Hartolan reissu

Muutama kuukausi pääsi suorituksen jälkeen lipsahtamaan bloggaamatta. Teki vaihteeksi hyvää viettää iltoja muuallakin kuin näytön ääressä. Olen mm. lueskellut aiempaa enemmän ja tämän syksyn savottana on ollut suomen- ja englanninkielinen doping-kirjallisuus. Saatan kirjoitella siitä lisää tuonnempana, mutta jos haluaa faktaa, suosittelen lääkärin tai doupanneen urheilijan kirjaa. Historioitsija taas ei selvästikään tiedä lääkeaineista juuri mitään ja lisäksi urheilun taju on kovin alentunutta. 

Veleta -07

http://www.fjallraven.com/fjallraven-polar-2013 

Näin Fjällräven Polar-videon joskus viime vuonna ja tapahtuma näytti hienolta. En tuolloin tiennyt, että kyseessä on jo kaksi kertaa järjestetty vuotuinen tapahtuma, jonne voi hakea kuka tahansa ympäri maailman. Huomasin mainoksen Hesarin kuukausiliitteessä ja hehkutettuani sitä vaimolleni tämä antoi heti luvan hakea. Hakuaika oli 14.11.-10.12, joten myöhästyin parilla viikolla. Mutta onhan tässä vielä kahdeksan päivää aikaa.

Tulevan Uuden Lastensairaalan hyväksi järjestettävän kyläjuoksun voimme järjestää myöhemmin huhtikuussa, joten toteutuessaan Ruotsin reissu ei järjestelyjä haittaisi. Tein pikaisen hakemuksen, johon liitin muutaman kuvan aktiviteeteista. Huomasin suosituimpia hakijoita selaillessani, että videolliset hakemukset ovat saaneet eniten ääniä. Onneksi olen vähemmänkin ääniä keränneenä mukana "arvonnassa", sillä Fjällrävenin raati valitsee joka maasta eniten ääniä keränneen lisäksi yhden hakijan mukaan retkelle.

Talviseikkailu koostuu siis neljästä päivästä, joina koiravaljakolla ajetaan Norjan rannikolta Ruotsiin Kiirunan viereen. Matkaa kertyy noin 300 km ja huolto ja telttamajoitus liikkuu koirien vetäminä. Huhtikuun alku on parasta talviaikaa retkeilyyn ja tuolloin tunturimaisemat ovat hienoja ja sääkin jo valoisampi. Pääseminen retkelle olisi varmasti ikimuistoinen kokemus ja hyvää harjoitusta matkallani haaveita kohti.

Olen joskus ajatellut Etelänavalle hiihtoa suurena tavoitteena vuosien päässä. Etelään senkin puolesta, että alkuvuodesta, jolloin siellä retkeillään, on valoisaa kellon ympäri, mikä petojen puuttumisen lisäksi on suuri plussa. En koe minkäänlaista mielenkiintoa lähteä rämpimään pimeään pohjoiseen. Jo pelkkä fyysinen rasitus on 1100 kilometrin ahkionvedossa tarpeeksi ja mukavahan se on nähdäkin jotain.

Pojan sanoin elokuussa "iskä kävi lenkillä". Nyt iskä tahtoo retkelle. Minulle voi käydä äänensä klikkaamassa osoitteessa: http://www.fjallravenpolar.com/polar-2014/show-all-contributions/?uid=181602 Linkkiä saa toki levittääkin.

Hartolan reissu 22.11.2013

Kerroin joskus keväällä karusta pyöräilyreissusta Hartolaan -09. Tuolloin Lapsen oikeuksien päivänä satoi vettä koko päivän ja oli noin +5 astetta kylmää. Pidin tauot sisätiloissa Mäntsälän ja Lahden Shelleillä, Heinolan St1:llä ja vielä Hartolan Jari-Pekassa. Tauoilta lähteminen oli aina kova paikka märin vaattein ja kroppa jäähtyneenä. Renkaina oli 37mm leveät Schwalben Marathonit sillä ajatuksella, ettei kylmässä tarvitsisi ainakaan ryhtyä renkaanvaihtoon.

Tämänkertaiselle reissulle päätin lähteä maantierenkain, kunhan säät sallisivat. Tavoitteeksi olin säistä tietämättä asettanut yhdeksän tunnin alituksen, jota kevyemmät renkaat laskisivat. Hartolassa oli edellisenä päivänä satanut lunta, mutta sääennusteiden mukaan yön aikana sataisi vettä, joten tiet olisivat sulina. Puin windstopper-trikoiden alle kompressiolahkeet, 3/4 Skinsin trikoohousut ja pyöräilyhousut, pitkähihaisen teknisen paidan ja välipaidaksi Sinisalon maastopyöräilypaidan. Takkina oli Craftin pyöräilytakki, joka hylkii ainakin tuulta hyvin. Kenkien pohjallisen olin vaihtanut lampaanvilla-folio-koostumukseen ja sukkia laitoin ensi kertaa koskaan kahdet päällekkäin: alle tekninen juoksusukka, jossa on mm. hopealankaa ja päälle puuvilla/villa/lycra-sekoitteisen linerin. Tuntui toimivalta, eikä kengänsuojienkaan ansiosta sukat juuri kastuneet ja jalat pysyivät lämpiminä.

Starttasin perjantaina aamulla yhdeksän jälkeen. Ei satanut enää, mutta tiet olivat märkiä, mikä heitti lokarin palasta huolimatta kuraa alhaalla olleelle naamalle. Tuulet olivat suotuisat: koko päivälle oli luvattu pari metriä lounaistuulta eli pääasiassa myötäistä. Matkahan taittuikin mukavasti, vaikka hiekansekainen juoma narskuikin suussa. Ohitin perinteisen Mäntsälän tauon, koska pystyin nauttimaan pyörän päällä tarpeeksi geeliä ja Shellin kohdalla on hyvä alamäki, jonka vauhdeista hyödyin. Päätinkin pitää tauon, kun noin kolmannes matkasta oli täynnä. Sopiva pysäkki sattui saman risteyksen viereen, josta käännyin Kärkölään elokuun suorituksessani. Tässä kohtaa otin nopeasti banaania, energiapatukkaa ja päivitin kuranaamaisen tilanekuvann Facebookiin. Matkaa oli tullut 73,5 km eli saman verran kuin edellisen sunnuntain kolmituntisella totuttelulenkillä. Nyt aikaa oli tosin mennyt vain 2.22 h eli keskinopeus oli kiitettävää.

73,5 km

Lahti alkoikin jo olla reilun parin kympin päässä. Salpausselän läheisyys tuntui lisääntyvinä mäkinä. Suomen Chicagon läpi pääsin sujuvasti siirtymällä mäen päällä ajoradalle, jolla pääsin reilua neljääkymppiä vihreässä aallossa muiden mukana ohitettamaan kaupungin keskustan. Siirryin ylämäessä pyörätielle, jota oli ehditty jo hiekoittaa. Onneksi ei tullut rengasrikkoa. Lahti-Heinolan väliseltä 35 km matkalta Garmin näytti noin 400 metriä nousua, kun koko päivän saldo oli 1480. Välillä menin suosiolla keveimmällä välityksellä, kun reidet olivat hapoista jäykkinä. Heinolan lähestyessä alkoi olla jo vähän voittajaoloa, kun matkasta oli noin 2/3 takana. Mittari näytti 135 km, kun kokonaismatkan piti olla noin 200 km. Vierumäkeä ohittaessani huomasin pientareilla sulaneita lumikokkareita edellisen päivän jäljiltä. Sattuipa sittenkin sopiva sää, vaikka rapa roiskui.

Kuvasta Heinolan huoltsikalla tulikin komea ja paikallisten päät kääntyivät outoa murjaania vilkuillessa. Otin ison kahvin ja söin proteiinipatukan loput. Lisäsin vajaaseen reppuun litran vettä ja kaatelin loppuja Gutzyn jauhoja sekaan. Olin repun perusteella juonut liian vähän, minkä otin huomioon tauon jälkeisessä nesteytyksessä. Pesin samalla naamasta enimpiä hiekkoja, jota muuten päätyi suuhun turhan helposti. Laitoin Heinolan tauolta kuvapäivityksen ja asensin reppuun vilkuttamaan toisen takavalon, joka näkyisi märässä ja pimeässä vielä satulatolpan valoa paremmin. Kypärävalon lisäksi olin jo kotona laittanut uuden tankovalon, jonka huipputehoksi on ilmoitettu 3600 lumenia. Ajelin pienimmällä teholla Heinolasta lähtien ja ainakin takavalot saivat aikaan kiitettävää huomiointia varsinkin raskaalta liikenteeltä.

Oli hieno fiilis saapua 4-tien varteen Lusissa, kun Hartolan läheisyys alkoi jo tuntua. Enää pari tuntia ja olisin saunan lauteilla! Tien piennar oli leveä ja enimmäkseen siisti, joten renkaat rullasivat hyvin. Keskityin säännöllisen tiheään juomiseen kurasta välittämättä, jotta välttäisin krampit loppumatkasta. Viimeiseltä tauolta lähtiessä keskinopeus oli laskenut jonnekin 26,8 km/h tuntumaan, mutta Hartolaa lähestyessä se nousi jo 27,4:än. Tuuli oli kääntynyt länteen, joten välillä oli puskettava pää alhaalla sivuvastaiseen. Tämä oli ennalta tiedossa, joten se ei pahemmin miestä syönyt. Olin luvannut soitella mökillä oleville, kun tietäisin tarkemmin saapumisajan. Päätin kuitenkin olla enää pysähtymättä, koska he olivat netissä seuranneet jo etenemistahtia ja päivän ainoa sade sattui osumaan Hartolan tienoille, joten päätin painella loppuun asti pysähtymättä. Viimeiset kymmenen kilometriä oli valaisematonta tietä ja pimeys oli jo laskeutunut. Hyvällä etulampulla se ei kuitenkaan häirinnyt kuten neljä vuotta aiemmin. Viimeiset sadat metrit ajoin vielä soratietä ilman rengasrikkoa, kunnes koitti mökin piha ja kellon tarkastus. Olin vilkuillut loppumatkasta kokonaisaikaa ja arvellut voivani alittaa seitsemän tuntia. Ja alittuihan se selvästi: 6.59!

4900 kalorin lenkki takana

Saunaa ei ollut vielä lämmitetty, koska jätin ilmoittamatta tarkempaa aikaa, mutta se lämpeni kuitenkin pikaisesti ja olo oli hieno, kun pääsin viimein nousemaan lauteille. Illalla grillailtiin vielä ja seuravana päivänä lepäilin iltapäivään ennen kuin lähdin ajelemaan kotiin. Mukava reissu, vaikka vähän kiireellä toteutettu. Taas hyvä esimerkki siitä, miten oma pää on pahin este ja rajoitin suorituksille. Joku sanoi hulluksi, kun kuuli reissusta, mutta olisi ollut hullua jättää moiset porkkanat hakematta. ;)

Edellisen sunnuntain kolmen tunnin totuttelu oli selvästi paikallaan. Aerobinen treeni on viime kuukausina ollut pääasiassa työmatkapyöräilyä ja salilla aloitin pitkän tauon jälkeen 3-jakoisella ohjelmalla lihasmuistin virkistämisen. Matkavauhti oli hyvää, eikä lopussa tapahtunut pahempaa hiipumista, joten jonkinlaisen kestävyyspohjan sain kesän projektin aikana rakennettua. Kirjoittelen myöhemmin lisää syksyn treeneistä, palautumisesta jne.

Lupasin suorituksen päätteeksi elokuussa vetää projektia myöhemmin yhteen numeroina. Tartun vielä treenivihkoon ja laitan dataa ylös. Samoin lupaamani video tehdään ja julkistetaan vielä.

Uuden Lastensairaalan varainkeruu

Keräys alkoi 28.3.2013, jolloin projekti tuotiin päivänvaloon. Ajatuksena oli jatkaa keräystä vuoden loppuun, josta näillä näkymin pidetään kiinni. Tuleva juoksutapahtuma tehdään omana projektinaan ja sen tuotto lahjoitetaan täysimääräisenä keräykseen. Vielä on jäljellä400:n Haasteen T-paitoja, joista mielelläni pääsisin eroon. Veronpalautukset voi käyttää vaikka näihin. Jäljellä on enimmäkseen kokoja S ja M. Yhteydenotot Facebookissa tai osoitteeseen haaste400@hotmail.com.

Apina selästä – viikonlopun combot

Ennen kuin lähden purkamaan lopulta hienosti päättynyttä viimeistä määräviikkoa, pyydän apua projektin onnistumiseksi. Odotettuun suoritukseen on aikaa alle neljä viikkoa ja projektin fyysisessä valmistautumisessa tilanne on melko tarkkaan se, jota joulukuussa suunnittelin. Rahankeräyspuolella täytyy kuitenkin virittää loppukiri, jotta pääsemme kaikkiin asetettuihin tavoitteisiin. Paitatilaus, jolle saimme sponsorin, lähtee tällä viikolla ja tavoitteena on myydä paitoja 20 eurolla kappale ja summahan maksetaan suoraan keräyksen tilille 400:n Haasteen viitenumerolla 201 70402. Ilmoitelkaa kiinnostuksestanne. Tavoitesumma on siis 10 000, josta noin neljännes on kerättynä.

Jotta keräys tavoittaisi ihmisiä ja yrityksiä ja saisimme rahaa kasaan, viestin täytyy edetä. Toivon, että 400:n Haastetta seuraavista löytyy henkilöitä, jotka haluavat edistää keräyksen onnistumista esim. vinkkaamalla projektista eri medioille. Reittihän kulkee Vantaa-Tuusula-Mäntsälä-Kärkölä-Riihimäki-Forssa-Somero-Salo-Kisko-Karjalohja-Lohja-Vihti-Veikkola-Espoo-Vantaa, joiden alueella ilmestyy mm. useampiakin paikallislehtiä. Tai jos tiedät jonkin yrityksen, joka voisi olla kiinnostunut lahjoittajaksi, otan vihjeitä vastaan ja yhteyttä johtoon. Toki omiakin virittelyjä on, mutta joukkovoimaa ei voi tällaisessakaan väheksyä. Jos en ole sitä aiemmin muistanut sanoa, niin projektin täydellinen onnistuminen vaatii paljon muutakin kuin vain minun pääsemistä perille alle 30 tunnissa. Kaikki apu on nyt tervetullutta.

Ajattelin projektia suunnitellessa, että siitä viestittäisiin kova fyysinen suoritus ja uuden lastensairaalan keräys edellä ja voisin itse pysytellä nimettömänä taustalla. Nimen on kuitenkin voinut halutessaan kaivaa esille ja mediahan kertoo kiinnostavia tarinoita ihmisistä, joten jos tämä sellaiseksi koetaan ja juttuja tehdään, nimi tulee ennen pitkää ilmi, mikä on ihan ok, jos se auttaa keräystavoitteen saavuttamisessa. Kuitenkin tietyt asiat, kuten perheen, haluan jättää jutuista sivuun.

Superviikonloppu

Viikonlopun lähestyessä tilanne oli siis se, että olin lievästi vilustunut edellisenä viikonloppuna ja flunssainen olo jatkui. Perjantaille olin kaavaillut projektin kolmannen yli 200 km pyöräilyn. Matkaa kiertotietä Haminaan olisi tullut 267 km. Tankkailin Gutzyn lähettämää latausjuomaa pullollisen torstaina. Aiempaa kokemusta tällaisista valmisteista ei ollut, mutta olin tyytyväinen tuotteeseen. Makua ei juuri ollut, joten aterioiden välillä juotu pullollinen meni kuin vettä vain. Purkin kyljessä oli ohjeet 9-18 %:n juoman valmistukseen, joten helpolla saa tarvittavat lisähiilarit nautittua. Tunnustelin oloani vielä perjantaina aamulla, mutta tilanne oli moista repäisyä ajatellen mahdoton. Pyöräillessä saa kuitenkin aina viimaa ja nenä tukossa on turha lähteä ultramatkalle leikkimään. Söi miestä rotan lailla, mutta onneksi maltoin mieleni. Lepäsin päivän ja sain perheen illalla kotiin, joka oli alkuviikon kumissut tyhjyyttään.

Karjalohjan Kivilaituri

Lauantaille olin hyvissä ajoin pyytänyt kaverilta apua tulevan melontareitin tiedustelussa. Ajoimme puolen päivän aikaan Karjalohjalle, jossa katselimme tulevan suorituksen vaihtopaikkaa. Ilma oli mitä parhain: 24,5 astetta lämmintä ja vain metrin verran etelätuulta. Edessä oli siis noin 27 km:n melonta, projektini pisin. Olo oli vähän unelias päivän makoilusta ja lämmöstä, mutta kone käynnistyi hyvin. Huomasin, että nenä oli auki ja keli kuin Garda-järveltä. Järven tyynen pinnan rikkoi vain ohi huristaneiden veneiden taakseen jättämät aallot, mikä oli pienemmillä järvillä meloneelle ensi kokemus. Meloin suunnitellusti Lohjan järven pohjoisen rannan suuntaisesti muutaman sadan metrin päässä rannasta. Omaa suojaansa toi välillä ohitetut pienet saaret. Olin ennakolta katsellut etäisyydet tunnistettaviin saariin, joten osasin hahmottaa, missä kohtaa suurta järveä kulloinkin olin. Maastokartta oli varmuuden vuoksi kuitenkin mukana, mutta kompassi oli tarvittaessa Garminin rannetietokoneessani. Matkavauhti pysyi vaivatta yli 8 km/h ja join ja söin tasaisesti. Aallokko ja tuuli yltyi Lohjan tuntumassa, jossa järven koilliskulmaan nousi hyvänkokoisia aaltoja. Pidensin melaa, kun sopiva tilanne tuli ja jatkoin sivumyötäisessä hyvävauhtista melontaa. Parin saaren välillä piti ohituspuoli valita ja kerran tarkistaa kartasta suorin reitti, joten nyt osaan parhaan reitin kohti Hiidenvettä.

Lago di Lohja

Aallokko kummasti rauhoittui, kun pääsin Roution ohitse mutkittelevalle väylälle. Satunnaiset veneet nostivat aaltoja ja jos erään sillan viereisen merkin (7) ymmärsin oikein, meloin hetkellisesti jopa ylinopeutta. Olin yllättynyt siitä, kuinka tasaisesti pystyin pitämään hyvän matkavauhdin ja matkalla oli sellainen fiilis, että olisin voinut jatkaa Vihdin kirkonkylälle asti. Suorat selkälihakset olivat tietty loppua kohti jo vähän jumissa, mutta tekniikka ja yleinen olotila pysyivät hyvinä loppuun asti. Ennen Kisakalliota vastaan meloi mm. kaverukset, jotka olivat lähteneet Nummelasta ja suuntasivat Roution ABC:lle ”tankkaamaan”. Kaverini otti Kisakallion laiturilta videota, jotta voin tarkastella ensimmäistä kertaa teknikkaani. 

Lohjan ja Kisakallion välissä

Viime elokuun alun melontakurssin jälkeen en ole kertaakaan melonut siten, että joku ulkopuolinen olisi voinut kommentoida tekniikkaa ja antaa vinkkejä. Enemmän tekemistä on ohjannut omat fiilikset ja kyllä se matkavauhtikin jotain kertoo siitä, tehdäänkö oikeita asioita. Vasen olkapää ei enää ole väsynyt, kuten aiemmin pitkillä melonnoilla, mutta liikerata on silti vähän erilainen kuin oikealla. Kiersin Kisakallion ohi ja keräsin lisämatkaa, jotta sain matkan pituudeksi 30 km. Aikaa meni 3.45 h eli keskari oli 8 km/h. Jos alkuperäinen suunnitelma oli tehty 5,5 km/h mukaan taukoineen, nyt ei voi paljoa stressata. Psyykelle oli tärkeää myös päästä näkemään ja kokemaan suuri järvi ja ohitettava saaristo, jotta reitti on sitten väsyneenä tuttu. Matkalla muistelin ensitutustumistani reittiin, jonka tein järven ollessa jäässä osoitteessa Kansalaisen karttapaikka, jossa mittasin reitin pituuden. Hieno matka on niistä ajoista tultu ja olo on nyt melonnankin suhteen luottavainen.

Sopivalla sykkeellä Karjalohjalta Kisakallioon

Vihdin kk, melontatossut lenkkareihin

Combon päättäväksi osuudeksi olin suunnitellut alkupuolen juoksureitin. Ajoimme Kisakalliosta Vihtiin, josta lähdin pienten venyttelyjen jälkeen juoksemaan. Koska jalat eivät nyt olleet pyöräilystä väsyneet, päätin juosta pidempään. Kilometrivauhdin pidin alle 6 minuutissa ja matkalla piti välillä pidätellä, jotta vauhti pysyisi tarkoituksenmukaisena.  Tie 1215 alkoi 2-tieltä ja päättyi Turuntielle eli 110:lle. Halusin vielä risteyksen jälkeen kokea ison ylämäen väsynein jaloin, joten jatkoin, kunnes 20 km tuli täyteen ajassa 1.55 h. Tällöin olin jo ohittanut Veikkolan taajamakyltin, joten tulevalla juoksureitillä ei ole enää kohtia, jotka eivät olisi hyvin jo entuudestaan tuttuja. Ja kun Veikkolan keskustasta on enää 27 km kotiin, juoksukin on hanskassa. Oikea lonkankoukistaja on juostessa kipuillut viime aikoina, mutta viimeisimmissä treeneissä se on pysynyt hallinnassa askeltiheyttä lisäämällä, jolloin isku on pienempi. Tulevassa suorituksessa askel tulee olemaan lyhyt viimeistään loppua kohti ja kipua tulee olemaan polvissakin sen verran, että siinä voi lonkkakivut unohtua. Lauantaille tuli treeniä siis yhteensä 5.40 h. Kaverin päivän aikana ottamista videon pätkistä osa päätyy tulevaan videoon.

Lauantain maali

Vaikka pyöräilyn osuus on kaikista suurin, suorituksessa melonta on haastava uutena lajina ja juoksuosuudelle starttaaminen väsyneenä vaatii myös henkisesti paljon. Treenin jälkeen olo oli huojentunut ja sen varmaan miehestä näki, kuinka tärkeistä kokemuksista oli kyse. Treenin lisäksi saimme tulevan huoltomiehen kanssa kartoitettua sopivat paikat, jonne vaihtopisteet perustetaan. Juoksurutiini on nyt sitä tasoa, että voin pitkän combon päätteeksi juosta puolimaratonin alle kahden tunnin rikkomatta paikkoja. Yleensä olen suorituksen alla osannut arvioida tarkastikin tulevaa aikaa. Kerroin nyt kaverille, millaista aikaa voisi olla odoteltavissa ilman teknisiä ongelmia. Saapa nähdä, missä ajassa poika pääsee kotiin. Kerron sitten maalissa, kuinka hyvin osasin tunnustella.

Sunnuntai

Viikkotavoite viimeiselle määräviikolle oli 20 tuntia, joten sunnuntaille oli odotuksia. Päätin tehdä ensimmäisen pyöräily-melonta -yhdistelmän, mikäli Kiskoon pyöräilyä ja seuraavan päivän pitkää melontaa ei lasketa. Olen joskus aiemminkin tehnyt viimeistelytreenin Bodomin pohjoispuolella kiertämällä Bodomintie-Snettansintie-Röyläntietä, jolla vaihtelevassa maastossa matkaa tulee 11,2 km ja nousumetrejä 130. Kiertämällä myötäpäivään ajolinjat eivät risteä muun liikenteen kanssa ja Röyläntiellä saa puskea järjestään vastatuuleen. Vastapäivään voi harjoitella Giro Espoon kovinta nousua ennen Jorvinmäkeä. Sää oli lämmin ja reitillä tuli vastaan toistakymmentä pyöräilijää. Kiersin yhdeksän kertaa, mikä voisi olla muuten puuduttavaa, mutta nyt keräsin raskaita kilometrejä ja seurasin kierrosaikaa. Samalla juomisen ja syömisen rytmiä oli helppoa seurata. Koko lenkin pituudeksi kotoa tuli 120,5 km 1380 nousumetrillä ja aikaa meni 3.59, keskari taisi olla 30,2 ja kaikkien kierrosten keskari oli yli 30,3. Hyvää matkavauhtia siis tiellä, jossa harvoilla tasaisilla pätkillä tuuli vastaan 4 m/s.

Päivän lenkki

Kävin kotona syömässä ja jatkoin kohta Nuuksion Pitkäjärvelle melomaan. Arvioin pari tuntia kertyvän järven kiertämisessä. Jonkin verran oli aallokkoa ja tuulettomat paikat olivat harvassa, mutta keskinopeus pysyi hyvänä, eikä edellinen päivä tai päivän pitkä pyöräily tuntuneet selässä ikävästi. Tänään ovat vatsalihakset olleet kipeät kylkiä myöten. Matkaa kertyi lopulta 14,8 km aikaan 1.49 h.

Illan viimeiseksi treeniksi halusin kokea juoksua valmiiksi väsytettynä. Poika lähti pyöräilemään rinnalle. Sain hyvää kokemusta tulevista fiiliksistä. Jalka ei enää niin kevyesti noussut, mutta sellaista tasaista kympin pintaan hölköttelyä jaksoi ihan kivasti, vaikka tietenkin jo viikonlopun rasitukset painoivat.  8,8 kilsaan kului 53 minuuttia, jolla viikon treenimäärä nousi yli 20 tunnin.  Viikonlopun aikana kertyi treeniä 12.20 h, joista melkein puolet tuli melonnasta. Perjantain alhosta noustiin hienoissa keleissä alkuperäiseen tavoitteeseen. Lisäksi juoksulenkin ansiosta viimeinen osalaji on ainoa, jossa olen viikossa treenannut enemmän kuin tulevan matkan pituus: 51,3 km kulki kolmessa osassa vähän alle viiden tunnin. Melontaakin tuli ennätysmäärä: 6,5 h. Vaikka se alun perin suunniteltu kolmas >200km  pyöräily jäi tekemättä, olo on luottavainen. Myös siksi, että aamulla olo oli tavoitteen mukaan melko murjottu, mutten ollut rikki mistään. Kelienkin puolesta viimeiset määräviikot sujuivat hyvissä olosuhteissa. Nyt on luvattu seuraaviksi 1,5 viikoksi viilenevää ja sateista.

Projektiviikko 29

Kävin työpäivän päätteeksi salilla. Jumia oli melontaan osallistuneissa lihaksissa, mutta hyvin se rauta liikkui, vaikka tuntuma olikin vähän kadoksissa. Olo on nyt illalla ollut vähän ärtynyt, joten kalorit ja kunnon yöuni tulevat tarpeeseen. Huomenna pidän totaalisen lepopäivän ja loppuviikolle yritän sopia hieronnan. Nivelet on siinä kunnossa, etten tarvitse kylmähoitoa.

Tupatarkastus menossa

Keskiviikkona lähdemme perheellä telttaretkelle ajamaan uutta neljän hengen kupolia sisään. Perjantaina koittaa odottamani kuntotesti Kisakalliossa. Otan testin taas videolle ja jonkun kuvan saa testaajakin ottaa, kun vuodan hikeä pyörän selässä. Viikon kokonaisrasittavuus on kohtalainen: kuntotestissä mennään täysillä, mutta se kestää vain noin 20 minuuttia. Muuten teen juosten lyhyttä lenkkiä ja joitakin työmatkoja pyöräilen. Kuntotestin päätteeksi olen alustavasti suunnitellut melontaa säävarauksella Kisakalliosta tulevan reitin loppupuolikasta Vihdin kirkonkylälle eli noin 27 km pitkin Hiidenvettä. Pääosassa on kuitenkin palautuminen niin henkisesti kuin fyysisesti. Nyt projektin ohjelmassa on jäljellä enää kolme palauttavaa ja valmistavaa viikkoa ennen kuin aletaan katsella sopivia kelejä viikolle 32. Vähän jo kutkuttaa.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tiedotamme keräyksen tilanteen lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

400:n Haasteen T-paitatilaus

Teetämme laadukkaita 100 % puuvillasta valmistettuja T-paitoja, joihin painetaan Designtoimisto MOBB Helsingin suunnittelema logo silkkipainatuksella.

Toimitamme kokotaulukot ja lopullisen paidan ja painatuksen värin, kun asiat selviävät. Ilmoittautumisia on jo tullut mukavasti, mutta lisää kaivataan, jotta voimme tehdä suuremman tilauksen. Paidan hinta on 20 euroa ja se maksetaan keräyksen tilille 400:n Haasteen viitenumerolla (ks. alla).

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia olemme saaneet, mutta lisää kaivataan, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa enää kolme täyttä viikkoa. Lyhyttä treenivideota työstetään parhaillaan.

Seikkailujuoksijan seurassa

Tänään on ollut aivan huikea päivä! Aiheesta lisää blogauksen lopussa.

Sovin pari viikkoa sitten seikkailujuoksija Jukka Viljasen kanssa lenkin Nuuksioon. Olimme tavanneet ja jutelleet pari kertaa Go Expossa Juoksija-lehden ständillä, joten juttua oli mukavaa ja luontevaa jatkaa lenkin lomassa. Ja mikä olisi sen sopivampi ympäristö tapaamiselle kuin Nuuksion seudun mäkinen maasto. Sääkin sattui olemaan optimaalinen, joten matka taittui kuin huomaamatta.

Jukalla on kova osaaminen erilaisista projekteista, joiden myötä mies on juossut lähes kaikilla mantereilla. Seuraava suuri projekti on suunnitteilla vuodelle 2015 ja siitä kuulemme lisää, kun suunnitelma etenee. Juoksuprojektit Jukka mahdollistaa tekemällä freelancerina töitä Juoksija-lehdelle ja kiertämällä maata luennoimassa yrityksissä. Jukan kanssa ajatuksia vaihdellessa tuntee hengenheimolaisuutta. Nautitaan siitä, mitä tässä ja nyt on, eikä mietitä huolestuneina asioita, joihin ei voida vaikuttaa. Mies on rohkeasti toteuttanut omaa juttuaan ja saanut erilaiset projektit aikaiseksi suunnittelulla ja suunnitelman tinkimättömällä toteuttamisella ammattimaisen tiimin avustamana. Jukka myös puhuu ja toteuttaa urheilussaan monipuolisuuden ajatusta. Vaikka tavoitteet ovat juoksussa, kovaa treenaamalla pelkästään juoksukilometrejä keräten saa itsensä melko helposti romuksi, joka ei kykene tavoitteista suoriutumaan. Jukka toki juoksee paljon, mutta tekee harjoituksia myös sisäsoutamalla ja kuntopyöräilemällä, jotka tuovat hyvää vaihtelua ja balanssia kehon rasittamiseen.

Oli hyvä kuulla pari huomiota kokeneemmalta tässä viimeisiä kovia treeniviikkoja tehdessä. Pitää muistaa nauttia hommasta, missä olenkin mielestäni onnistunut. Hampaat irvessä en ole yhteenkään treeniin lähtenyt, vaikka joskus olen ajanut kajakki katolla ilman tarkkaa kuvaa siitä, mitä tuleva treeni tulee sisältämään. Olen jättänyt mieluummin tietyn tunti- tai kilometrimäärän jahtaamatta ja malttanut kuunnella kehoa ja puntaroida kokonaisrasitusta, mikä on varmasti osasyy vähäisiin kremppoihin. Toinen hyvä huomio oli viimeisten viikkojen treenien kovuus ja kesto: voin tuhota niillä paljon enemmän kuin enää saavuttaa. Kunto on jo sellainen, jolla suunniteltu haaste tullaan läpäisemään. Kovalla treenillä voi tietenkin hakea henkistä kovuutta tulevia haasteita varten, mutta loukkaantuminen tässä vaiheessa voisi pahimmillaan riskeerata koko suorituksen elokuun toisella viikolla.

Lähdimme Nuuksion majalta ja juoksimme jonkin matkaa Solvallantietä Nuuksiota kohti, kunnes käännyimme hevostallin ohitse Pirttimäkeen. Tuttuja seutuja, jossa olemme joskus perheellä käyneet nuotiopaikalla eväsretkellä. Hiekkatiet olivat jaloille mukavia juosta ja näin pitkällä lenkillä pelkän asfaltin hakkaaminen olisi ollut viime viikon jälkeen kivuliasta. Solvallaa lähestyessä pääsimme kiipeämään useamman pitkän ja jyrkänkin mäen ja takareidet olivat viimeistään tässä vaiheessa lämmenneet. Olin ottanut mukaani litran pullollisen Gutzya juomavyöhön, josta join matkan mittaan tasaisesti. Jukka veti lenkin intiaanimeiningillä juomatta mitään. No, en itse ole vielä tähtäämässä aavikolle. Palasimme Solvallantielle vasta avatun Suomen Luontokeskus Haltian kohdalta ja jatkoimme mäkistä pyörätietä takaisin autoille. 

Seikkailujuoksija

Matkaa kertyi kaikkiaan 18 km aikaan 1.40 h eli keskinopeudella 10,7 km/h. Jukka heitti vielä mukaani kassillisen Kustannus Oy Juoksijan lehtiä: Juoksijaa, Hiihtoa ja uutta lehteä Pyöräily + Triathlon, jonka aion monipuolisuutensa ja kattavuutensa vuoksi tilata. Syksyllä ilmestyy miehen toinen kirja Asennetta peliin, ja ensimmäinen, Seikkailujuoksija, kertoo mm. Saharan halkijuoksusta vuosi sitten. Tätä kirjaa en ole vielä hankkinut. Seuraamani blogi löytyy osoitteesta http://www.sportman.fi/?page_id=21

Viikon pitkä juoksulenkki hienossa säässä ja hienoissa maisemissa, hienon miehen ja urheilijan kanssa, eikä paikatkaan kipuilleet. Ei voi valittaa.

Päivä oli kaikin puolin positiivinen. Kävin kesän ensimmäisellä maastopyörälenkillä aamupäivällä, kun polkaisin Petikko-Serena-reitin edestakaisin. Treeni kesti kaikkineen 70 min ja korkeimmillaan sykkeet kävivät yli 180:n. Olen ensi vuodelle ajatellut sen Finlandiahiihdon lisäksi osallistumista legendaariselle Tahko MTB:lle, jossa vaimo kävi hoidattamassa mudalla kasvojaan viime vuonna.

 

Amazon

Eilisen palauttavan juoksun jälkeen huomasin jalassa uusia suonia. Tänään aamupaino oli alhaisin pariin vuoteen: 72,2 kg. Turha paino on jo osaksi karissut.

400:n Haasteelle logo!

Sain tänään myös nähdä tulevan logon, joka tullaan mm. painamaan huoltojoukkojen T-paitoihin. Kyselen myöhemmin porukalta halukkuutta, kun asia etenee. Ajatus olisi painaa enemmänkin paitoja, joiden myyntitulot voisimme ohjata suoraan keräyksen tilille. Logon suunnittelee kovan luokan ammattilainen ja sen mukaista oli jälkikin. Pääsemme julkistamaan sen lähipäivinä. Odotan innolla!

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tiedotamme keräyksen tilanteen lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa viitisen viikkoa. Lyhyeen treenivideoon kerätään materiaalia. 

Talk the Talk, Walk the Walk

Viime viikolla treeniä kertyi ennätykselliset 17.45 tuntia. Se koostui kolmen tunnin juoksulenkistä, pyöräilyä kertyi yhteensä 9,5 h, salilla treenasin 1,5 h ja meloin kahteen otteeseen yhteensä 3.45 h. Tulevaan suoritukseen verrattuna tein kolmessa pitkässä osalajin treenissä neljän päivän aikana noin 70 % tulevan suorituksen matkasta. Melontaa tuli alle puolet tulevan suorituksen pituudesta, mutta se on lajeista vähiten kuluttava, joten sitä ehtii hyvin vielä työstää. 

Pisin melonta takana

Poriin pyöräilyyn valmistautuminen ei ollut aivan helppoa, kun pohjilla oli keskiviikkona juostu 30,2 km ja edellisen päivän 24 km melonta, jotka olivat molemmat lajeissaan projektin pisimmät. Lisäksi en ollut pyöräillyt näin pitkää matkaa pariin vuoteen, joten tiesin kropan joutuvan haasteen eteen. Onneksi sain perjantai-illaksi järjestettyä hieronnan, joka rentoutti melonnasta rasittuneita hartioita ja selkää. Aamulla satoi, mutta sään oli luvattu paranevan päivän edetessä. Etureidetkin olivat vielä kipeät juoksusta, joten nöyrin, mutta päättäväisin mielin oli matkaan lähdettävä. Jätin irtolahkeet laittamatta, mutta päällä oli tuuliliivi, kengänsuojat, kompressiolahkeet ja irtohihat, jotka riisuin joskus puolivälissä. Alkumatkasta herättelin henkeä virnuilemalla itsekseni tilanteelleni Askiston kohdalla. Tällä kertaa tuttua lenkin alkupätkää ajettaisiin hiukka pidemmälle. Olin varannut matkalle vähintäänkin riittävästi geeliä: 400 g kaikkiaan, jonka lisäksi oli kaksi 55 g:n energiapatukkaa, banaani ja tarvikkeet toiseenkin repulliseen juomaa eli yhteensä kuusi litraa Gutzya. Lisäksi runkotelineessä oli 0,7 litran vesipullo. Aikaisemmin käyttämiini geeleihin nähden Gutzyn geelistä tekee parhaan sen nautittavuus, mikä on tärkeää pitkissä suorituksissa. Geeli ei ole imelää, mikä on monissa muissa merkeissä tökkinyt pahasti. Ravinnon on oltava ultrasuorituksissa sellaista, että sitä voi ja haluaa nauttia vielä suorituksen loppupuolella, jotta totaaliselta katkeamiselta vältytään. Lisäksi geeli on 40 g annoksissa, joten sen annostelu ja kulutuksen seuraaminen on helppoa.

Päivän ylimmäksi lämpötilaksi oli luvattu noin 21 astetta, joka on pitemmässä pyöräilyssä aika sopiva: tarkenee T-paidassa, muttei käy liian kuumaksi. Alkuun vettä tuli jonnekin Karkkilan tuntumaan, jossa siis Vihdintie päättyy 2-tiehen. Pidin ennen Karkkilaa ensimmäisen nopean tyhjennystauon. Aurinkokin häivähti pari kertaa heittäen ohuen varjoni tiehen. Tietäen tulevat polviongelmat, pyrin pitämään kadenssin koko ajan korkeana. Pyrin myös juomaan tasaisesti ja vähintään riittävästi. Karkkilassa söin ensimmäisen energiapatukan ja aikaisemmin olin ottanut ensimmäisen geelin. Olin ajatellut ensimmäiseksi ja ainoaksi pidemmäksi taukopaikaksi Forssaa, joka oli kuitenkin selvästi ennen päivän puolimatkaa. Polvi alkoi ilmoitella vähän ennen 90 km täyttymistä, joten helpolla en tulisi pääsemään. Juomaa oli repussa kuitenkin vielä puolisen litraa, mutta heitin joukkoon Gutzyjauheen ja täytin Hesburgerin myyjien ystävällisellä avustuksella juomasäiliön pintaan saakka. Tauolle tullessani matkaa oli tehty 98 km ja aikaa oli mennyt 3.12 h. Keskisyke oli tuolloin 158. Söin samalla nopeasti banaanin ja jatkoin matkaa.

Forssan jälkeen katsoin korkeudeksi 138 m, mikä tarkoitti sitä, että pääsisin jossain vaiheessa vielä laskemaan enemmän kuin kiipeämään. Jostain se positiivisuus on kaivettava. Tuulet olivat kevyitä ja ainakin puoliväliin saakka harmittomia eli eivät puhaltaneet ainakaan vastaan. Tien pientareen kunto vaihteli: välillä oli sileää, leveää ja jopa puhdastakin ja välillä taas oli ajettava kaistanlaitaa tärinäviivaa, hiekkaa ja kuoppia vältelläkseen.

En viitsinyt kiinnittää alkuun liikaa huomiota siihen, missä vaiheessa olin menossa päivän tavoitteeseen nähden, vaan napsin pikkuhiljaa tienviittojen paikkakuntia ja rytmitin niidenkin mukaan juomista ja energian nauttimista. Jossain vaiheessa huomasin, että puoliväli on kohta ohitettu, joka tuo aina hyvää fiilistä: matkaa vähemmän edessä kuin takana ja kun meren tuntumasta ajaa toiselle rannalle, nousu- ja laskumetrit menevät jotakuinkin tasan. Puolivälissä olin ajassa 3.55, joten kahdeksan tunnin tavoite tuntui kovalta, mutta em. loppumatkan laskuvoittoisuuden vuoksi saavutettavissa olevalta. Toinen lyhyt tauko oli jossain Humppilan jälkeen, kun alkoi olla lämmin ja tyhjentääkin täytyi. Nopean vaatteiden vähentämisen jälkeen oli luonnollisesti vähän aikaa viileää, kun alta paljastui märkä ajopaita. Kiristin myös kenkiä, joka vaikutti vähentävän polvikipua, joka oli ollut pahimmillaan Forssan mäissä. Edellisenä iltana olin käynyt gmapsissa reittiä läpi, jotta hahmotin paremmin, millaisia paikkakuntia matkalla ohittaisin ja voisin tarvittaessa rytmittää taukoja huoltoasemien mukaan. Reitti kulki kaikkiaan viiden maakunnan alueella: Uusimaa, Varsinais-Suomi, Kanta-Häme, Pirkanmaa ja Satakunta. Jos kertyy Pirkan Pyöräilyssä paljon nousumetrejä, niin enemmän niitä tuli kakkostieltä: 132 km:n kohdalla oli kiivetty jo 1100.

