torstai 25. heinäkuuta 2013

Valmistautumista

Laitoin eilen sovitusti paitatilauksen koot eteenpäin. Tässä vaiheessa tilanne on se, että jo 30 %:lle paidoista on omistaja. Yleisimpiä unisex-kokoja on tarjolla eniten ja naistenkin kokoja (S-L) tilasin muutaman. Noudan paidat niiden valmistuttua ensi viikon lopulla ja alan jaella tilanteen mukaan. Paidan voi myös noutaa suorituksen päätteeksi maalista. Tarkoitus on kahvitella pihalla, nähdä projektissa mukana olleita ja sitä seuranneita ja samalla jaella paitoja. Pihalla on sitten pieni buffet, jonka järjestelyt vanhempani lupasivat hoitaa.

Kyselin tänään tuttavilta varafillaria lainaan suoritukseen ja sellainen näyttää järjestyvän helposti. Aivan kaikkiin riskeihin on mahdotonta varautua, mutta esim. pinnan katkeaminen ei voi kaataa suoritusta. Varakiekkojen lisäksi mukana tulee olemaan vararenkaat ja –kumit sekä perustyökalut pienempiin teknisiin pyöräongelmiin. Matkapumppu menee juomarepussa ja jalkapumppu kulkee autossa. Oma sinkulacyclocrossari olisi väsyneenä liian raskas mäkien kiipeämiseen, joten vaihteellinen käyräsarvi on oltava varalta mukana. Tein eilen nettikaupasta tilauksen täydentääkseni vanhoja varastoja ja suoritusta valmistellen. Vanhat rähjääntyneet pyöräilyhanskat, joilla olen mm. polkenut Ouluun, saavat väistyä, jotta kämmenpohjat eivät puudu ennen melontaosuutta. Pyöräilykenkien sadesuojien käyttöikä näyttää olevan pari vuotta, joten tilasin samalla nekin. Koriin meni vielä muutamat sisäkumit ja pari 23mm leveitä Michelin Pro Race 4 –maantierenkaita.

Selvittelin jo mukaan lupautuneiden huoltajien aikatauluja ja näyttää siltä, että neljää miestä kahdella autolla on vaikea saada keskellä viikkoa. Oman jännityksensä tuo viikon 32 viikonlopun sää. Jos alkaa näyttää siltä, että kelit dramaattisesti huononevat, on suoritus tehtävä pienemmällä huoltoporukalla aikaisemmin. Melomaan en kovassa tuulessa lähde ja pyöräilyynkin sopisi parhaiten tyynet säät. Ihanteellinen sää olisi koko suorituksen ajalle tyyntä, korkeintaan kevyttä lounaistuulta ja noin 22 astetta lämmintä.



Juoksudokkari

Huomasin tiistaina kahvitellessani kiinnostavan ohjelman illan TV-tarjonnassa: Yle Femmalta tuli klo 19.45, Dok: Kepeät kipeät kilometrit, jota suosittelin Haasteen Fb-seinällä. Olin siinä käsityksessä, että kyseessä on ultrajuoksutapahtuma ja kuvauksen mukaan joku oli saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, mistä ultraurheilussa on kyse: "Paikoitellen dokumentti herkistää äärimmäisen fyysisen suorituksen ja joukkuehengen äärellä, toisinaan se saa pudistelemaan päätä. Miksi koskettavin kokemus syntyy itsensä näännyttämisestä?"




Dokumentti oli ultraurheilua odottaneelle pieni pettymys, mutta oli siinä hyviäkin pointteja, joita voi nostaa esille. Ensinnäkin tapahtuma vaikuttaa siihen osallistuville hyvältä syyltä kuntoilla, jotta suoritus ei käy liian rankaksi. Tapahtuma on siis Hood to Coast, noin 200 mailia Kalifornian vuoristosta joukkueviestinä Tyynenmeren rantaan. Äärimmäisenä fyysisenä suorituksena en tavalliselle kuntoilijalle kuitenkaan pitäisi vuorokauden aikana kolme kertaa juostua noin 10 kilometriä. Toki siinä tulee valvottua, mutta suoritusten väliä on tuntikaupalla ja sopivalla syömisellä ja juomisella viesti sujuu varmasti ilman nääntymistä. Mutta kun nämä, kokeneetkin, juoksijat eivät syöneet ja juoneet suoritusta tukevasti. Kovaa vauhtia, viiden minuutin pintaan mailinsa pinkonut ennakkosuosikkijoukkueen juoksija möläytti, että ”oksettaa, kun en ole syönyt 17 tuntiin”. No, pitäiskö sun syödä?!!


