Hartolan reissu

Muutama kuukausi pääsi suorituksen jälkeen lipsahtamaan bloggaamatta. Teki vaihteeksi hyvää viettää iltoja muuallakin kuin näytön ääressä. Olen mm. lueskellut aiempaa enemmän ja tämän syksyn savottana on ollut suomen- ja englanninkielinen doping-kirjallisuus. Saatan kirjoitella siitä lisää tuonnempana, mutta jos haluaa faktaa, suosittelen lääkärin tai doupanneen urheilijan kirjaa. Historioitsija taas ei selvästikään tiedä lääkeaineista juuri mitään ja lisäksi urheilun taju on kovin alentunutta. 

Veleta -07

http://www.fjallraven.com/fjallraven-polar-2013 

Näin Fjällräven Polar-videon joskus viime vuonna ja tapahtuma näytti hienolta. En tuolloin tiennyt, että kyseessä on jo kaksi kertaa järjestetty vuotuinen tapahtuma, jonne voi hakea kuka tahansa ympäri maailman. Huomasin mainoksen Hesarin kuukausiliitteessä ja hehkutettuani sitä vaimolleni tämä antoi heti luvan hakea. Hakuaika oli 14.11.-10.12, joten myöhästyin parilla viikolla. Mutta onhan tässä vielä kahdeksan päivää aikaa.

Tulevan Uuden Lastensairaalan hyväksi järjestettävän kyläjuoksun voimme järjestää myöhemmin huhtikuussa, joten toteutuessaan Ruotsin reissu ei järjestelyjä haittaisi. Tein pikaisen hakemuksen, johon liitin muutaman kuvan aktiviteeteista. Huomasin suosituimpia hakijoita selaillessani, että videolliset hakemukset ovat saaneet eniten ääniä. Onneksi olen vähemmänkin ääniä keränneenä mukana "arvonnassa", sillä Fjällrävenin raati valitsee joka maasta eniten ääniä keränneen lisäksi yhden hakijan mukaan retkelle.

Talviseikkailu koostuu siis neljästä päivästä, joina koiravaljakolla ajetaan Norjan rannikolta Ruotsiin Kiirunan viereen. Matkaa kertyy noin 300 km ja huolto ja telttamajoitus liikkuu koirien vetäminä. Huhtikuun alku on parasta talviaikaa retkeilyyn ja tuolloin tunturimaisemat ovat hienoja ja sääkin jo valoisampi. Pääseminen retkelle olisi varmasti ikimuistoinen kokemus ja hyvää harjoitusta matkallani haaveita kohti.

Olen joskus ajatellut Etelänavalle hiihtoa suurena tavoitteena vuosien päässä. Etelään senkin puolesta, että alkuvuodesta, jolloin siellä retkeillään, on valoisaa kellon ympäri, mikä petojen puuttumisen lisäksi on suuri plussa. En koe minkäänlaista mielenkiintoa lähteä rämpimään pimeään pohjoiseen. Jo pelkkä fyysinen rasitus on 1100 kilometrin ahkionvedossa tarpeeksi ja mukavahan se on nähdäkin jotain.

Pojan sanoin elokuussa "iskä kävi lenkillä". Nyt iskä tahtoo retkelle. Minulle voi käydä äänensä klikkaamassa osoitteessa: http://www.fjallravenpolar.com/polar-2014/show-all-contributions/?uid=181602 Linkkiä saa toki levittääkin.

Hartolan reissu 22.11.2013

Kerroin joskus keväällä karusta pyöräilyreissusta Hartolaan -09. Tuolloin Lapsen oikeuksien päivänä satoi vettä koko päivän ja oli noin +5 astetta kylmää. Pidin tauot sisätiloissa Mäntsälän ja Lahden Shelleillä, Heinolan St1:llä ja vielä Hartolan Jari-Pekassa. Tauoilta lähteminen oli aina kova paikka märin vaattein ja kroppa jäähtyneenä. Renkaina oli 37mm leveät Schwalben Marathonit sillä ajatuksella, ettei kylmässä tarvitsisi ainakaan ryhtyä renkaanvaihtoon.

Tämänkertaiselle reissulle päätin lähteä maantierenkain, kunhan säät sallisivat. Tavoitteeksi olin säistä tietämättä asettanut yhdeksän tunnin alituksen, jota kevyemmät renkaat laskisivat. Hartolassa oli edellisenä päivänä satanut lunta, mutta sääennusteiden mukaan yön aikana sataisi vettä, joten tiet olisivat sulina. Puin windstopper-trikoiden alle kompressiolahkeet, 3/4 Skinsin trikoohousut ja pyöräilyhousut, pitkähihaisen teknisen paidan ja välipaidaksi Sinisalon maastopyöräilypaidan. Takkina oli Craftin pyöräilytakki, joka hylkii ainakin tuulta hyvin. Kenkien pohjallisen olin vaihtanut lampaanvilla-folio-koostumukseen ja sukkia laitoin ensi kertaa koskaan kahdet päällekkäin: alle tekninen juoksusukka, jossa on mm. hopealankaa ja päälle puuvilla/villa/lycra-sekoitteisen linerin. Tuntui toimivalta, eikä kengänsuojienkaan ansiosta sukat juuri kastuneet ja jalat pysyivät lämpiminä.

Starttasin perjantaina aamulla yhdeksän jälkeen. Ei satanut enää, mutta tiet olivat märkiä, mikä heitti lokarin palasta huolimatta kuraa alhaalla olleelle naamalle. Tuulet olivat suotuisat: koko päivälle oli luvattu pari metriä lounaistuulta eli pääasiassa myötäistä. Matkahan taittuikin mukavasti, vaikka hiekansekainen juoma narskuikin suussa. Ohitin perinteisen Mäntsälän tauon, koska pystyin nauttimaan pyörän päällä tarpeeksi geeliä ja Shellin kohdalla on hyvä alamäki, jonka vauhdeista hyödyin. Päätinkin pitää tauon, kun noin kolmannes matkasta oli täynnä. Sopiva pysäkki sattui saman risteyksen viereen, josta käännyin Kärkölään elokuun suorituksessani. Tässä kohtaa otin nopeasti banaania, energiapatukkaa ja päivitin kuranaamaisen tilanekuvann Facebookiin. Matkaa oli tullut 73,5 km eli saman verran kuin edellisen sunnuntain kolmituntisella totuttelulenkillä. Nyt aikaa oli tosin mennyt vain 2.22 h eli keskinopeus oli kiitettävää.

73,5 km

Lahti alkoikin jo olla reilun parin kympin päässä. Salpausselän läheisyys tuntui lisääntyvinä mäkinä. Suomen Chicagon läpi pääsin sujuvasti siirtymällä mäen päällä ajoradalle, jolla pääsin reilua neljääkymppiä vihreässä aallossa muiden mukana ohitettamaan kaupungin keskustan. Siirryin ylämäessä pyörätielle, jota oli ehditty jo hiekoittaa. Onneksi ei tullut rengasrikkoa. Lahti-Heinolan väliseltä 35 km matkalta Garmin näytti noin 400 metriä nousua, kun koko päivän saldo oli 1480. Välillä menin suosiolla keveimmällä välityksellä, kun reidet olivat hapoista jäykkinä. Heinolan lähestyessä alkoi olla jo vähän voittajaoloa, kun matkasta oli noin 2/3 takana. Mittari näytti 135 km, kun kokonaismatkan piti olla noin 200 km. Vierumäkeä ohittaessani huomasin pientareilla sulaneita lumikokkareita edellisen päivän jäljiltä. Sattuipa sittenkin sopiva sää, vaikka rapa roiskui.

Kuvasta Heinolan huoltsikalla tulikin komea ja paikallisten päät kääntyivät outoa murjaania vilkuillessa. Otin ison kahvin ja söin proteiinipatukan loput. Lisäsin vajaaseen reppuun litran vettä ja kaatelin loppuja Gutzyn jauhoja sekaan. Olin repun perusteella juonut liian vähän, minkä otin huomioon tauon jälkeisessä nesteytyksessä. Pesin samalla naamasta enimpiä hiekkoja, jota muuten päätyi suuhun turhan helposti. Laitoin Heinolan tauolta kuvapäivityksen ja asensin reppuun vilkuttamaan toisen takavalon, joka näkyisi märässä ja pimeässä vielä satulatolpan valoa paremmin. Kypärävalon lisäksi olin jo kotona laittanut uuden tankovalon, jonka huipputehoksi on ilmoitettu 3600 lumenia. Ajelin pienimmällä teholla Heinolasta lähtien ja ainakin takavalot saivat aikaan kiitettävää huomiointia varsinkin raskaalta liikenteeltä.

Oli hieno fiilis saapua 4-tien varteen Lusissa, kun Hartolan läheisyys alkoi jo tuntua. Enää pari tuntia ja olisin saunan lauteilla! Tien piennar oli leveä ja enimmäkseen siisti, joten renkaat rullasivat hyvin. Keskityin säännöllisen tiheään juomiseen kurasta välittämättä, jotta välttäisin krampit loppumatkasta. Viimeiseltä tauolta lähtiessä keskinopeus oli laskenut jonnekin 26,8 km/h tuntumaan, mutta Hartolaa lähestyessä se nousi jo 27,4:än. Tuuli oli kääntynyt länteen, joten välillä oli puskettava pää alhaalla sivuvastaiseen. Tämä oli ennalta tiedossa, joten se ei pahemmin miestä syönyt. Olin luvannut soitella mökillä oleville, kun tietäisin tarkemmin saapumisajan. Päätin kuitenkin olla enää pysähtymättä, koska he olivat netissä seuranneet jo etenemistahtia ja päivän ainoa sade sattui osumaan Hartolan tienoille, joten päätin painella loppuun asti pysähtymättä. Viimeiset kymmenen kilometriä oli valaisematonta tietä ja pimeys oli jo laskeutunut. Hyvällä etulampulla se ei kuitenkaan häirinnyt kuten neljä vuotta aiemmin. Viimeiset sadat metrit ajoin vielä soratietä ilman rengasrikkoa, kunnes koitti mökin piha ja kellon tarkastus. Olin vilkuillut loppumatkasta kokonaisaikaa ja arvellut voivani alittaa seitsemän tuntia. Ja alittuihan se selvästi: 6.59!

4900 kalorin lenkki takana

Saunaa ei ollut vielä lämmitetty, koska jätin ilmoittamatta tarkempaa aikaa, mutta se lämpeni kuitenkin pikaisesti ja olo oli hieno, kun pääsin viimein nousemaan lauteille. Illalla grillailtiin vielä ja seuravana päivänä lepäilin iltapäivään ennen kuin lähdin ajelemaan kotiin. Mukava reissu, vaikka vähän kiireellä toteutettu. Taas hyvä esimerkki siitä, miten oma pää on pahin este ja rajoitin suorituksille. Joku sanoi hulluksi, kun kuuli reissusta, mutta olisi ollut hullua jättää moiset porkkanat hakematta. ;)

Edellisen sunnuntain kolmen tunnin totuttelu oli selvästi paikallaan. Aerobinen treeni on viime kuukausina ollut pääasiassa työmatkapyöräilyä ja salilla aloitin pitkän tauon jälkeen 3-jakoisella ohjelmalla lihasmuistin virkistämisen. Matkavauhti oli hyvää, eikä lopussa tapahtunut pahempaa hiipumista, joten jonkinlaisen kestävyyspohjan sain kesän projektin aikana rakennettua. Kirjoittelen myöhemmin lisää syksyn treeneistä, palautumisesta jne.

Lupasin suorituksen päätteeksi elokuussa vetää projektia myöhemmin yhteen numeroina. Tartun vielä treenivihkoon ja laitan dataa ylös. Samoin lupaamani video tehdään ja julkistetaan vielä.

Uuden Lastensairaalan varainkeruu

Keräys alkoi 28.3.2013, jolloin projekti tuotiin päivänvaloon. Ajatuksena oli jatkaa keräystä vuoden loppuun, josta näillä näkymin pidetään kiinni. Tuleva juoksutapahtuma tehdään omana projektinaan ja sen tuotto lahjoitetaan täysimääräisenä keräykseen. Vielä on jäljellä400:n Haasteen T-paitoja, joista mielelläni pääsisin eroon. Veronpalautukset voi käyttää vaikka näihin. Jäljellä on enimmäkseen kokoja S ja M. Yhteydenotot Facebookissa tai osoitteeseen haaste400@hotmail.com.

Rock Rock!

Hain eilen 400:n Haasteen T-paidat painosta. Paitoja on vielä noin 60 jäljellä, joten vielä riittää kaikkia kokoja. Lahjoittaneet ottakaapa yhteyttä, niin saatte paitanne. Lämpimiä olivat, mutta tilatut lasten koot puuttuivat täysin. Jäävät pojat sitten ilman virallista kannustusasua. Toinen, isompi, takaisku oli viikko sitten tilatun nettipaketin totaalinen katoaminen. Chain Reaction Cycles toimii jossain Pohjois-Irlannissa ja sieltä vuosia sitten tilasin pyörätarvikkeita ja luulin, että osaavat edelleen toimittaa luvatussa ajassa. Ja paskat. Yritin eilen illalla selvittää ja huomasin ”ilokseni”, että pulju on uudistanut viikolla nettisivunsa ja heidän tietojensa mukaan en ole mitään tilannut, en viime viikolla enkä koskaan. Laitoin sitten viestiä, johon ei tietenkään ole vieläkään vastattu. Palaan jatkossa tekemään kauppani euroilla ja suuntana on silloin jälleen Saksa, joka on kuitenkin ihan hyvä maa. Onneksi vararenkaita on tarpeeksi, jotta rengasongelmista huolimatta matka ei vaarantuisi. Uudet ajohanskat olisivat olleet tervetulleet, mutta onneksi kaveri lupasi jo omansa lainaan. 

Varapyörä

Tänään aloitin viikon kesälomani hakemalla töiden jälkeen kännykkään autolaturin ja hyvän varafillarin vanhalta työkaveriltani. Pyörä on vielä omaani nopeampi ja runkokokokin aika sopiva, joten silläkin matka tarvittaessa taittuisi. Kierroksen päätteeksi noudin vielä postista lähetyksen, jossa oli paketti GPS-lähettimiä tarvikkeineen. Kaikki tarvittava alkaa olla kasassa. Huomenna haen vielä loput tarvittavat elintarvikkeet.

Starttipäivä

Seurailin jo tiistaina Forecan 10 päivän ennusteita ja näytti siltä, että ensi viikon puolivälin jälkeen voisin helteiden laannuttua lähteä suoritukseen optimaalisissa olosuhteissa. Keskiviikkoiltana viikon päähän alkoi ilmaantua pilvisempää ja sateiden mahdollisuus kasvoi. Eilen aamulla näytti siltä, että ensi keskiviikosta lähtien alkaisi sataa ja tuulet olisivat melonnassa 5 m/s lounaasta. Kulkusuuntaan nähden myötäisiä, mutta myös aaltoja nostattavia. Eskimokäännös kun on tuttu vasta värikuvista, melon mieluummin tyynemmässä kelissä. Päätin siten eilen aamulla, että starttaan viikonlopun helteiden jälkeen maanantai-iltapäivällä ja juoksen kotiin tiistaina ennen hämärää. Tuolloin sääennuste oli tiistaille 24 astetta lämmintä, mutta tämän hetken arvio on Vantaalla alkuillasta jopa 27 astetta, joten joku joutuu aika koville. Täytyy vain panostaa juomiseen ja jäähdyttämiseen, joten matkaan on varattava mm. pesusieni, mutta muilta osin vältellä ns. ”konosia”.

Vihdin venesatama viime kesänä

Vihdin kirkolla voin jäähdytellä kroppaa rauhassa melontaosuuden päätteeksi rantavedessä ja onneksi triathlonasu on hihaton, joten iho pääsee hengittämään. GPS-lähetin täytyy säveltää jotenkin juomavyöhön, jottei tarvitse pukea neopreenistä sitä varten valmistettua pientä kantoliiviä. Pyöräilyosuuden ja melonnan jälkeen olen arvioinut olevani Vihdin rannassa joskus 20 tunnin jälkeen. Juoksuosuuden kokonaisaikatavoite on ollut alusta lähtien 6 h, jonka aion pitää. Huollan kunnolla melonnan jälkeen ja voi olla, että päivän lämpö ja melkein vuorokauden liikkuminen noin 30 tunnin valvomisineen saattaa altistaa tarpeelle ja tahdolle nukkua. Mutta ehtii sitä perilläkin; kun juoksuun on ryhdytty, pysähdyn vain tyhjennystauoille. Väsyneillä koivilla on huono yrittää lähteä uudestaan liikkeelle, mitään inspiraatiotaukoja ei voi pitää. Ei tekosyitä, liiku! Kyllä aina kotiin jaksaa.

Huoltokokous

Olimme sopineet eilen illaksi palaverin huoltoporukan kanssa. Huolto tulee sujumaan kahdella autolla ja kolmella miehellä. Fysioterapeuttikaverini hoitaa tauoilla pelkästään lihashuoltoa sisältäen mm. ravistelua, jossa varmasti riittää tehtävää. Alaselkä ja hartiat tulevat olemaan tuskaisat koko melontasuorituksen ajan. Kylmääkin varataan mukaan, koska kokemusten mukaan on todennäköistä, että oikea polveni ärtyy. Kinesioteippaus voisi auttaa ja tuoda luottoa polveen juoksuosuudelle, mutta nyt on pärjättävä ilman. Katsoimme reitit ja sovimme taukotoiminnan. Lopuksi levitin huoltopaikan pressuineen ja peittoineen pihalle siten, kun olin sen suunnitellut. Printtaan miehille vielä Excel-taulukon, jossa on kunkin taukopaikan tarvikkeet ravintoineen, mitä kumpaankin autoon lastataan ja mm. ajo-ohjeet pyöräilyosuudelle. Puhelimilla voimme sitten sopia tarvittaessa, mutta luulenpa, että näemme sen verran tiheästi, että viestintä sujuu ilmankin. Videokamerakin on mukana ja sillä tullaan taltioimaan koko projektin loppuhuipennus tai niin pitkään kuin akut riittävät.

Rock, Radio Rock

Tänään varmistui hyvä lisä projektiin, kun sovimme haastattelusta ensi maanantaina puoli yhdeksän aikaan. Kanava on Radio Rock ja ohjelma sen suosituin, Heikelä Korporaatio. Jussikin on joskus juossut maratonin, vieläpä suorassa lähetyksessä, joten ehkä siinäkin on keskustelunaihetta. Saatan myös haastaa miehet juoksulenkille… 400:n Haasteen keräyspuolen ajatus on ollut alusta lähtien kannustaa mukaan myös miehiä, jotka ovat kokemusten mukaan yleensä nihkeästi mukana keräyksissä. Miehet haluavat jotain konkreettista tekemistä jne. Radio Rockin kautta tieto Uuden lastensairaalan tukiyhdistyksen keräyksestä ja projektistani tavoittaa hienosti myös kaltaisiani perheellisiä miehiä. Toivotaan, että esim. GPS-seuranta saa porukkaa kiinnostuneena seuraamaan etenemistäni ja kertomaan siitä kavereilleenkin. Esim. tuopin hinta keräykseen on lahjoitus, josta jää taatusti parempi mieli lahjoitettuna kuin juotuna. Saa kokeilla myös keissillä.

Juna kulkee vaan...

Huomenna tankkaan hiilaria, käyn hieronnassa ja kevyesti salilla pumppailemassa sekä lyhyesti melomassa. Melonnan päätteeksi katson kaiken kuntoon ja puhdistan, jos tarvetta on. Sunnuntaina huollan pyörät ja käyn kevyellä lenkillä pitämässä tuntumaa yllä. Maanantaina pakkaan auton varapyörineen ja kajakkeineen, jotta kaikki on valmista, kun huoltojoukot tulevat lähtöön joskus neljän aikaan. Starttaan klo 16.30, jotta pääsen aamun valjetessa melomaan Karjalohjalta.

