Talk the Talk, Walk the Walk

Viime viikolla treeniä kertyi ennätykselliset 17.45 tuntia. Se koostui kolmen tunnin juoksulenkistä, pyöräilyä kertyi yhteensä 9,5 h, salilla treenasin 1,5 h ja meloin kahteen otteeseen yhteensä 3.45 h. Tulevaan suoritukseen verrattuna tein kolmessa pitkässä osalajin treenissä neljän päivän aikana noin 70 % tulevan suorituksen matkasta. Melontaa tuli alle puolet tulevan suorituksen pituudesta, mutta se on lajeista vähiten kuluttava, joten sitä ehtii hyvin vielä työstää. 

Pisin melonta takana

Poriin pyöräilyyn valmistautuminen ei ollut aivan helppoa, kun pohjilla oli keskiviikkona juostu 30,2 km ja edellisen päivän 24 km melonta, jotka olivat molemmat lajeissaan projektin pisimmät. Lisäksi en ollut pyöräillyt näin pitkää matkaa pariin vuoteen, joten tiesin kropan joutuvan haasteen eteen. Onneksi sain perjantai-illaksi järjestettyä hieronnan, joka rentoutti melonnasta rasittuneita hartioita ja selkää. Aamulla satoi, mutta sään oli luvattu paranevan päivän edetessä. Etureidetkin olivat vielä kipeät juoksusta, joten nöyrin, mutta päättäväisin mielin oli matkaan lähdettävä. Jätin irtolahkeet laittamatta, mutta päällä oli tuuliliivi, kengänsuojat, kompressiolahkeet ja irtohihat, jotka riisuin joskus puolivälissä. Alkumatkasta herättelin henkeä virnuilemalla itsekseni tilanteelleni Askiston kohdalla. Tällä kertaa tuttua lenkin alkupätkää ajettaisiin hiukka pidemmälle. Olin varannut matkalle vähintäänkin riittävästi geeliä: 400 g kaikkiaan, jonka lisäksi oli kaksi 55 g:n energiapatukkaa, banaani ja tarvikkeet toiseenkin repulliseen juomaa eli yhteensä kuusi litraa Gutzya. Lisäksi runkotelineessä oli 0,7 litran vesipullo. Aikaisemmin käyttämiini geeleihin nähden Gutzyn geelistä tekee parhaan sen nautittavuus, mikä on tärkeää pitkissä suorituksissa. Geeli ei ole imelää, mikä on monissa muissa merkeissä tökkinyt pahasti. Ravinnon on oltava ultrasuorituksissa sellaista, että sitä voi ja haluaa nauttia vielä suorituksen loppupuolella, jotta totaaliselta katkeamiselta vältytään. Lisäksi geeli on 40 g annoksissa, joten sen annostelu ja kulutuksen seuraaminen on helppoa.

Päivän ylimmäksi lämpötilaksi oli luvattu noin 21 astetta, joka on pitemmässä pyöräilyssä aika sopiva: tarkenee T-paidassa, muttei käy liian kuumaksi. Alkuun vettä tuli jonnekin Karkkilan tuntumaan, jossa siis Vihdintie päättyy 2-tiehen. Pidin ennen Karkkilaa ensimmäisen nopean tyhjennystauon. Aurinkokin häivähti pari kertaa heittäen ohuen varjoni tiehen. Tietäen tulevat polviongelmat, pyrin pitämään kadenssin koko ajan korkeana. Pyrin myös juomaan tasaisesti ja vähintään riittävästi. Karkkilassa söin ensimmäisen energiapatukan ja aikaisemmin olin ottanut ensimmäisen geelin. Olin ajatellut ensimmäiseksi ja ainoaksi pidemmäksi taukopaikaksi Forssaa, joka oli kuitenkin selvästi ennen päivän puolimatkaa. Polvi alkoi ilmoitella vähän ennen 90 km täyttymistä, joten helpolla en tulisi pääsemään. Juomaa oli repussa kuitenkin vielä puolisen litraa, mutta heitin joukkoon Gutzyjauheen ja täytin Hesburgerin myyjien ystävällisellä avustuksella juomasäiliön pintaan saakka. Tauolle tullessani matkaa oli tehty 98 km ja aikaa oli mennyt 3.12 h. Keskisyke oli tuolloin 158. Söin samalla nopeasti banaanin ja jatkoin matkaa.

Forssan jälkeen katsoin korkeudeksi 138 m, mikä tarkoitti sitä, että pääsisin jossain vaiheessa vielä laskemaan enemmän kuin kiipeämään. Jostain se positiivisuus on kaivettava. Tuulet olivat kevyitä ja ainakin puoliväliin saakka harmittomia eli eivät puhaltaneet ainakaan vastaan. Tien pientareen kunto vaihteli: välillä oli sileää, leveää ja jopa puhdastakin ja välillä taas oli ajettava kaistanlaitaa tärinäviivaa, hiekkaa ja kuoppia vältelläkseen.