Sen suhteen dokumentissa päästiin aiheeseen, että väsyneenä fyysinen suoritus laajenee koskettamaan koko ihmistä. Hänen henkinen puolensa nousee vahvemmin pintaan ja siitä tulee yhä suurempi onnistumiseen vaikuttava tekijä. Itsensä näännyttäminen oli tässä tapauksessa oma valinta ja varmaan pitkälti tietämättömyyttä, mutta kun matka on todella pitkä ja nesteytys ja ravinnon nauttiminen on hallinnassa, puhuisin näännyttämisen (kurjuuden maksimointia) sijaan väsymisestä, koska suorituskykyä kuitenkin halutessaan edelleen on. Dokumentti oli jälleen oiva näyte siitä, miten isoja tunteita urheilu tarjoaa yhdessäkin koettavaksi. Tunnejäljen jättävän urheilun ei aina tarvitse olla kilpa- ja huippu-urheilua, vaan sitä voivat harrastaa aivan kaikki. Urheilusta on moneksi.


Melomassa

Kävin Bodomilla melomassa kolmen vartin lenkin. Edellisen kerran meloin viimeisen määräviikon iltana puolitoista viikkoa sitten, joten alkuun oli vähän haettava rutiineja. Tuulta tuli pohjoisesta muutamat metrit, joten aallokko myötäili takaisin Oittaan uimarannalle. Tällaisia 45-60 minuutin melontoja teen jatkossa muutaman viikossa, jotta tuntuma säilyy ja jollakin kerralla käyn treenaamassa eri pelastautumistekniikoita. Mietin aikaisemmin, että tekisin vielä jonkin pitkän melonnan, kuten Kisakalliosta sulun ohi Hiidenvedelle ja Vihtiin. Lenkki olisi kuitenkin liian pitkä tässä vaiheessa, kun palautuminen ja latautuminen ovat tärkeintä. Jääpä sitten jotain uutta itse suoritukseen, kun en ole koskaan puolivälin jälkeen vastaantulevilla vesillä liikkunut. Suunnistaminen on kuitenkin loppureitillä helppoa, joten sen suhteen ei huolta.



Suoritus siis lähestyy ja valmistelut ovat hyvässä vaiheessa. Jotkut ovat kyselleet, jännittääkö tuleva. Enemmän vaivaa sellainen kutkuttava ja malttamaton fiilis. Kaikkeen ei voi varautua ja sään suhteen ei voi ihmeitä tehdä. Odotan sitä hetkeä, kun olen Vihdin kirkonkylällä, Hiidenveden rannalla lähdössä viimeisen vaihdon huoltotauon jälkeen suorituksen  juoksuosuudelle. Sitten on enää mies, lenkkarit ja maantie ja tiedän hoitavani homman kotiin.



Keräyksen tilanne
Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. 400:n Haasteen keräystavoitteeseen on vielä matkaa. Selvitän ja ilmoitan keräystilanteen lähipäivinä. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

400:n Haasteen T-paitatilaus
Teetämme laadukkaita 100 % puuvillasta valmistettuja Fruit of the Loomin T-paitoja, joihin painetaan Designtoimisto MOBB Helsingin suunnittelema logo silkkipainatuksella.


Kokotaulukko on nähtävissä fb-sivulla. Paidasta tulee kuvaa hieman tummemman turkoosi. Oman kokonsa voi ilmoittaa sähköpostilla tai viestillä Fb:ssa. Jaamme paitoja kampanjaan osallistuneille.  Toivomme paitaa kohti 20 euron lahjoitusta, joka maksetaan keräyksen tilille 400:n Haasteen viitenumerolla (ks. alla).

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia olemme saaneet, mutta lisää kaivataan, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:
Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:
400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl
Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia
Suoritukseen on aikaa enää pari viikkoa. Lyhyttä treenivideota työstetään parhaillaan.


400:n Haasteen yhteistyökumppanit











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti