Kuntoilijan luottokamat osa 3

Päivällä oli hieno ilma, joten melominen oli taas nautiskelua. Lähdin Nuuksion Pitkäjärvelle tekemään pitkää treeniä, enkä vielä lähtiessä ollut ihan varma, meloisinko pisimmän matkani koskaan. Etelä/lounaistuulta oli muutama metri ja järvellä on suojaisiakin paikkoja. Meloin järven päästä päähän kahteen kertaan kääntyen jälkimmäisellä kierroksella aikaisemmin, jotta sain kolme tuntia treeniä ja ehdin hakemaan pojat hoidosta. Matkaa kertyi 8,2 km/h keskarilla 24 km, joka on siis kilometrin enemmän kuin Hirsjärvellä muutama viikko sitten. Tuolloin selkä oikutteli jälkeenpäin, mutta nyt keho on tottunut ja osaltaan siihen on auttanut istuintyyny, jossa on geelipehmuste. Tonni meni kaloreita ja nyt tankkaillaan kevyesti hieronnan päälle. Aamulla startti joskus kahdeksan jälken kohti Poria. Voi olla, että polvet kipuilevat matkalla, joten täytyy varata kylmää mukaan. Tulee olemaan pisin pyöräilyni pariin vuoteen.

Kuntoilijan luottokamat osa 3      

                      

Listasin kuntoiluun liittyviä välineitä ja asioita, jotka olen vuosien aikana havainnut hyviksi, hyödyllisiksi ja osan jopa välttämättömiksi. Lista on satunnaisjärjestyksessä. Listan kaksi aiempaa osaa julkaisin pari viikkoa sitten.

Rehband-polvilämmittimet. Voimailijoiden ja yleisurheilijoiden suosima laatumerkki. Mahdollistavat kyykkäämiseni, lämmittävät ja tukevat niveliä. Omassa käytössä paksummasta neopreenista tehdyt. Olleet käytössä vuodesta 2003, eikä juuri merkkejä kulumisesta.

Vetoremmit. Mahdollistava raskaammat vetoliikkeet voimaharjoittelussa ilman käsivarsien liiallista aktivoitumista. Ts. selkäliikkeet tehtävissä helpommin selällä hauiksen sijaan. Käytän nykyään satunnaisesti ja vain raskaimmissa vetoliikkeissä.

Kompressiolahkeet ja sukat. Olen näistäkin kirjoittanut aiemmin. Pitkillä matkoilla kokenut hyödyllisiksi. Tukevat pohkeita ja vähentävät väsymistä. Kompressiosukkia, ns. palautumissukkia, käytän rankempien suoritusten päälle pitämään turvotusta poissa.

Kona Jake The Snake 2008

Cyclocrossari. Ymmärrettävistä syistä suosio on viime vuosina kasvanut. Pyörä, jossa on monta pyörää samassa ja jolla voi ajaa helposti kaikilla päällysteillä, poluillakin. Ajoin vaikeuksitta multisport-kisan kuntosarjan läpi ja kuulin, että kisasarjassa joku oli tullut cyclolla laskettelurinteen alas. Ehkei paras DH-kone, mutta taipuu moneen.  Joihinkin cyclocrossareihin saa kiinteät laukkutelineet ja lokarit, jolloin ne sopivat hyvin retkikäyttöön. Osassa on mukana levyjarrut ja osa on maantiemäisempiä. Olen tehnyt omastani vielä monipuolisemman ja kätevämmän käyttää hankkimalla toisetkin kiekot. Toisissa kiekoissa pidän pistosuojattuja arkirenkaita ja toisissa 23mm maantiesliksejä. Moni karsastaa käyriä sarvia, mutta ranteita ja ilmanvastusta ajatellen se on monipuolisin ja käytännöllisin ohjaustanko. Suuremmilla nopeuksilla pyöräillessä suurin osa energiasta menee ilmanvastuksen voittamiseen, joten matalampi ajoasento on perusteltu ja mukavampi esim. yli 25 km/h vauhdeissa. Käyräsarvilla on mukava ajella rennosti yläotteelta kädet lepuuttajilla ja muitakin otevaihtoehtoja on monia. Cyclon lisäjarrukahvat ovat kätevät nopeisiin jarrutuksiin niin asutussa ympäristössä kuin poluillakin. Hybridejä on vuosia myyty monipuoliseen ajoon, mutta aika harva koskaan ajaa niin metsässä, että etujousto olisi perusteltu hankinta. Halpa joustokeppi päinvastoin on raskas mäkiä kiivetessä, varsinkin, jos sitä ei saa lukittua. Hybridit hiiteen, cyclocross on The Yleispyörä!

Sheikkeri. Luottokaveri jo vuosia. Palautumisjuoman sekoittamiseen ja säilytykseen valmistettu muovinen pullo. Kuljettaa mukanaan pelkät jauhot, valmiin palkkarin tai esim. evääksi tehdyn rahkajuoman. Kierrekorkillinen versio aiheuttaa ravistettaessa vähemmän yllätyksiä.

Pyöräilykengänsuojat. Pitävät huonoilla keleillä kylmän poissa. Tuulenpitävät, jotkin mallit vedenpitäviä. Saa eri paksuisia ja esim. talvikäyttöön omansa. Lukkokenkäillessä suuri mukavuustekijä. Näiden avulla kaikki säät ovat pyöräilysäitä.

Matkapyöränpumppu mittarilla. Aina mukana pidemmissä reissuissa ja on pelastanut parit kerrat rengasrikon yllätettyä. Sormituntumalla on mahdotonta tietää tarkkaa painetta ja mieluiten pidän ne lähellä suosituksia. Olen omallani kerran pumpannut 7,5 bariin, johon saa jo tehdä töitä. Hyvän matkapumpun saa parilla kympillä ja se käy kaikkiin venttiileihin. Kätevä myös lastenpyöriin, koska mahtuu jalkapumppua paremmin pinnojen väliin.

Urheiluhieronta. Jos on listalle päässyt venyttely, niin täytyy hierontakin huomioida. Olennainen osa palautumista ja lihashuoltoani. Venyttelyllä ei pääse pahimpiin jumeihin ja itsehieronnalla esim. selkä on ongelmallinen alue. Urheiluhieronnan ei tarvitse aina olla kipurajoilla paikkojen avaamista, vaan välillä voi ottaa rennompaa hierontaa esim. valmistauduttaessa kovempaan suoritukseen.

Kylmähoito. Ensimmäisiä apukeinoja ärtyneisiin ja kipuileviin niveliin, 10-15 minuuttia kerrallaan. Kylmän edut ovat selvät. http://www.hoitonetti.fi/hoidot/kylm%C3%A4hoidot/ Kylmägeelipakkausta on vaivatonta pitää vaikka TV:tä katsellessa, kun sen voi kiristää vyöllä esim. ärtyneen polven ympärille. Kaksi pakkausta riittää jatkuvaan käyttöön, jolloin toinen ehtii hyvin jäähtyä seuraavaan hoitokertaan. Kylmähoitopuikon voi tehdä jäädyttämällä pahvisen kertakäyttömukin, jonka pohja leikataan irti ja kylmää annostellaan hieromalla puikon päätä kipukohtiin. Paljaalle iholle tehtynä on oltava varovainen paleltumisvaaran vuoksi.

Pyöränhuoltoteline. Helpottaa pyörän pesua ja huoltoa, kun ne voi tehdä seisten. Samoin vaihteiden säädöt jne. saa tehtyä pyörä oikein päin. Ei välttämätön, mutta helpottaa pakollisia askareita.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa kuutisen viikkoa. 400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.

Kolmenkympin kuuma kiepaus

Viime viikko meni palautellessa. Leposyke oli molemmilla mittauskerroilla 41. Viikolle kertyi eritasoiseksi kuntoiluksi luettavaa liikkumista vajaat kahdeksan tuntia, joista kolme tuli juhannuksen retken patikoinnista. Tein yhden vajaan tunnin juoksulenkin, pyöräilin työmatkoja 1,5 tuntia, tein kaksi puolen tunnin salitreeniä ja meloin kerran reippaan tunnin. Juhannusretkestä jäi hyvä fiilis. Olemme suunnitelleet heinäkuun lopun kevyemmälle viikolle jo seuraavaa retkeä erääseen kansallispuistoon.

Eilen sattui olemaan kesän kuumin päivä, mutta koska lauantaina on tiedossa Poriin pyöräily, oli viikon pitkä lenkki juostava, jotta ehtisin edes kohtuullisesti palautua. Tein työmatkat pyörällä ja söin välipalaa kotona ja lepäilin hetken. Oikeaa takareittä juili hieman ja ajattelin sen alkavan kiristellä juoksun aikana. Otin reppuun 3 litraa Gutzya ja varalta puoli litraa vettä, neljä geeliä ja pari energiapatukkaa. Jalat tuntuivat vähän aroilta alkumatkasta, mutta tottuivat sitten. 30 km:n juoksu oli suunnitelmissani pisin valmistava harjoitus ja olin suunnitellut sen kesäkuun puolella tehtäväksi, jotta jalat ehtisivät palautua. Seurasin vauhtia Garminista ja aloitin 10,6 km/h keskinopeudella, jonka annoin lenkin edetessä tippua hieman.

Aloitin geelien nauttimisen 5 km kohdalla ja jatkoin noin 6-7 km välein. Join tasaisesti parin kilometrin välein ja patukan söin 12 km jälkeen. Bodomin järven kiertävä tie on mäkinen ja mutkainen, joten kiipeämistä riitti. Ylämäissä keskityin hyvään ja tehokkaaseen juoksuryhtiin ja käsien käyttämiseen, jolloin kierrosnopeus pysyi hyvänä. Oikea takareisi ei enää tuntunut ikävältä 7 km jälkeen. Saavuin kehä 3:n viereiselle pyörätielle ajassa 1.45 h. Henkisesti tuntui hyvältä juosta lenkin viimeiset 11 kilometriä tulevan suorituksen reittiä pitkin. Tuolloin tosin alla tulee olemaan yli vuorokausi urheilua ja juoksuakin melkein 40 km. Lenkin päättäminen tulevaa reittiä toimii eräänlaisena sisäänajona, jossa tie mäkineen, mutkineen ja roudan raiskaamine railoineen tulee tutuksi ja tiedän, missä kohdin olen menossa milloinkin.

Lenkin reitti

Oikea lonkankoukistaja ja polvi alkoivat kipuilla matkan edetessä selvästi vasenta enemmän. Kokeilin Helsingin Triathlonistien talvisella luennolla kuulemaani kikkaa, jota olen joskus itsekin käyttänyt aikaisemmin. Oloaan voi parantaa mm. ajattelemalla positiivisia asioita tai huijata kehoa hymyilemällä ja se alkaa erittää mielihyvähormoneja (dopamiinia ja mitä näitä oli), jotka hillitsevät kivun tuntemuksia. Pyrin pitämään hymyn rentona ja välttelemään sen kääntymistä irvistykseksi. Saattoi aiheuttaa ihmettelyä vastaantulijoissa, mutta se toimi. Mietin myös, millaista kipu oli asteikolla 1-10, jossa 10 olisi sietämätöntä kipua, joka pakottaisi lopettamaan. En päässyt kuin ehkä seiskaan. Ikävää se oli, muttei liian häiritsevää, eikä se pahentunut, joten juoksin tasaisesti rullaten.  Asioita voi aina suhteuttaa: ajatella, onko koskaan kokenut niin ikävää kipua aiemmin ja voiko silti jatkaa, jos on aivan pakko. Näitä pyörittelin kehän varrella kilometreillä 20-26. Lopussa kodin ja maalin lähestyessä vauhti nousi kuin varkain ja juoksin useamman kilometrin 5.45 min tienoille, kun pari hitainta oli mennyt sekunnin sisään yli kuuden minuutin. Kodin lähellä kiersin pienen lisämutkan, jotta sain sen aiotun 30 km rikki. Vastassa pihalla oli pojat ja vaimo. 30,2 km meni aikaan 2.56 h eli parin minuutin tarkkuudella siihen, mitä olin ajatellut keskinopeudeksi. Keskimääräinen kilometrivauhti oli 5.50 min, 10,3 km/h. Keskisyke oli matalahkoista tehoista huolimatta 154, joka johtui todennäköisesti raskaasta kelistä ja päivän muusta rasituksesta. Nousumetrejä kertyi 458, joten siltäkin osin treeni oli hyvä tulevaa juoksua ajatellen. Jos jotain olisin lenkillä voinut tehdä paremmin oli nesteytys. Juomasäiliön pohjalle jäi muutama desi Gutzya ja se vesipullokin jäi korkkaamatta.

Jalat olivat perillä jo vähän jäykät, mutta fiilis oli hyvä. Projektin tässä vaiheessa hyvä tasavauhtinen juoksu, joka sattui olemaan kolmanneksi pisimpäni koskaan. Tässä alkaa mies olla hyvässä iskussa niin fyysisesti kuin henkisestikin tulevaan koitokseen. Laitoin illalla kylmää oikeaan polveen ja otin Ibumaxin. Laskeskelin, että suunniteltu pyöräily Poriin starttaa alle 60 tunnin päästä. Nämä kolme kovempaa viikkoa ovat se tarvittava viimeinen silaus, jotta kuntoa ja kovuutta löytyy taatusti riittävästi elokuun alussa. Ehdin vielä hyvin palautua ja herkistellä muutaman viikon ennen suoritusta, joka on siis viikolla 32. Tässä alkaa olla jo vähän malttamaton mieli, mikä on hyvä asia.

Lupasin viime viikolla, että tällä viikolla on kerrottavaa. Odotan ensi viikkoa, jonne sovin juoksulenkin erään seuraamani ja arvostamani urheilijan kanssa. Kirjoittelen asiasta ensi torstaina lisää.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa kuutisen viikkoa. 400:n Haasteen logo suattaapi valamistua. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.

Back to the Nature

Kävin juhannusaattoaamuna ennen retkelle lähtöä melomassa Bodomilla. Jos on järvi joskus ottanut, niin osaa se antaakin. Liu´uttelin tyyntä järven pintaa ja nautiskelin. Rannoilla oli jo telttaa pystyssä ja miehiä ongella. Sää oli mitä hienoin, tuultakin vain nimeksi. Matkaa kertyi järven ympäri 10 km ja aikaa käytin fiilistelyyn 1.13 h. Oli aika lähteä kotiin, pakata auto ja suunnata kohti Teijon retkeilyaluetta. 

 

Juhannusfiilistelyä

 Teemme joka kesä kahden yön telttaretken johonkin parin tunnin ajomatkan päässä olevaan kansallispuistoon tai retkeilyalueeseen. Kesäkuussa siksi, että luonto on hienoimmillaan vihreän sävyineen. Vuodesta 2009 lähtien aikaisemmat retket on tehty Helvetinjärvellä, Repovedellä, Evolla ja Isojärvellä. Suomessa on paljon retkeilyalueita hienoissa maisemissa ja puitteet ovat kohdallaan. Polttopuut ovat sateelta suojassa valmiina tai niitä joutuu korkeintaan sahaamaan ja pilkkomaan. Järvien vedet ovat juomakelpoisia, mutta keitämme ne silti ruokaa tehdessä varmuuden vuoksi. Retkivalmistelut olivat tällä kertaa siten erilaiset, että minimoin ruokavalinnoilla rinkan painoa jättämällä mm. säilyketölkit pois, koska metallijätteiden kuljettaminen pois on oma hommansa. Otimme mukaan paljon lisää vesi-tyylistä muonaa: perunamuusijauhoa, maitojauhetta ja kuivasin ensimmäistä kertaa naudan jauhelihaakin mukaan. Se menettää kuivauksessa 2/3 painostaan ja säilyy rasvattomana pitkään. Ruskistin ja maustoin edellisenä iltana 800 g jauhelihaa ja paistoin pari silputtua sipulia mukana ja annoin ylimääräisen nesteen haihtua. Puristin setistä talouspaperilla enimmät rasvat pois ja levitin kahdelle uunin pellille. Lihat olivat 50-asteisessa uunissa reippaat kahdeksan tuntia, kunnes annoin niiden jäähtyä ja pussitin annoksittain minigrip-pusseihin. Kuivatessa uunin oven raossa oli kauha, jotta kosteus pääsi haihtumaan.

Omassa rinkassa oli yhteiset majoitus- ym. välineet, kolmen hengen vaatteet, suurin osa ruoasta ja nelisen litraa juomavettä. Vaimolla oli juomareppu lastenkantorinkassa ja nuorimman pojan lisäksi rinkkaan mahtuu 20 litraa vaippoja, ruokaa, vaatetta jne. Vanhempi poika kantoi omassa repussaan vaihtovaatetta, vesipullonsa ja ehkä ne tärkeimmät eli Pantteri-karkit. Ensi vuonna retki jäänee yhdeksi yöksi, kun nuorimmainen vasta konttailee ja kahden lapsen on käveltävä. Kupoliteltta kolmelle hengelle meni vielä tämän kokoisella perheellä. Katselin eilen jo suurempaa telttaa tuleville reissuille ja sen paino nousee parilla kilolla, mutta onpahan tarpeeksi tilaa.

Väliojan nuotiopaikka Matildanjärven rannalla

Teijon retkeilyalue sijaitsee Salosta noin 27 km lounaaseen ja on pinta-alaltaan 27 neliökilometriä. Jätimme auton Mikkossuon P-paikalle ja kävelimme Matildanjärven pohjoisrantaa seurailevaa reittiä ensimmäiseksi yöksi Väliojan nuotiopaikalle. Luontoon.fi-palvelun mukaan kyseisellä kohdalla piti olla vain nuotiopaikan, mutta positiiviseksi yllätykseksemme paikalta löytyi uusi nuotiopaikka hyvin varustein, halkovaja ja ulkohuussi, joten päätimme jäädä enempiä puntaroimatta paikalle ensimmäiseksi yöksi. Tulomatkalla ohitimme Vicksbäckinlahden laavun, jonne oli jo noussut telttoja. Retkillä on tullut huomattua, että vaikka etäisyydet ovat hyviä polkuja ja pitkospuita pitkin vain paria kilometriä, P-paikalta toiset nuotiopaikat ovat järjestään vapaita. Johtuneeko ihmisten peruslaiskuudesta vai mistä, mutta pienellä kävelyllä pääsee hulppeisiin maisemiin, joissa teltan paikan saa rauhassa valita.

Oven yläreunassa ollut pesä koki kovan kohtalon

Mukaan tullut arpajaisvoitto, Hammockin laskuvarjokankainen riippukeinu, on mukavaa luksusta metsään. Kantokyvyltään siihen mahtuu koko perhe ja perinteisesti olen ottanut siinä päiväunet. Järvellä oli paljon lintuja, mm. valkoposkihanhia, jotka illan edetessä tulivat poikueensa kanssa nuotiopaikan viereiselle kalliolle. Kävimme pulahtamassa viileähkössä vedessä, josta pojat silti nauttivat. Mikä on lapsesta kivempaa kuin järvessä polskiminen? Sinne kakkaaminen tietenkin! Illan päätteeksi paistoimme makkarat ja kävimme nukkumaan. Pilvet näyttivät väistävän Salon suuntaan.

Pojat herättivät jo viiden jälkeen, joten teimme puuroaamiaisen klo 5.30, jonka jälkeen menimme vielä muutamaksi tunniksi jatkamaan unia. Lintujen laulu, lokkien rääkyminen ja nuorimmaisen tottumattomuus uuteen ympäristöön vaikuttivat osaltaan ensimmäisen yön uneen.

Vettä ei tullut toisenakaan päivänä, vaikka ennusteet olivat pitäneet pientä sadekuuroa mahdollisena. Lähdimme pitkospuita pitkin kohti Puolakkajärveä, jonka rannalta katsastimme ensin Teerisuon laavun, jolla oli jo asukkaita, kuten olin kuvitellutkin. Järven pohjoispuolella oli kuitenkin Endalin laavu, jolla olisi myös ulkohuussi. Paikka oli kuitenkin rinteessä, josta ei puilta juuri järveä näkynyt ja josta veden hankkiminen kokkailuun olisi ollut vaivalloista. Lähdinkin vedenetsintäpuuhissa kartoittamaan kattila kourassa lähitienoita. Läheiseen saareen johti kapeat pitkospuut heinikon puoliksi peittäminä. Kiersin saarta, kun pääsin kallioille, jotka olivat loistaneet jo järven toiselle puolelle Teerisuon laavulle. Kallion juuressa oli käytetty nuotiopaikka, jonka kivillä lepäsi metalliritilä. Navakka tuuli piti itikat loitolla, mutta yöksi siltä olisi hyvä päästä suojaisampaan paikkaan. Viereisten puiden takaa löytyikin tasainen aukea, jolla oli selvästi aiemminkin yövytty, joten autiosaari varmistui seuraavaksi leiriksemme. Hain rinkan ja lopun perheen rantaryteikön läpi ja otimme laavulta mukaan sylilliset halkoja. Aloitin kokkailut laittamalla kuivatut lihat Trangian kattilaan turpoamaan puoleksi tunniksi. Saari osoittautui varsinaiseksi paratiisiksi. Rantakallioilla oli lämmintä ja riippukeinullekin löytyi sopiva paikka loivan kalliopohjaisen uimarannan vierestä. Vaihdoin taas tukevien ja painavien retkikenkien tilalle mukavat ”leiritossut”, Feelmaxit, joilla kävely on kuin sukkasillaan menisi. Tekee hyvää jalkapohjillekin.

Pitkospuut paratiisisaarelle

 Päivän mittaan keräsimme kunnon kasan maahan pudonneita kuivia oksia illan nuotiota varten. Teimme kaarnalaivoja ja vanhempi poika päästi niitä uimaan tuulen mukana. Olipa jännää! Nuorempi tutkaili keppiä pitkin kiipeäviä muurahaisia. Pienten lasten kanssa ei tarvitse ihmeitä keksiä luonnossa, kun kaikkea uutta ja mielenkiintoista on ympäristö tulvillaan. Tällaisista retkistä saa aina perspektiiviä elämään. Pakkaamme murto-osan omaisuudestamme ja lähdemme alkeellisiin oloihin keskelle metsää. Meillä on silti hyvää ruokaa, teltta tai tarvittaessa vaikka halkovaja suojanamme ja puhdasta vettä voimme nostaa viereisestä järvestä. Asiat ovat paremmin kuin miljardeilla ihmisillä. Samassa lasten kanssa luonnossa touhutessa voi todeta, kuinka vähän erilaisilla lapsiperheidenkin itsensä ympäröimillä suosituilla brändeillä ja gadgeteillä on tekemistä onnellisuuden kanssa. Vanhin poikakin taisi olla pari päivää lausumatta taikasanoja "ääri pöörs", jonka merkkisiä tavaroita ois aina tosi kiva saada. Retkeilyä voikin suositella kaikille lapsiperheille. Ollaan yhdessä ilman keinotekoisia ärsykkeitä perusasioiden äärellä, eikä se niin vaivalloista ole kuin moni varmasti olettaa. Luonnossa on aikaa olla läsnä, eikä lapsen kysymyksiä ohita ynähtelemällä, kuten usein pääsee kodin elektroniikan parissa käymään.

Riippukeinussa on tunnelmaa

 Mukaan pakatut minigrip-pussitetut kuivahedelmät, suolapähkinät, suklaa, karkit ja keksit ovat hyvää ja nopeasti nautittavaa purtavaa ateriaa odotellessa ja patikoidessa, eikä lapsillakaan ole mitään niitä vastaan. Letut teimme valmislettujauheesta. Pari ensimmäistä meni harjoitteluksi, kunnes homma alkoi sujua ja letut kääntyä heittämällä. Valmiskermavaahtopullosta on tullut vakionautinto retkillämme. Sitä voi lisätä aamupuuroon, kahviin ja niihin lettuihinkin. Yllättäen se on enemmän vaimon juttu ja omat nautinnot saan Ritmeester Moods-pikkusikareista ja Jallusta. Lopetin tupakoinnin kesällä -98 ja nuuskankin kohta 4,5 vuotta sitten. Retkillä nuotion savussa ja itikoiden ympäröimänä on kuitenkin mukavaa tuprutella hyvänmakuista sikaria ruuan, kahvin ja tumman suklaan päälle. Elämän pieniä nautintoja.

Isoja haavereitakaan ei sattunut, vaikka poikakin pääsi kokeilemaan retkikirveen käyttöä. Viimeisenä hyvin ja pitkään nukuttuna aamuna huomasin, että olin päiväunilla riippukeinussa polttanut jalkojen etuosan auringossa. Polttopuita hakatessa repesi nahka kämmenen kyljestä, mutta ensiapulaukusta löytyi välineet sen hoitamiseen. Viimeisenä päivänä edessä oli pisin patikointi takaisin autolle. Matkaa oli tosin vain muutama kilometri ja sekin jo kevenneellä rinkalla. Kotona punnitsin sen 22-kiloiseksi. Emme nähneet kuin pari ihmistä ja mutustelimme viimeisiä karkkeja ja suolapähkinöitä pitkin matkaa. Autoon päästyämme huomasin, että siinä missä retkelle tullessamme kuuntelimme metallia, lähtiessämme ei tehnyt mieli laittaa mitään ylimääräistä mökää koneeseen. Kotona teimme pitsaa ja huolsimme kalustoa. Ja uni maittoi taas omassa sängyssä. 

Tein tänään illalla salitreenin ja joku karkki oli retkellä selvästikin jäänyt lihaksiin. Niin hyvin kiristyi iho treenin päätteeksi. Tämä urheilija alkaa olla pian valmis kolmen ultran comboon.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa kuutisen viikkoa. 400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.

Palautumisviikko päin perhettä + normi voimaharjoitus

Edellisten kolmen kovemman viikon jälkeen tuli palautumisviikon vuoro. Viime viikon lopussa alkoi olla jo väsymyksen merkkejä, kun olo oli välillä ärtynyt normaaleista yöunista huolimatta. Toukokuun alussa sairastelin, joten tämä on pitkästä aikaa ehjä neljän viikon periodi. Maanantaina kävin salilla ja kahtena päivänä olen pyöräillyt töihin. Eilen oli totaalinen lepopäivä, jolloin kävin autolla töissä ja tein samalla kauppareissun. Tänään kävin juoksemassa tunnin lenkin ja huomenna käyn salilla töiden jälkeen. Lenkki oli kunnon laatuaikaa pojan kanssa, joka pyöräili reippaasti 14-tuumaisellaan rinnalla. Aikaa oli jutella ja katsella uuden reitin maisemia. Iltasaduksi tutut ja turvalliset Nalle Puhit ja sinne sammui. Tuli lenkillä mieleen, että tämä on sitä parasta isyyttä, josta jo vuosia sitten haaveilin. Alkuviikosta kävimme viikon 20 ultrassa (ei liity urheiluun) ja pienoiseksi yllätykseksemme saimme tietää, että veljessarja kasvaa loppuvuodesta. Pari vuotta ja sitä meteliä ja melskettä on varmaan hiukka enemmän kuin esim. tänään oli. Bring it on!

Perjantaina ajattelin käydä pitkästä aikaa maastopyöräilemässä, kun sain takaiskarin huollosta pari viikkoa sitten. Se on hyvää vaihtelua tasaiseen maantiehen verrattuna; jalat saavat erilaista rasitusta ja ajoasentokin on täysin erilainen. Ja onhan maastopyöräilyssä aina oma puolensa luonnossa liikkumisella. Juhannukseksi lähdemme telttailemaan, joka rasittaa jalkojakin omalla tavallaan. Kannan kolmen hengen kamat: teltat, keittimet, ruuan jne. Päivämatkat ovat kuitenkin muutamia kilometrejä, jotta esikoinen jaksaa kulkea mukavasti mukana. Sheriffilimpparia ja pikkusikareita mukaan ja kun hyvää säätäkin on luvattu, tullee taas hieno reissu.

Alkuviikolla on ollut epätodellinen olo, kun paikat ovat olleet niin hyvässä kunnossa kaiken rasituksen jälkeen. Maanantaina hieroja havaitsi jalkojen rasvojen olevan jo todella vähissä; lihas on pinnassa ja selänkin erottuvuus parantunut. Yleensä viimeisenä näkyvät vatsapalatkin ovat alkaneet pikku hiljaa tyhjästä kropasta erottua. Normaalisti pidemmästä rasituksesta kipeytyvät polvet ovat olleet hyvät ja ylipäätään kylmää/jäätä ja Ibumaxia olen käyttänyt todella vähän. Oma osuutensa näin vähäisiin kremppoihin on varmasti tarpeeksi pitkä ja sopiva progressio. Tammikuusta lähtien on kuitenkin kuntoa nousujohteisesti rakennettu ja pitkiä suorituksia on kertynyt aikaisemmin kuin koskaan. Lihashuoltokin on toiminut tyydyttävästi; olen venytellyt, kun olen jaksanut ja kokenut tarpeelliseksi ja hieronnan olen saanut järjestettyä melkein joka viikolle. Melonnasta alkuun kipeytyneet epäkkäät ovat tottuneet asentoon ja ehkä olen löytänyt paremman melaotteen, jolloin hartiatkin ovat meloessa rennompina. Viimeiset yli kolme viikkoa olen pitänyt kalorit maltillisesti miinuksilla, mikä on näkynyt kropan kiristymisenä. Oletin, että palautuminen voisi hankaloitua ja uusia kipuja esim. nivelissä esiintyä, mutta kroppa on ottanut uuden tilanteen hyvin vastaan. Aamupaino oli tähän mennessä alin 73,2 kg, kun se kolme viikkoa sitten oli 75,1-75,8 kg. En ole syönyt kreatiinia kuukauteen. Keväällä ajattelemani painon tippuminen 72 kiloon on täysin mahdollista, vaikka kreatiinimonohydraatti, jonka aloitan taas ensi viikolla, kerääkin kilon verran nestettä lihaksiin.

Töiden, perheen ja treenin yhdisteleminen on tuonut projektiin omat haasteensa. Viime viikolla oli kuusi työpäivää, joten pitkät treenit peräkkäisinä päivinä piti alkuperäisestä suunnitelmasta unohtaa. Treeniä kertyi kuitenkin kaikkiaan 13.20 tuntia, joista 7 tuli pyöräilystä, 1,5 salilta ja 1.15 melonnasta. Pisimmän juoksulenkin (keskiviikkona 24,3 km) lisäksi kävin sunnuntaina jolkottelemassa ilman juomia 13 km tuntiin ja varttiin, joten juoksua kertyi projektiviikolle 24 eniten koko projektin aikana: 3,5 tuntia. Olin suunnitelmaan laittanut viimeisimmille kolmelle viikolle nousujohteiset tunnit: 13, 15, 17, mutta työkin saneli sen verran, että tuntimäärästä tuli päinvastoin laskeva: 16.50, 12.15 ja 13.20. Ennen suoritusta viikolla 32 treenaan vielä yhden nousujohteisen periodin, jonne yritän sijoittaa ainakin kaksi pitkää ja rasittavaa yhdistelmätreeniä. Viikon pisimmän juoksumatkan pidän korkeintaan 30 kilometrissä ja melomaan pitäisi päästä ainakin yksi yli 30 km matka. Tulevan melontareitin tulen melomaan kahdessa osassa läpi, joten niiden lisäksi teen ainakin yhden yli neljän tunnin melontatreenin. Pyöräilysuorituksia olen alkanut tässä hyvässä terveystilanteessa miettimään vähän uusiksi ja voi olla, ettei Poriin viikon päästä polkemani 230 km jää pisimmäksi ennen suoritusta. Viimeiset kolme viikkoa projektia on kuitenkin jo selvästi kevyempiä ja lyhyempiä. Varsinaista palautumisviikkoa ei ole, mutta olen taatusti kunnolla palautunut, kun vuotta aiemman päätöksen loppuunsaattamisen aika tulee.

Kesäinen voimaharjoittelu

  

Teen nyt palautumisviikolla vain kaksi kertaa puolen tunnin salin, kun teen vähemmän sarjoja, mutta normaalisti voimaharjoitukseen on nyt mennyt 45 tehokasta minuuttia. Seuraavassa perustreeni, jota olen tehnyt toukokuusta lähtien. Liikkeet suoritusjärjestyksessä, mutta teen yleensä kahta liikettä samaan aikaan eli sarjat vuorotellen ja lopussa teen 3-4 liikettä samaan aikaan kiertoharjoittelutyyppisesti. Sarjojen välillä teen kevyitä lyhyitä venytyksiä treenattaville lihaksille sekä jaloille, joiden rasittuneisuutta tunnustelen samalla. Jalkojen treenaamisen olen lopettanut suosiolla. 20 toiston kyykyt voisivat tuoda välillä oman mausteensa seuraavaan pitkään lenkkiin, mutta polvet ovat toista mieltä. Kipujen mukaan on liikuttava, joten jalkatreeniin palaan todennäköisesti vasta syys-lokakuussa, kun nivelet ovat palautuneet.

1. Etunojapunnerrus. 30 toistoa pumpaten. Aina ensimmäinen liike käsien pyörittelyn ja lyhyiden venytysten jälkeen.

2. Sotilaspenkki levytangolla. 50-60 kg, 3 sarjaa, joissa toistot 15-20. Aloitan 50 kg:lla ja teen loput kaksi sarjaa 60 kg:lla.

3. Leuanveto leveällä myötäotteella. Hartioita leveämpi ote, 3 x 15 toistoa. Yleensä treenin lopuksi teen kapeammalla vastaotteella yhden 15 toiston sarjan.

4. Pystypunnerrus käsipainoilla. Ensimmäinen sarja liikkeen hakua 16 kg x 12, loput kolme sarjaa 20 kg x 15-20 toistoa.

5. Vaakaveto/horizontal pull. Kaksi 15-18 toiston sarjaa. Aloitin alkuvuodesta saamalla 12 toistoa, joten 50 % parannus sarjapituuteen on hyvä osoitus kehittymisestä uudessa liikkeessä.

6. Vatsarutistukset kulmassa. Jalat penkillä kolme 20-25 toiston sarjaa hyvällä eksentrisellä vaiheella eli jarrutan alas laskeutuessa vastaan.

7. Selänojennus. Rutistuksen perään n. 45:n asteen kulmassa telineessä. 3 x 20-30

8. Dippi. 1-2 sarjaa 25-30 toistoa.

9. Lankut sivuille. Teen nykyään joka treenin päätteeksi. 1-2 kertaa 30-60 sekuntia. Joskus lopuksi etunojassa viimeinen kääntö. 

10.     Levypainokierto istuen. Jalat puolapuiden alla 20-kiloista levypainoa puolelta toiselle 30-40 kertaa. Teen kerran viikossa 1-2 sarjaa.

 
11.     Istumaannousu. Telineessä 1-2 x 25-30 toistoa. Olen jättänyt tällä viikolla väliin ärtyneiden lonkankoukistajien takia.

12. Russian twist. Tein huhtikuussa ensimmäiset sarjat. 10 kg isolla levypainolla 20-30 toistoa. Viime viikolla tauon jälkeen pari sarjaa, mikä tuntui kyljissä seuraavina päivinä. Kovan selkärangalle aiheutuvan kierron vuoksi olen jättänyt vähemmälle suorituksen lähestyessä.

  

Ensi viikolle on eräs positiivinen juttu kerrottavana. Pitäkäähän itsenne ja kaverinne hengissä viikonlopun yli. Hyvää juhannusta!

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa alle 2kk. 400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.

Pirkan yöpyöräily ja melakointia Bodomilla

Ehdin perjantaina työpäivän päätteeksi vaihtaa kiekot pyörään, syödä ja pakata tarvittavat tavarat ja ottaa eväät mukaan, kun oli lähdettävä hakemaan kaveria ja suunnattava kohti Hakametsän jäähallia. Ehdimme perillä sopivasti vaihtaa ajokamat päälle ja taivaalle vilkuillen elätellä toivetta, ettemme kastuisikaan pahasti. Vaihdoin varmuuden vuoksi pitkät ajohanskat vielä starttiviivalla, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Ajoasun lisäksi päällä oli irtohihat ja -lahkeet, kengänsuojat sekä tuuliliivi. Numerolapun kiinnitin juomarepun kylkeen ja kypärän lippaan laitoin Petzlin otsalampun. Aamulla selkä oli tuntunut ikävältä ja niksautuksen tarpeessa olevalta, mutta matkaan päästyämme ja paikkojen lämmettyä mitään ongelmaa ei ollut. Pirkkaan lähtiessä pelkkään peesiapuun ei voi tuudittautua, koska mäkiä löytyy kiivettäväksi. Siksi en voinut lähteä matkaan takki auki, kun pisin juoksukin tuntui vielä vähän jaloissa, enkä ollut tankannut yhtään. Mukaan otin juomasäiliöön 3 litraa Gutzya, pari geeliä ja energiapatukan.

Lounaistuuli työnsi mukavasti ja alkutunnustelun jälkeen annoimme palaa. Tielle 65 saavuttaessa keskinopeutemme oli reitin korkein, 31,6 km/h. Ohitimme näillä tienoin erään työmatkahybridillä yksikseen vinssanneen vanhan herran ja tiedustelin punaisesta kankaisesta nimikkolapusta johtuen, että monesko Pirkka herralla oli menossa. Kuulemma 23:s. Täytyy hattua nostaa näille ukoille, jotka vuodesta toiseen käyvät ajamassa Pirkan pyöräilyn tai jonkin toisen kuntotapahtuman. Ihan huonolla kunnolla se ei onnistu ja varmaan tarjoaa hyvän tavoitteen kunnon ylläpitoon. Näitä tervaskantoja ei ole maassamme yhtään liikaa, mutta hyvä että näinkin monta.

Vähän oli välillä märkää

Edellä mainitun ohituksen jälkeen pääsimme kiihdyttämään kunnon takatuuleen ja kokemaan ensimmäisen sadekuuron. Muuta liikennettä oli vähän ja piennar leveä, hyväkuntoinen ja puhdas, joten sillä oli hyvä polkea. Mäet olivat reitin tässä vaiheessa pitkiä, kun ne ovat Murolen tauon jälkeisellä pätkällä lyhyempiä ja jyrkempiä. Murolessa olimme ajassa 2.24h ja keskinopeus oli laskenut 30,9:ään. Nautimme aina niin maittavan kipollisen lämmintä keittoa ja suolakurkuilla päällystetyn voileivän. Koleahkon kelin vuoksi järjestäjät olivat varanneet tarpeet kuuman mehun sekoittamiseen, joten tartuin tilaisuuteen. Evääksi tauolta lähtiessämme sai ottaa vielä rusinarasian ja energiageeliä ja -patukkaa. Matkakumppanini olivat olleet muutama viikko sitten Giro Espoossa ja kertoivat järjestelykokemuksistaan sieltä. Karmeata rahastuksen makua surkeasta palvelusta. Osallistuin Giroon viime vuonna, kun tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran. Kovasti lupailivat parannuksia seuraavaan vuoteen ja huomioida asiakaspalautteen, jota tuli mm. maalissa tarjotusta laihasta hernekeitosta ja sen riittämättömistä jakolinjoista. Talvella ensimmäisen Giron järjestäneet herrat sitten riitaantuivat ja nyt toinen järjestää elokuussa Hakunilasta starttaavan satasen kuntoajon. Tämä Pirkka oli vuodesta 2005 lähtien neljänteni ja näiden pääkaupunkiseudun kuntoajojen rinnalla voin suositella täydestä sydämestä. Hinnat ovat kohtuulliset ja järjestäjillä valtava kokemus tapahtuman osallistujat huomioivasta hoitamisesta. Pirkan Pyöräilyssä ei ole ajanottoa, mitä useat pitävät syynä sille, ettei esim. Tour de Helsingin kaltaisia kolarikasoja pääse syntymään. Voi tietenkin olla myös, että Pirkassa käy enemmän porukassa ajamiseen tottuneita.

Murolen tauolla. Kiitokset järjestäjille!

 13 minuutin tauon jälkeen jatkoimme pimeään ja kohti vastatuuliosuuksia. Keskari oli tässä vaiheessa 28,2. Käännöksen jälkeen vastatuuleen polkiessa oli kaverille heitettävä, että vielä puuttuu sade, joka tulikin pian möläytyksen jälkeen. Oli onneksi lyhyt kuuro, mutta ei paljoa haitannut, koska kone oli päässyt jo lämpiämään. Yöpirkassa on aina oma tunnelmansa ja parhaimmillaan se on alkukesän öisellä maantiellä fiilistelyä. Nyt märät linssit hämärässä toivat tekemiseen oman mausteensa, kun mäkiä >50 km/h laskiessa ei kovin kauas nähnyt, joten hereillä täytyi tien routavaurioiden kanssa olla. Osin valaistulle tielle 338 saavuimme hyvissä voimissa ja vedin porukkaamme tasaisella vauhdilla. Psykologisesti tuntuu aina hyvältä saapua tielle, jota pitkin tietää loppureitin kulkevan. Olin etukäteen katsellut sääennusteita ja asennoitunut loppumatkalle lannistavaan puuskittaiseen vastatuuleen, jota olisi hyvä jakaa kaikkien kolmen kesken. Tuuli oli sittenkin melko tasaista ja pystyin pitämään maltillisilla tehoilla vauhtia, jossa vähemmän kilometrejä kerryttänyt kaverini pysyi kyydissä.

Parikymppiä ennen maalia tuli varmaan toista kilometriä pitkä loiva mäki, jota poljimme tasaisella vauhdilla. Pimeässä edessämme vilkkuivat punaiset takavalot, jotka saavutimme lopulta ehkä 10 km ennen Hakametsää. Loppumatkan rullailimme rupatellen. Lähtöä ennen olin törmännyt vanhaan Kosovon aikaiseen kaveriin, joka jäikin vaihtelemaan kuulumisia viimeisille kilometreille. Miehen kauden aiemmat pyöräilytreenit olivat olleet jotain tunnin luokkaa, joten lenkki saattoi tuntua kintuissa. Näissä kuntoajoissa on usein sellainen erikoinen piirre, että lopussa porukka alkaa ajaa kuin sijoituksista, vaikka mitään ajanottoa ei olekaan ja kaikki saavat maalissa yhtä pronssisen mitalin. Ajoradan laidassa pitäisi pyrkiä sääntöjen mukaan pysymään, mutta maalia lähestyessämme alkoi osalla olla sellainen kisamoodi päällä, että takaa tulleet harvat autot saivat odotella sopivaa ohituspaikkaa, kun miehet runttasivat rinnakkain puolen kaistan leveydeltä. Turhia riskejä muutaman sekunnin takia, eikä varmasti paranna ihmisten kuvaa ”kilpapyöräilijöistä”, noista kippurasarveilevista trikoopelleistä.

Maalissa

Perillä olimme ajassa 4.45 h ja 131,6 km:n keskinopeus oli 27,7 km/h. Keskisykkeeni kävi korkeimmillaan ennen reitin puoliväliä, jolloin se oli jonkin aikaa 148. Lopullinen keskisyke oli 146, joka oli treenin tavoitteen kannalta juuri sopiva. Vuonna 2009 ajoin kaverin kanssa kieli vyön alla pitkän Pirkan 20 lyöntiä korkeammalla keskarilla johonkin 6.20 tuntiin. Nyt olin taatusti paremmassa kunnossa. Keskiviikkona juostu 24,3 km tuntui jo alkumatkasta vasemman akillesjänteen ärtymisenä. Kipuilu pysyi kuitenkin aisoissa, eikä alkumatkan pohkeiden kiristelyn lisäksi muita kremppoja ollut. Nousumetrejä kertyi 1405. Vedin palkkarin autolle päästyämme. Kävimme suihkussa Ilveksen pukukopissa ja lähdimme kahvikupit höyryten autoille. Paluumatkalla silmät alkoivat väsyä ja nautin evääksi ottamani rahkajuoman. Kotona kevyen aamupalan jälkeen unta ei tarvinnut houkutella melko tarkalleen vuorokauden valvoneena.

Lastuna lainehilla, melontaa Bodomilla

Nukuin lauantaina iltapäivään, söin myöhäisen aamupalan ja pian pakkasimmekin kamat mukaan ja suuntasimme Oittaalle. Vaimo teki kahvakuulatreenin rannalla, jossa pojat leikkivät hiekassa ja pulahtivat rantavedessä. Luvattu 7 m/s lounaistuuli ei varsinaisesti houkutellut, mutta melomaan oppii parhaiten melomalla kaikissa kelioloissa. Laitoin etuluukkuun kolmen litran vesikanisterin tasapainottamaan kajakin linjaa ja vakauttamaan menoa aallokossa. Rannalta aallot eivät näytä juuri miltään, mutta todellisuus on varsinkin näin aloittelevan melojan kannalta karumpi. Garminin ranneke unohtui kotiin, joten kilometrejä ja nopeutta en päässyt seurailemaan. Vasen ranne oli kipeytynyt yön pyöräilyn jälkeen, joten puin siihen neopreenisen lämmittimen. Projektin edetessä olen huomannut ilokseni, ettei viime vuonna kipeytynyt vasen ranteeni ole ennakkoaavistukseni mukaisesti ärtynyt melonnasta. Syitä sille tulee mieleen pari. Valitsin joustavamman melan, joka on "vain" 60 % hiilikuitua. Jäykempi veisi nopeammin eteenpäin, mutta olisi voinut olla ranteelle armottomampi. Toinen syy voi olla ranteen oikea asento meloessa; sen täytyy olla suora.

Kiersin peräsimen ansiosta järven rantoja mukaillen vastapäivään ympäri. Ajatuksena oli välttyä paluumatkalla isommilta aalloilta kulkemalla tuulen puoleista rantaa etelään. Lounaistuulella on Bodomilla sellainen ominaisuus(ei vika), että järven koilliskulmassa olin kauimpana lähtöpaikasta ja reitti järven luoteiseen kulmaan kulki sivuvastaiseen aallokkoon, joka nousi pari kertaa kannelle eli syliin. Pidensin ennen pahinta osuutta rauhallisessa lahdessa melan pituutta 5 cm, jotta ylsin paremmin veteen aaltojen osuessa. Keskityin tasaiseen melontarytmiin, mutta välillä oli vain reagoitava aaltoihin. Koitin pitää suunnan idässä, mutta suurimpien aaltojen kohdalla oli käännettävä nopealla pedaalin polkaisulla kajakkia aaltojen suuntaan. Polvet oli pidettävä tarjotussa kajakkirodeossa tukevasti reisitukien alla, jotta sain pysyttyä pystyssä. Välillä ei voinut kuin nauraa, kun peräkkäiset voimakkaat aallot pistivät pojan taidot puntariin. Olin motivoitunut selviämiseen pelkästään siitä faktasta, että rantaan olisi ollut uintimatkaa kajakin kanssa ja siinä aallokossa kipuaminen takaisin tyhjennettyyn kajakkiin olisi ollut melko työlästä ja taitojen rajoilla. Onneksi vesi olisi ollut lämmintä.

"Myrskyn jälkeen on...ihan jees"

Saavutin luoteisen rannan pienenevien aaltojen myötä ja pääsin taas melomaan rauhoittuneessa vedessä pitkästä aikaa jalat yhdessä, päkiät tukea vasten. Siinä tuulen suhinan kadottua korvista ja tasaiseen melontaan uppoutuneena pääsin flow-tilaan. Kajakki kulki tasaisen vahvasti hiljaisuudessa äskeisen melakoinnin jälkeen. Melonta tuntui hienolta ja vaivattomalta ja mieleen nousi eräs kuvaava sana: rakastelu.

Melko kuivana maissa

Uimarantaa lähestyessä oli suojaisten lahdenpoukamien jälkeen tultava taas avoveteen, jossa puhuri oli suoraan vastainen. Takaisin Oittaan laiturissa olin ajassa 1.15 h. Matkalla pidin vain pari lyhyttä taukoa. Veimme kajakin takaisin poikien mummilaan ja kahvittelun päälle lähdimme kotiin ja kohta nukkumaan. 

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa alle 2kk. 400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.