En viitsinyt kiinnittää alkuun liikaa huomiota siihen, missä vaiheessa olin menossa päivän tavoitteeseen nähden, vaan napsin pikkuhiljaa tienviittojen paikkakuntia ja rytmitin niidenkin mukaan juomista ja energian nauttimista. Jossain vaiheessa huomasin, että puoliväli on kohta ohitettu, joka tuo aina hyvää fiilistä: matkaa vähemmän edessä kuin takana ja kun meren tuntumasta ajaa toiselle rannalle, nousu- ja laskumetrit menevät jotakuinkin tasan. Puolivälissä olin ajassa 3.55, joten kahdeksan tunnin tavoite tuntui kovalta, mutta em. loppumatkan laskuvoittoisuuden vuoksi saavutettavissa olevalta. Toinen lyhyt tauko oli jossain Humppilan jälkeen, kun alkoi olla lämmin ja tyhjentääkin täytyi. Nopean vaatteiden vähentämisen jälkeen oli luonnollisesti vähän aikaa viileää, kun alta paljastui märkä ajopaita. Kiristin myös kenkiä, joka vaikutti vähentävän polvikipua, joka oli ollut pahimmillaan Forssan mäissä. Edellisenä iltana olin käynyt gmapsissa reittiä läpi, jotta hahmotin paremmin, millaisia paikkakuntia matkalla ohittaisin ja voisin tarvittaessa rytmittää taukoja huoltoasemien mukaan. Reitti kulki kaikkiaan viiden maakunnan alueella: Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Pirkanmaa ja Satakunta. Jos kertyy Pirkan Pyöräilyssä paljon nousumetrejä, niin enemmän niitä tuli kakkostieltä: 132 km:n kohdalla oli kiivetty jo 1100.

Pitkälle matkalle lähtiessä on aina varauduttava myös yllätyksiin. Siksi mukanani on aina sen verran vaatetta, että pärjään luvattua kylmemmässäkin ja työkaluja on monitoimityökalusta ketjunkatkaisimeen ja rengasrautaan. Varakumi ja matkapumppu tulivat tarpeeseen, kun perille oli noin 67 km. Noin viisi kilometriä ennen Huittista huomasin pyörän alkavan hytkyä polkemisen tahtiin ja katsoin takarenkaaseen, joka alkoi selvästi tyhjetä. Onneksi satuin metsäosuuden jälkeen juuri teollisuusalueen kohdalle, jossa pääsin vaihtamaan renkaan huolehtimatta ohi vilistävästä liikenteestä. 2-tien viereinen kyltti kertoi Poriin olevan 65 km. Renkaan oli puhkaissut kirkas lasinsiru ja pintaa pyyhkiessä löytyi myös terävän pikkukivi, joka oli jo puolivälissä läpi. Vilkuilin rengasta vaihtaessa tielle odotellen perheen ajavan kohta ohi. Pumppaaminen yli 6 barin kävi hankalaksi ja tungin vajaat 7 baria, koska puolella barilla ei liene kovin suurta vaikutusta huippunopeuteen. Olin kotona laittanut 8 baria molempiin renkaisiin. Pakolliselta tauolta lähtiessä pääsin takaisin matkavauhtiin, kun hyvällä onnella ohi sattui ajamaan täysperävaunullinen kuorma-auto. Koska mukana oli vain yksi sisuri, välttelin loppumatkasta yhä enemmän pientareen likaisia kohtia.

Pit stop @ Huittinen

Perhe ohittikin minut jossain 44 km ennen Poria. Pojat olivat nukkuneet koko matkan ja heräsivät kuulemma vilkuttamaan. Matkalle lähtiessä olin mieltänyt tulevan reissun lähinnä pitkäksi hyväksi treeniksi. Olen kerännyt kesien mittaan 200 km:n molemmin puolin Helsingistä sijaitsevia suurempia kaupunkeja, joista Pori alkoi olla viimeisiä, jonne en ollut vielä pyöräillyt. Samalla tulisi kyläiltyä vuosien jälkeen kaverilla, jolla myös on perhe kasvanut. Olen asunut suurimman osan elämästäni Vihdintien tuntumassa ja sukua asutettiin sotien jälkeen Satakuntaan. Tienvarsien kyltit alkoivat matkan loppupuolella siten vilistä tuttuja paikkojen nimiä ja huomasin matkalla olevankin yllättävän henkilökohtaisia ulottuvuuksia. Siinä polkiessani tuli mieleen, missä omat juureni ovat. Tekisi välillä myös muille hyvää muistaa, missä useimpien nykysuomalaisten valittajien juuret lepäävät. Vielä muutama sukupolvi sitten älypuhelinten ongelmista surkuttelu oli valovuoden päässä tulevaisuudessa ja puhelinta mentiin tarpeen tullen naapuriin soittamaan, metsiä raivattiin pelloiksi ja ojat kaivettiin käsin. Asiat ovat tässä sivistysvaltiossa oikeastaan aika hyvin, lukuun ottamatta sitä yhtä tärkeimmistä: erikoissairaanhoitoa tarjoava lastensairaala toimii edelleen heti sotien jälkeen rakennetuissa, jo ahtaiksi käyneissä, kosteusongelmaisissa tiloissa. Hävettävä tilanne, johon on saatava mahdollisimman nopea parannus!