Nämä viime päivät olen kulkenut pieni virne naamalla. Fiilis on hyvä johtuen siitäkin, että monet kaikenlaisista viimesyksyisistä hahmotelmista ovat toteutuneet, kun niitä on vain työstänyt. Paljoa jo toteutuneita juttuja enempää en ole lähtenyt havittelemaan, mutta onhan sitä näissäkin jo hyvää lisää projektiin ja sen tavoitteiden saavuttaminen toteutunee lähiaikoina. Hyviä uutisia on vielä tulossa…

 Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. 400:n Haasteen keräystavoitteeseen on vielä matkaa: kasassa on pari tonnia. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta:http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

400:n Haasteen T-paitatilaus

Teetämme laadukkaita 100 % puuvillasta valmistettuja Fruit of the Loomin T-paitoja, joihin painetaan Designtoimisto MOBB Helsingin suunnittelema logo silkkipainatuksella.

Kokotaulukko on nähtävissä fb-sivulla. Paidasta tulee kuvaa hieman tummemman turkoosi. Oman kokonsa voi ilmoittaa sähköpostilla tai viestillä Fb:ssa. Jaamme paitoja kampanjaan osallistuneille.  Toivomme paitaa kohti 20 euron lahjoitusta, joka maksetaan keräyksen tilille 400:n Haasteen viitenumerolla (ks. alla).

Paidan voi  tulla hakemaan maalista tiistai-iltana klo 18 lähtien. Kaikki toimitukset menevät omaan piikkiini, joten mieluummin en yksittäisiä lähetä postissa, vaan joko heitän ne useammalla kierroksella tilanneille tai sitten ne voi oman reissun sivutessa noutaa Vantaan Pähkinätieltä. Viestiä vain, niin sovitaan, miten toimitaan. 

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia olemme saaneet, mutta lisää kaivataan, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: facebook.com/400nhaaste
Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritus starttaa maanantaina 5.8.2013 klo 16.30. Videota kuvataan edelleen ja se julkaistaan valmiina.

400:n Haasteen yhteistyökumppanit

Valmistautumista

Laitoin eilen sovitusti paitatilauksen koot eteenpäin. Tässä vaiheessa tilanne on se, että jo 30 %:lle paidoista on omistaja. Yleisimpiä unisex-kokoja on tarjolla eniten ja naistenkin kokoja (S-L) tilasin muutaman. Noudan paidat niiden valmistuttua ensi viikon lopulla ja alan jaella tilanteen mukaan. Paidan voi myös noutaa suorituksen päätteeksi maalista. Tarkoitus on kahvitella pihalla, nähdä projektissa mukana olleita ja sitä seuranneita ja samalla jaella paitoja. Pihalla on sitten pieni buffet, jonka järjestelyt vanhempani lupasivat hoitaa.

Kyselin tänään tuttavilta varafillaria lainaan suoritukseen ja sellainen näyttää järjestyvän helposti. Aivan kaikkiin riskeihin on mahdotonta varautua, mutta esim. pinnan katkeaminen ei voi kaataa suoritusta. Varakiekkojen lisäksi mukana tulee olemaan vararenkaat ja –kumit sekä perustyökalut pienempiin teknisiin pyöräongelmiin. Matkapumppu menee juomarepussa ja jalkapumppu kulkee autossa. Oma sinkulacyclocrossari olisi väsyneenä liian raskas mäkien kiipeämiseen, joten vaihteellinen käyräsarvi on oltava varalta mukana. Tein eilen nettikaupasta tilauksen täydentääkseni vanhoja varastoja ja suoritusta valmistellen. Vanhat rähjääntyneet pyöräilyhanskat, joilla olen mm. polkenut Ouluun, saavat väistyä, jotta kämmenpohjat eivät puudu ennen melontaosuutta. Pyöräilykenkien sadesuojien käyttöikä näyttää olevan pari vuotta, joten tilasin samalla nekin. Koriin meni vielä muutamat sisäkumit ja pari 23mm leveitä Michelin Pro Race 4 –maantierenkaita.

Selvittelin jo mukaan lupautuneiden huoltajien aikatauluja ja näyttää siltä, että neljää miestä kahdella autolla on vaikea saada keskellä viikkoa. Oman jännityksensä tuo viikon 32 viikonlopun sää. Jos alkaa näyttää siltä, että kelit dramaattisesti huononevat, on suoritus tehtävä pienemmällä huoltoporukalla aikaisemmin. Melomaan en kovassa tuulessa lähde ja pyöräilyynkin sopisi parhaiten tyynet säät. Ihanteellinen sää olisi koko suorituksen ajalle tyyntä, korkeintaan kevyttä lounaistuulta ja noin 22 astetta lämmintä.

Juoksudokkari

Huomasin tiistaina kahvitellessani kiinnostavan ohjelman illan TV-tarjonnassa: Yle Femmalta tuli klo 19.45, Dok: Kepeät kipeät kilometrit, jota suosittelin Haasteen Fb-seinällä. Olin siinä käsityksessä, että kyseessä on ultrajuoksutapahtuma ja kuvauksen mukaan joku oli saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, mistä ultraurheilussa on kyse: "Paikoitellen dokumentti herkistää äärimmäisen fyysisen suorituksen ja joukkuehengen äärellä, toisinaan se saa pudistelemaan päätä. Miksi koskettavin kokemus syntyy itsensä näännyttämisestä?"

Dokumentti oli ultraurheilua odottaneelle pieni pettymys, mutta oli siinä hyviäkin pointteja, joita voi nostaa esille. Ensinnäkin tapahtuma vaikuttaa siihen osallistuville hyvältä syyltä kuntoilla, jotta suoritus ei käy liian rankaksi. Tapahtuma on siis Hood to Coast, noin 200 mailia Kalifornian vuoristosta joukkueviestinä Tyynenmeren rantaan. Äärimmäisenä fyysisenä suorituksena en tavalliselle kuntoilijalle kuitenkaan pitäisi vuorokauden aikana kolme kertaa juostua noin 10 kilometriä. Toki siinä tulee valvottua, mutta suoritusten väliä on tuntikaupalla ja sopivalla syömisellä ja juomisella viesti sujuu varmasti ilman nääntymistä. Mutta kun nämä, kokeneetkin, juoksijat eivät syöneet ja juoneet suoritusta tukevasti. Kovaa vauhtia, viiden minuutin pintaan mailinsa pinkonut ennakkosuosikkijoukkueen juoksija möläytti, että ”oksettaa, kun en ole syönyt 17 tuntiin”. No, pitäiskö sun syödä?!!

Sen suhteen dokumentissa päästiin aiheeseen, että väsyneenä fyysinen suoritus laajenee koskettamaan koko ihmistä. Hänen henkinen puolensa nousee vahvemmin pintaan ja siitä tulee yhä suurempi onnistumiseen vaikuttava tekijä. Itsensä näännyttäminen oli tässä tapauksessa oma valinta ja varmaan pitkälti tietämättömyyttä, mutta kun matka on todella pitkä ja nesteytys ja ravinnon nauttiminen on hallinnassa, puhuisin näännyttämisen (kurjuuden maksimointia) sijaan väsymisestä, koska suorituskykyä kuitenkin halutessaan edelleen on. Dokumentti oli jälleen oiva näyte siitä, miten isoja tunteita urheilu tarjoaa yhdessäkin koettavaksi. Tunnejäljen jättävän urheilun ei aina tarvitse olla kilpa- ja huippu-urheilua, vaan sitä voivat harrastaa aivan kaikki. Urheilusta on moneksi.

Melomassa

Kävin Bodomilla melomassa kolmen vartin lenkin. Edellisen kerran meloin viimeisen määräviikon iltana puolitoista viikkoa sitten, joten alkuun oli vähän haettava rutiineja. Tuulta tuli pohjoisesta muutamat metrit, joten aallokko myötäili takaisin Oittaan uimarannalle. Tällaisia 45-60 minuutin melontoja teen jatkossa muutaman viikossa, jotta tuntuma säilyy ja jollakin kerralla käyn treenaamassa eri pelastautumistekniikoita. Mietin aikaisemmin, että tekisin vielä jonkin pitkän melonnan, kuten Kisakalliosta sulun ohi Hiidenvedelle ja Vihtiin. Lenkki olisi kuitenkin liian pitkä tässä vaiheessa, kun palautuminen ja latautuminen ovat tärkeintä. Jääpä sitten jotain uutta itse suoritukseen, kun en ole koskaan puolivälin jälkeen vastaantulevilla vesillä liikkunut. Suunnistaminen on kuitenkin loppureitillä helppoa, joten sen suhteen ei huolta.

Suoritus siis lähestyy ja valmistelut ovat hyvässä vaiheessa. Jotkut ovat kyselleet, jännittääkö tuleva. Enemmän vaivaa sellainen kutkuttava ja malttamaton fiilis. Kaikkeen ei voi varautua ja sään suhteen ei voi ihmeitä tehdä. Odotan sitä hetkeä, kun olen Vihdin kirkonkylällä, Hiidenveden rannalla lähdössä viimeisen vaihdon huoltotauon jälkeen suorituksen  juoksuosuudelle. Sitten on enää mies, lenkkarit ja maantie ja tiedän hoitavani homman kotiin.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. 400:n Haasteen keräystavoitteeseen on vielä matkaa. Selvitän ja ilmoitan keräystilanteen lähipäivinä. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

400:n Haasteen T-paitatilaus

Teetämme laadukkaita 100 % puuvillasta valmistettuja Fruit of the Loomin T-paitoja, joihin painetaan Designtoimisto MOBB Helsingin suunnittelema logo silkkipainatuksella.

Kokotaulukko on nähtävissä fb-sivulla. Paidasta tulee kuvaa hieman tummemman turkoosi. Oman kokonsa voi ilmoittaa sähköpostilla tai viestillä Fb:ssa. Jaamme paitoja kampanjaan osallistuneille.  Toivomme paitaa kohti 20 euron lahjoitusta, joka maksetaan keräyksen tilille 400:n Haasteen viitenumerolla (ks. alla).

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia olemme saaneet, mutta lisää kaivataan, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa enää pari viikkoa. Lyhyttä treenivideota työstetään parhaillaan.

400:n Haasteen yhteistyökumppanit

Seikkailujuoksijan seurassa

Tänään on ollut aivan huikea päivä! Aiheesta lisää blogauksen lopussa.

Sovin pari viikkoa sitten seikkailujuoksija Jukka Viljasen kanssa lenkin Nuuksioon. Olimme tavanneet ja jutelleet pari kertaa Go Expossa Juoksija-lehden ständillä, joten juttua oli mukavaa ja luontevaa jatkaa lenkin lomassa. Ja mikä olisi sen sopivampi ympäristö tapaamiselle kuin Nuuksion seudun mäkinen maasto. Sääkin sattui olemaan optimaalinen, joten matka taittui kuin huomaamatta.

Jukalla on kova osaaminen erilaisista projekteista, joiden myötä mies on juossut lähes kaikilla mantereilla. Seuraava suuri projekti on suunnitteilla vuodelle 2015 ja siitä kuulemme lisää, kun suunnitelma etenee. Juoksuprojektit Jukka mahdollistaa tekemällä freelancerina töitä Juoksija-lehdelle ja kiertämällä maata luennoimassa yrityksissä. Jukan kanssa ajatuksia vaihdellessa tuntee hengenheimolaisuutta. Nautitaan siitä, mitä tässä ja nyt on, eikä mietitä huolestuneina asioita, joihin ei voida vaikuttaa. Mies on rohkeasti toteuttanut omaa juttuaan ja saanut erilaiset projektit aikaiseksi suunnittelulla ja suunnitelman tinkimättömällä toteuttamisella ammattimaisen tiimin avustamana. Jukka myös puhuu ja toteuttaa urheilussaan monipuolisuuden ajatusta. Vaikka tavoitteet ovat juoksussa, kovaa treenaamalla pelkästään juoksukilometrejä keräten saa itsensä melko helposti romuksi, joka ei kykene tavoitteista suoriutumaan. Jukka toki juoksee paljon, mutta tekee harjoituksia myös sisäsoutamalla ja kuntopyöräilemällä, jotka tuovat hyvää vaihtelua ja balanssia kehon rasittamiseen.

Oli hyvä kuulla pari huomiota kokeneemmalta tässä viimeisiä kovia treeniviikkoja tehdessä. Pitää muistaa nauttia hommasta, missä olenkin mielestäni onnistunut. Hampaat irvessä en ole yhteenkään treeniin lähtenyt, vaikka joskus olen ajanut kajakki katolla ilman tarkkaa kuvaa siitä, mitä tuleva treeni tulee sisältämään. Olen jättänyt mieluummin tietyn tunti- tai kilometrimäärän jahtaamatta ja malttanut kuunnella kehoa ja puntaroida kokonaisrasitusta, mikä on varmasti osasyy vähäisiin kremppoihin. Toinen hyvä huomio oli viimeisten viikkojen treenien kovuus ja kesto: voin tuhota niillä paljon enemmän kuin enää saavuttaa. Kunto on jo sellainen, jolla suunniteltu haaste tullaan läpäisemään. Kovalla treenillä voi tietenkin hakea henkistä kovuutta tulevia haasteita varten, mutta loukkaantuminen tässä vaiheessa voisi pahimmillaan riskeerata koko suorituksen elokuun toisella viikolla.

Lähdimme Nuuksion majalta ja juoksimme jonkin matkaa Solvallantietä Nuuksiota kohti, kunnes käännyimme hevostallin ohitse Pirttimäkeen. Tuttuja seutuja, jossa olemme joskus perheellä käyneet nuotiopaikalla eväsretkellä. Hiekkatiet olivat jaloille mukavia juosta ja näin pitkällä lenkillä pelkän asfaltin hakkaaminen olisi ollut viime viikon jälkeen kivuliasta. Solvallaa lähestyessä pääsimme kiipeämään useamman pitkän ja jyrkänkin mäen ja takareidet olivat viimeistään tässä vaiheessa lämmenneet. Olin ottanut mukaani litran pullollisen Gutzya juomavyöhön, josta join matkan mittaan tasaisesti. Jukka veti lenkin intiaanimeiningillä juomatta mitään. No, en itse ole vielä tähtäämässä aavikolle. Palasimme Solvallantielle vasta avatun Suomen Luontokeskus Haltian kohdalta ja jatkoimme mäkistä pyörätietä takaisin autoille. 

Seikkailujuoksija

Matkaa kertyi kaikkiaan 18 km aikaan 1.40 h eli keskinopeudella 10,7 km/h. Jukka heitti vielä mukaani kassillisen Kustannus Oy Juoksijan lehtiä: Juoksijaa, Hiihtoa ja uutta lehteä Pyöräily + Triathlon, jonka aion monipuolisuutensa ja kattavuutensa vuoksi tilata. Syksyllä ilmestyy miehen toinen kirja Asennetta peliin, ja ensimmäinen, Seikkailujuoksija, kertoo mm. Saharan halkijuoksusta vuosi sitten. Tätä kirjaa en ole vielä hankkinut. Seuraamani blogi löytyy osoitteesta http://www.sportman.fi/?page_id=21

Viikon pitkä juoksulenkki hienossa säässä ja hienoissa maisemissa, hienon miehen ja urheilijan kanssa, eikä paikatkaan kipuilleet. Ei voi valittaa.

Päivä oli kaikin puolin positiivinen. Kävin kesän ensimmäisellä maastopyörälenkillä aamupäivällä, kun polkaisin Petikko-Serena-reitin edestakaisin. Treeni kesti kaikkineen 70 min ja korkeimmillaan sykkeet kävivät yli 180:n. Olen ensi vuodelle ajatellut sen Finlandiahiihdon lisäksi osallistumista legendaariselle Tahko MTB:lle, jossa vaimo kävi hoidattamassa mudalla kasvojaan viime vuonna.

 

Amazon

Eilisen palauttavan juoksun jälkeen huomasin jalassa uusia suonia. Tänään aamupaino oli alhaisin pariin vuoteen: 72,2 kg. Turha paino on jo osaksi karissut.

400:n Haasteelle logo!

Sain tänään myös nähdä tulevan logon, joka tullaan mm. painamaan huoltojoukkojen T-paitoihin. Kyselen myöhemmin porukalta halukkuutta, kun asia etenee. Ajatus olisi painaa enemmänkin paitoja, joiden myyntitulot voisimme ohjata suoraan keräyksen tilille. Logon suunnittelee kovan luokan ammattilainen ja sen mukaista oli jälkikin. Pääsemme julkistamaan sen lähipäivinä. Odotan innolla!

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tiedotamme keräyksen tilanteen lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa viitisen viikkoa. Lyhyeen treenivideoon kerätään materiaalia. 

Kolmenkympin kuuma kiepaus

Viime viikko meni palautellessa. Leposyke oli molemmilla mittauskerroilla 41. Viikolle kertyi eritasoiseksi kuntoiluksi luettavaa liikkumista vajaat kahdeksan tuntia, joista kolme tuli juhannuksen retken patikoinnista. Tein yhden vajaan tunnin juoksulenkin, pyöräilin työmatkoja 1,5 tuntia, tein kaksi puolen tunnin salitreeniä ja meloin kerran reippaan tunnin. Juhannusretkestä jäi hyvä fiilis. Olemme suunnitelleet heinäkuun lopun kevyemmälle viikolle jo seuraavaa retkeä erääseen kansallispuistoon.

Eilen sattui olemaan kesän kuumin päivä, mutta koska lauantaina on tiedossa Poriin pyöräily, oli viikon pitkä lenkki juostava, jotta ehtisin edes kohtuullisesti palautua. Tein työmatkat pyörällä ja söin välipalaa kotona ja lepäilin hetken. Oikeaa takareittä juili hieman ja ajattelin sen alkavan kiristellä juoksun aikana. Otin reppuun 3 litraa Gutzya ja varalta puoli litraa vettä, neljä geeliä ja pari energiapatukkaa. Jalat tuntuivat vähän aroilta alkumatkasta, mutta tottuivat sitten. 30 km:n juoksu oli suunnitelmissani pisin valmistava harjoitus ja olin suunnitellut sen kesäkuun puolella tehtäväksi, jotta jalat ehtisivät palautua. Seurasin vauhtia Garminista ja aloitin 10,6 km/h keskinopeudella, jonka annoin lenkin edetessä tippua hieman.

Aloitin geelien nauttimisen 5 km kohdalla ja jatkoin noin 6-7 km välein. Join tasaisesti parin kilometrin välein ja patukan söin 12 km jälkeen. Bodomin järven kiertävä tie on mäkinen ja mutkainen, joten kiipeämistä riitti. Ylämäissä keskityin hyvään ja tehokkaaseen juoksuryhtiin ja käsien käyttämiseen, jolloin kierrosnopeus pysyi hyvänä. Oikea takareisi ei enää tuntunut ikävältä 7 km jälkeen. Saavuin kehä 3:n viereiselle pyörätielle ajassa 1.45 h. Henkisesti tuntui hyvältä juosta lenkin viimeiset 11 kilometriä tulevan suorituksen reittiä pitkin. Tuolloin tosin alla tulee olemaan yli vuorokausi urheilua ja juoksuakin melkein 40 km. Lenkin päättäminen tulevaa reittiä toimii eräänlaisena sisäänajona, jossa tie mäkineen, mutkineen ja roudan raiskaamine railoineen tulee tutuksi ja tiedän, missä kohdin olen menossa milloinkin.

Lenkin reitti

Oikea lonkankoukistaja ja polvi alkoivat kipuilla matkan edetessä selvästi vasenta enemmän. Kokeilin Helsingin Triathlonistien talvisella luennolla kuulemaani kikkaa, jota olen joskus itsekin käyttänyt aikaisemmin. Oloaan voi parantaa mm. ajattelemalla positiivisia asioita tai huijata kehoa hymyilemällä ja se alkaa erittää mielihyvähormoneja (dopamiinia ja mitä näitä oli), jotka hillitsevät kivun tuntemuksia. Pyrin pitämään hymyn rentona ja välttelemään sen kääntymistä irvistykseksi. Saattoi aiheuttaa ihmettelyä vastaantulijoissa, mutta se toimi. Mietin myös, millaista kipu oli asteikolla 1-10, jossa 10 olisi sietämätöntä kipua, joka pakottaisi lopettamaan. En päässyt kuin ehkä seiskaan. Ikävää se oli, muttei liian häiritsevää, eikä se pahentunut, joten juoksin tasaisesti rullaten.  Asioita voi aina suhteuttaa: ajatella, onko koskaan kokenut niin ikävää kipua aiemmin ja voiko silti jatkaa, jos on aivan pakko. Näitä pyörittelin kehän varrella kilometreillä 20-26. Lopussa kodin ja maalin lähestyessä vauhti nousi kuin varkain ja juoksin useamman kilometrin 5.45 min tienoille, kun pari hitainta oli mennyt sekunnin sisään yli kuuden minuutin. Kodin lähellä kiersin pienen lisämutkan, jotta sain sen aiotun 30 km rikki. Vastassa pihalla oli pojat ja vaimo. 30,2 km meni aikaan 2.56 h eli parin minuutin tarkkuudella siihen, mitä olin ajatellut keskinopeudeksi. Keskimääräinen kilometrivauhti oli 5.50 min, 10,3 km/h. Keskisyke oli matalahkoista tehoista huolimatta 154, joka johtui todennäköisesti raskaasta kelistä ja päivän muusta rasituksesta. Nousumetrejä kertyi 458, joten siltäkin osin treeni oli hyvä tulevaa juoksua ajatellen. Jos jotain olisin lenkillä voinut tehdä paremmin oli nesteytys. Juomasäiliön pohjalle jäi muutama desi Gutzya ja se vesipullokin jäi korkkaamatta.

Jalat olivat perillä jo vähän jäykät, mutta fiilis oli hyvä. Projektin tässä vaiheessa hyvä tasavauhtinen juoksu, joka sattui olemaan kolmanneksi pisimpäni koskaan. Tässä alkaa mies olla hyvässä iskussa niin fyysisesti kuin henkisestikin tulevaan koitokseen. Laitoin illalla kylmää oikeaan polveen ja otin Ibumaxin. Laskeskelin, että suunniteltu pyöräily Poriin starttaa alle 60 tunnin päästä. Nämä kolme kovempaa viikkoa ovat se tarvittava viimeinen silaus, jotta kuntoa ja kovuutta löytyy taatusti riittävästi elokuun alussa. Ehdin vielä hyvin palautua ja herkistellä muutaman viikon ennen suoritusta, joka on siis viikolla 32. Tässä alkaa olla jo vähän malttamaton mieli, mikä on hyvä asia.

Lupasin viime viikolla, että tällä viikolla on kerrottavaa. Odotan ensi viikkoa, jonne sovin juoksulenkin erään seuraamani ja arvostamani urheilijan kanssa. Kirjoittelen asiasta ensi torstaina lisää.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa kuutisen viikkoa. 400:n Haasteen logo suattaapi valamistua. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.

Kiskon märkä leiri

Viime perjantaille oli luvattu jo alkuviikosta vesisateita ja ennuste vaihteli lähes päivittäin. Vaativampaan suoritukseen asennoituminen vaatii aina enemmän ja kun on kyse pyöräilystä, jota tehdään ulkoilmassa ja enimmäkseen moottoriajoneuvojen käyttämän tien laidassa, selkeä sää on aina se toivotumpi. Lopulta ennusteen mukaan mitä myöhempää starttasi Vantaalta ja mitä aiemmin oli Kiskossa, sitä vähemmän kastuisi. Vettä tiputteli aamulla, kun kävin asentamassa kajakin auton katolle vaimolle valmiiksi. Olin seurannut aamupainoa ja parina edellisenä aamuna se oli ollut 100g edellistä alempi. Lähtöaamuna paino oli kuitenkin 800g kevyempi, 73,7 kg, joten ainakaan en ollut tankannut yhtään. Join ja söin torstaina, kuten edellisinäkin päivinä, nautin suolaa kananmunien kanssa jne., mutta silti paino oli noin alhaalla. Muistaakseni en ole vuoteen painanut noin vähän, joten siltäkin osin lähdin matkaan melko pienin odotuksin, eikä keli paljoa piristänyt. On henkisesti niin paljon helpompaa lähteä ”karkkia reisissä” tien päälle puskemaan mäet ylös, mutta tämä kävi oikein hyvästä harjoituksesta.

Vasemmalla laituri, jolla viimeinen melontatauko elokuussa

Oli luvattu noin 20 astetta ja vaihtelevaa keliä, joten päätin lähteä lyhythihaisessa ajoasussa, mutta kengänsuojat päällä. Tie oli märkä edellisten tuntien sateista ja rapa roiskui etulokarista välittämättä suuhun. Tämä on aina juomisen kannalta ikävää ja sen huomasin perillä juomapussiin katsoessani. Sellainen vahva tunne vääntää puuttui lähes kokonaan, mutta matkaan varatut geelit ja patukat juoman lisäksi varmistivat sen, etten ainakaan jäisi välille. 55 km:n kohdalla oikean polven ulkosyrjässä alkoi tuntua pientä kipua, joten nostin kadenssia, eikä ongelmaa ollut enää sen jälkeen. Tieltä 110 Sammattiin kääntyessäni tuuli tuli vastaan ja alkoi viileä sade muuten niin hienolla maisemareitillä teillä 1070 ja 104 Karjalohjalle. Keskinopeus oli matkan alkupuolella käynyt yli 32:n, mutta sateen tauottua päätin ottaa maltillisemmin ja keskittyä syömään ja juomaan hyvin loppua kohti. Keskari pysyi 30,5:ssä, kun laskettelin ja hiivin Karjalohjan jälkeisiä mäkiä jo lämmenneessä säässä kohti tietä 186 ja Kiskoa. Karmeita mäkiä on tiedossa suoritukseni viimeisillä kymmenillä kilometreillä, mikä pitää huomioida vauhdinjaossa.

Pyöräilyosuuden viimeinen iso mäki Karjalohjalle

Olimme sopineet vaimon kanssa treffit Kiskon keskustan/Toijan Salella, josta haimme eväät. Olin arvioinut matkaan menevän noin 3,5 tuntia, mutta kelistä johtuen toivoin, että vaimo olisi perillä odottamassa. Sää kuitenkin parani hienosti ja olinkin perillä aikaan 3.26 h. Pojat istuivat puun alla odottelemassa naamat jäätelössä ja minä hymyilin naama kurassa. Pyöräilyn keskisyke oli 155, keskinopeus 30 km/h ja kulutus 2000 kcal. Nautin matkalla 55g energiapatukan, 80g geeliä, pari desiä vettä ja vain kaksi litraa Gutzya. Sitä se kurakeli teettää. Perillä jalat tuntuivat hyviltä ja uskalsin potkia kantapäitä pakaroihin ilman kiristelyjä.

Perillä Kiskossa, 104,8km/3.26h

Kävin illalla säätämässä kajakin istuimen etäisyyttä jaloille sopivaksi ja päätin laittaa 5 litran kanisterin tasapainottamaan etuluukkuun, kun näytti uivan muuten niin keula pystyssä. Ajelin 1,5 tuntia mökkipihan nurmikkoa, joka oli päässyt kasvamaan lähes polveen saakka. Rinnetontilla leikkurin työntelyn saattoi laskea rasittavuutensa puolesta treeniksi.

Lauantaille suunniteltu pitkä melonta pääsi alkamaan aurinkoisissa, mutta tuulisissa olosuhteissa. Starttasin aamupäivällä tarkoituksena meloa Hirsijärvi vastapäivään ympäri. Mökkimme sijaitsi järven eteläpäässä. Uudella kajakilla jalkojen asento oli mukavin keskellä yhdessä, kun edellisessä ei ollut peräsintä ja tehokkain tapa oli ns. timanttiasennossa polvet reisitukien alla. Peräsin helpotti ja oli Feelmaxit jaloissa hyvällä tuntumalla ohjailtavissa, joten saatoin keskittyä melomiseen ohjailun sijaan. Ensimmäiset kilometrit laskettelin kevyeen myötäiseen yli 9 km/h ja joskus viidennellä kilometrillä yritin alittaa ensimmäisen kerran 6 minuuttia siinä onnistumatta. 6.07 on kuitenkin ihan hyvää vauhtia ja riittäköön toistaiseksi. Aallokossa Nemo ei lähtenyt keinumaan, vaan lupausten mukaan puski läpi kuin ohjus. Menomatkalla tuuli oli pääosin myötäistä. Käännyin järven pohjoispäässä pitkällä kaarroksella ensin laitumella olleita hevosia kuvaamalla ja lopulta ennen kotimatkaa oli kuvattava kartassa näkynyt tuttu parin viikon takaa Turun reissusta: tie 110. Aallokko oli jo aika reipasta ja tuuli suoraan vastaan, kun lähdin takaisin. Keskari oli tällöin 8,4 km/h, mutta kilometrivauhti jäi tuulessa ja aallokossa 7:n päälle ja tekniikkaan joutui tosissaan keskittymään. Kiertelin rantoja pitkin, jotta vastus olisi pienempi ja aiottu kolme tuntia tulisi täyteen ilman väsyneenä tehtyjä vastenmielisiä lisälenkkejä. Tavoite täyttyikin sopivasti ja matkaa tuli kasaan uusi oma ennätys 23,5 kilometriä keskarilla 7,8 km/h. Keskisyke oli 122.

 Suorituksen arvioitu melontamatka on 55 km, joten ainakin yhden >30-kilometrisen teen vielä heinäkuussa. Se voisi olla tiedusteluretki Karjalohjalta Kisakallion urheiluopistolle, joka tulee olemaan suorituksen alkureitti. Pitkillä melonnoilla vasen olkapääni on alkanut parin tunnin kohdalla väsyä sivulta ja edestä, jonka luulen johtuvan erilaisesta vedon loppuasennosta oikeaan verrattuna. Täytyisi päästä jonkun osaajan kanssa katsomaan, mitä siinä pitäisi korjata. Ylipäätään olisi hyvä käydä kokeneen kanssa melomassa, jotta tekniikasta saisi mahdollisimman taloudellisen. Kunnosta ja voimasta ei kajakin liikutteluni ole kiinni, mutta mieluiten lähtisin hyvässä toimintakunnossa juoksuosuudelle.          

Tie 110 horisontissa

Mietin, olinko laittanut liikaa painoa etuluukkuun ja olisiko se vähän pystymmässä uinut kevyemmin. Se jää myöhemmillä kerroilla nähtäväksi. Säädettävän istuimen selkätuki oli kuitenkin Perceptionin Essence 16:n vahvuus, kun Nemo on rakennettu kunto- ja merikajakiksi mataline lasikuituistuimineen. Alaselkä ei ratkaisusta tykännyt rantauduttuani, joten todennäköisesti vaihdan tilalle jonkin merikajakin, jossa on ensimmäisen kajakkini tapaan hyvä tuki alaselälle. Tulevan suorituksen matka on kuitenkin niin pitkä, pohjilla on jo pyöräilyä kellon ympäri ja juostakin olisi kiva kyetä, että istuimen tulee olla mukava. Kuten kajakkioppaanikin kertoi: ”kajakkia tulee ajatella kenkänä, joka puetaan päälle.” Ei saa hiertää ja täytyy olla juuri itselle sopiva,  eikä auta, että näyttää nopealta.

  

Pitkän lenkin lastaus

Kävin vielä sunnuntaina nurmikon leikkuun päälle vetelemässä kolme varttia järven rantoja pitkin. Näin melontaa kertyi koko viikolle 3.45h, mikä projektin tässä vaiheessa on varmaankin tavoitetta ajatellen sellainen minimi. Alkuviikon tunnin melonta jäi työ- ym. asioiden vuoksi välistä, joten viikonlopulle oli tavallista enemmän odotuksia sen suhteen. Tuli pariin otteeseen mökkiviikonlopun aikana mieleen, että täytyy kyllä kiittää Welhonpesää, joka tällä tavoin mahdollistaa melontaharjoittelun ja perhe- ym. elämän yhdistämisen projektissani. Aika monta liikkuvaa osaa, mutta tahdolla, suunnittelulla ja yhteistyökumppaneiden tuella ja vaimon avulla olen päässyt tyydyttävään tilanteeseen. Käytäköön ne muutkin yhteistyökumppanit tässä samalla läpi: Bike Planet, Gutzy ja Kisakallion urheiluopisto.

Urheiluviikonloppu paketissa

Näköjään sen suomalaisen mökkiviikonlopun voi viettää laadukkaasti ilman oluen tippaakaan. Olimme kuuden jälkeen eilen kotona ja päätin käydä juoksulenkillä heti kamat purettuamme. Keho oli melonnoista ja muusta kuntoilusta väsynyt ja autossa istutun yli tunnin jäljiltä oli tulevaa ajatellen hyvä päästä tunnustelemaan juoksua. Vajaat 7 km juoksin 140:n keskisykkeellä ja välillä tuntui, ettei syke nouse. Leposykkeitä en ole mitannut viikkoihin, mutta olo on sellainen, etten ainakaan tunnista ylikunnon oireita. Tämän 24. viikon vielä puristan ja nautiskelen kavereiden kanssa Pirkan yöpyöräilystä. Ensi viikolla odottaa palautumisviikko ja juhannukseksi lähdemme kansallispuistoon kahdeksi yöksi fiilistelemään kesäistä Etelä-Suomen luontoa.

Projektiviikolle 23 kertyi yhteensä noin 15 h treeniä seuraavalla jaolla: 2,5 h juoksua, 4,5 h pyöräilyä, 1,5 h salia ja 3.45 h melontaa. Treenistä kävi myös 2,5h nurmikon leikkuuta. Vammojen ym. kremppojen suhteen tilanne on hyvä: polvet ovat vähän vihoitelleet, mutta olen antanut kylmähoitoa, joten ei mitään hälyttävää. Voin jatkaa tästä luottavaisin mielin kohti kahden kuukauden päästä koittavaa 400:n Haastetta.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.