta kulkemalla tuulen puoleista rantaa etelään. Lounaistuulella on Bodomilla sellainen ominaisuus(ei vika), että järven koilliskulmassa olin kauimpana lähtöpaikasta ja reitti järven luoteiseen kulmaan kulki sivuvastaiseen aallokkoon, joka nousi pari kertaa kannelle eli syliin. Pidensin ennen pahinta osuutta rauhallisessa lahdessa melan pituutta 5 cm, jotta ylsin paremmin veteen aaltojen osuessa. Keskityin tasaiseen melontarytmiin, mutta välillä oli vain reagoitava aaltoihin. Koitin pitää suunnan idässä, mutta suurimpien aaltojen kohdalla oli käännettävä nopealla pedaalin polkaisulla kajakkia aaltojen suuntaan. Polvet oli pidettävä tarjotussa kajakkirodeossa tukevasti reisitukien alla, jotta sain pysyttyä pystyssä. Välillä ei voinut kuin nauraa, kun peräkkäiset voimakkaat aallot pistivät pojan taidot puntariin. Olin motivoitunut selviämiseen pelkästään siitä faktasta, että rantaan olisi ollut uintimatkaa kajakin kanssa ja siinä aallokossa kipuaminen takaisin tyhjennettyyn kajakkiin olisi ollut melko työlästä ja taitojen rajoilla. Onneksi vesi olisi ollut lämmintä.

"Myrskyn jälkeen on...ihan jees"

Saavutin luoteisen rannan pienenevien aaltojen myötä ja pääsin taas melomaan rauhoittuneessa vedessä pitkästä aikaa jalat yhdessä, päkiät tukea vasten. Siinä tuulen suhinan kadottua korvista ja tasaiseen melontaan uppoutuneena pääsin flow-tilaan. Kajakki kulki tasaisen vahvasti hiljaisuudessa äskeisen melakoinnin jälkeen. Melonta tuntui hienolta ja vaivattomalta ja mieleen nousi eräs kuvaava sana: rakastelu.

Melko kuivana maissa

Uimarantaa lähestyessä oli suojaisten lahdenpoukamien jälkeen tultava taas avoveteen, jossa puhuri oli suoraan vastainen. Takaisin Oittaan laiturissa olin ajassa 1.15 h. Matkalla pidin vain pari lyhyttä taukoa. Veimme kajakin takaisin poikien mummilaan ja kahvittelun päälle lähdimme kotiin ja kohta nukkumaan. 

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa alle 2kk. 400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.