The joyful times before the first world problems

Juomarepun tilanteesta oli vaikea olla aivan ajan tasalla, mutta tunnustelemalla tiesin suunnilleen, kuinka paljon voisin juoda. Nakkilan jälkeen imaisin repun ruttuun ja viimeiseksi suunnittelemani geelin otin, kun Poriin oli 20 km. Näillä paikkeilla oli jo alkanut vastatuuli, jota vastaan sain selkä jumissa taistella viimeiset kympit. Kello kävi, selkä jumitti ja perille oli matkan kokonaispituuteen nähden naurettavan vähän. Silti teki pari kertaa mieli pysähtyä suoristamaan selkää. Yksin vastatuuleen jalat väsyneenä, juomat vähissä ja polvi aristaen polkeminen alkoi jo vaatia mielenlujuutta ja motivaatiota täytyi kaivaa syvemmältä. Kerran karjaisin kirosanat vastatuuleen ja jatkoin kammenpyöritystä leuka alhaalla. Mikäli mieli pitää vauhdin hyvänä, oli valittava joko selän jumitus matalassa ajoasennossa tai vauhdin selvä hiljeneminen selkä suorempana, joka taas ei veisi juuri eteenpäin ja murentaisi taistelutahtoa. Seurailin sivusilmällä tuulen vaikutusta tien vierustan heiniin ja jatkoin tasaista pyöritystä korkealla kadenssilla. Tiedostin sen, kuinka hyvä kokemus tulevaa suoritusta ajatellen nämä vaikeudet kaikesta huolimatta olivat. Sairasta olisi siitä silti koskaan nauttia.

Päivän maalia lähestyessä jouduin vielä soittamaan varmistuksen reitistä, kunnes huomasinkin jo tutun Prisman, josta osasin lyhyen loppumatkan. Kaveri oli tyttärineen vastassa, kun kello näytti vielä 8.00, mutta ehti vaihtua juuri pysähtymisen jälkeen 8.01 tuntiin. Tykkään olla täsmällinen ja mieluiten ajoissa, mutta tällä kertaa "myöhästyminen" oli todella tyydyttävä. Olin siis arvioinut ajavani matkan noin kahdeksaan tuntiin ja nyt pohjilla oli aika paljon jo muutakin rasitusta. Matkaa kertyi 225,06 km, joka teki keskinopeudeksi taukoineen 28,1 km/h, jona se pysyi viimeiset 40+ kilometriä. 

Garmin näytti kulutukseksi karvaa vaille 4000 kcal, mutta Suunnon ja Polarin kokemusten jälkeen luulen sen laskevan vain perusaineenvaihdunnan päälle tulevan kulutuksen tms. Mittari siis laski kulutuksekseni 500 kcal/h, mutta keskisykkeen ollessa 152, todellinen kulutukseni oli kokemusteni mukaan todennäköisemmin noin 700 kcal/h (yht. n. 5600 kcal). Nousumetrejä kertyi 1500, joten jokunen mäki tuli kiivettyä. Matkalle varatuista energioista jäi 100g geeliä nauttimatta.

Vasta perille päästyäni tuli taivaalta taas pari pisaraa vettä, joten keli parani tuulta lukuun ottamatta loppua kohti. Kaveri oli laittanut ruuan valmiiksi ja vaimo toi kylmäpakkaukset, joita pidin oikeassa polvessa. Parit Ibumaxit vedin vielä illan aikana. Eilen lepäilin polvea hoidellen. Takaisin kotiin ajellessa olo oli välillä epätodellinen, kun katselin tienlaitaa, jota olin edellisenä päivänä jyystänyt. Pyöräily on hyvä tapa pienentää maata. Jos jonnekin on joskus polkaissut, ei autossa sinne istuminen voi kovin rankkaa olla. Tuntui myös hyvältä ajatella, millaisista lähtökohdista matkaan lähdin ja millaiseen tulokseen lopulta pääsin. Taas tein ennätyksen, jota on hyvä vähän tuulettaa: en ollut eläissäni pyöräillyt näin aikaisessa vaiheessa näin pitkää matkaa. Ja keskinopeus oli jalkojen etukäteisväsytyksestä huolimatta näin pitkällä matkalla parastani koskaan. 160:llä ja 225 km:llä on eroa; jälkimmäisen lasken jo ultramatkaksi, jota ei ole koskaan helppo tehdä yksin.

Päivän matkakumppani

Tällä viikolla tulee lyhyempää pyöräilyä ja panostan jalkoja säästellen enemmän melontaan, jossa pitää saada muutenkin treenitunteja. Yksi pitkä juoksu tulee loppuviikolla, mutta muuten jalkoja eniten rasittavat treenit ovat lyhyitä. Ensi viikolle sitten suunnitellaan viimeiset pitkät pyöräily, melonta ja juoksu. Tavoitteena kaikkiaan 20 treenituntia, jonka jälkeen on kolmisen viikkoa aikaa ensin palautua ja sitten latautua elämäni kovimpaan suoritukseen.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tiedotamme keräyksen tilanteen lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa viitisen viikkoa. 400:n Haasteen logo suattaapi valamistuakki. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.