Pitkälle matkalle lähtiessä on aina varauduttava myös yllätyksiin. Siksi mukanani on aina sen verran vaatetta, että pärjään luvattua kylmemmässäkin ja työkaluja on monitoimityökalusta ketjunkatkaisimeen ja rengasrautaan. Varakumi ja matkapumppu tulivat tarpeeseen, kun perille oli noin 67 km. Noin viisi kilometriä ennen Huittista huomasin pyörän alkavan hytkyä polkemisen tahtiin ja katsoin takarenkaaseen, joka alkoi selvästi tyhjetä. Onneksi satuin metsäosuuden jälkeen juuri teollisuusalueen kohdalle, jossa pääsin vaihtamaan renkaan huolehtimatta ohi vilistävästä liikenteestä. 2-tien viereinen kyltti kertoi Poriin olevan 65 km. Renkaan oli puhkaissut kirkas lasinsiru ja pintaa pyyhkiessä löytyi myös terävän pikkukivi, joka oli jo puolivälissä läpi. Vilkuilin rengasta vaihtaessa tielle odotellen perheen ajavan kohta ohi. Pumppaaminen yli 6 barin kävi hankalaksi ja tungin vajaat 7 baria, koska puolella barilla ei liene kovin suurta vaikutusta huippunopeuteen. Olin kotona laittanut 8 baria molempiin renkaisiin. Pakolliselta tauolta lähtiessä pääsin takaisin matkavauhtiin, kun hyvällä onnella ohi sattui ajamaan täysperävaunullinen kuorma-auto. Koska mukana oli vain yksi sisuri, välttelin loppumatkasta yhä enemmän pientareen likaisia kohtia.

Pit stop @ Huittinen

Perhe ohittikin minut jossain 44 km ennen Poria. Pojat olivat nukkuneet koko matkan ja heräsivät kuulemma vilkuttamaan. Matkalle lähtiessä olin mieltänyt tulevan reissun lähinnä pitkäksi hyväksi treeniksi. Olen kerännyt kesien mittaan 200 km:n molemmin puolin Helsingistä sijaitsevia suurempia kaupunkeja, joista Pori alkoi olla viimeisiä, jonne en ollut vielä pyöräillyt. Samalla tulisi kyläiltyä vuosien jälkeen kaverilla, jolla myös on perhe kasvanut. Olen asunut suurimman osan elämästäni Vihdintien tuntumassa ja sukua asutettiin sotien jälkeen Satakuntaan. Tienvarsien kyltit alkoivat matkan loppupuolella siten vilistä tuttuja paikkojen nimiä ja huomasin matkalla olevankin yllättävän henkilökohtaisia ulottuvuuksia. Siinä polkiessani tuli mieleen, missä omat juureni ovat. Tekisi välillä myös muille hyvää muistaa, missä useimpien nykysuomalaisten valittajien juuret lepäävät. Vielä muutama sukupolvi sitten älypuhelinten ongelmista surkuttelu oli valovuoden päässä tulevaisuudessa ja puhelinta mentiin tarpeen tullen naapuriin soittamaan, metsiä raivattiin pelloiksi ja ojat kaivettiin käsin. Asiat ovat tässä sivistysvaltiossa oikeastaan aika hyvin, lukuun ottamatta sitä yhtä tärkeimmistä: erikoissairaanhoitoa tarjoava lastensairaala toimii edelleen heti sotien jälkeen rakennetuissa, jo ahtaiksi käyneissä, kosteusongelmaisissa tiloissa. Hävettävä tilanne, johon on saatava mahdollisimman nopea parannus!

The joyful times before the first world problems

Juomarepun tilanteesta oli vaikea olla aivan ajan tasalla, mutta tunnustelemalla tiesin suunnilleen, kuinka paljon voisin juoda. Nakkilan jälkeen imaisin repun ruttuun ja viimeiseksi suunnittelemani geelin otin, kun Poriin oli 20 km. Näillä paikkeilla oli jo alkanut vastatuuli, jota vastaan sain selkä jumissa taistella viimeiset kympit. Kello kävi, selkä jumitti ja perille oli matkan kokonaispituuteen nähden naurettavan vähän. Silti teki pari kertaa mieli pysähtyä suoristamaan selkää. Yksin vastatuuleen jalat väsyneenä, juomat vähissä ja polvi aristaen polkeminen alkoi jo vaatia mielenlujuutta ja motivaatiota täytyi kaivaa syvemmältä. Kerran karjaisin kirosanat vastatuuleen ja jatkoin kammenpyöritystä leuka alhaalla. Mikäli mieli pitää vauhdin hyvänä, oli valittava joko selän jumitus matalassa ajoasennossa tai vauhdin selvä hiljeneminen selkä suorempana, joka taas ei veisi juuri eteenpäin ja murentaisi taistelutahtoa. Seurailin sivusilmällä tuulen vaikutusta tien vierustan heiniin ja jatkoin tasaista pyöritystä korkealla kadenssilla. Tiedostin sen, kuinka hyvä kokemus tulevaa suoritusta ajatellen nämä vaikeudet kaikesta huolimatta olivat. Sairasta olisi siitä silti koskaan nauttia.

Päivän maalia lähestyessä jouduin vielä soittamaan varmistuksen reitistä, kunnes huomasinkin jo tutun Prisman, josta osasin lyhyen loppumatkan. Kaveri oli tyttärineen vastassa, kun kello näytti vielä 8.00, mutta ehti vaihtua juuri pysähtymisen jälkeen 8.01 tuntiin. Tykkään olla täsmällinen ja mieluiten ajoissa, mutta tällä kertaa "myöhästyminen" oli todella tyydyttävä. Olin siis arvioinut ajavani matkan noin kahdeksaan tuntiin ja nyt pohjilla oli aika paljon jo muutakin rasitusta. Matkaa kertyi 225,06 km, joka teki keskinopeudeksi taukoineen 28,1 km/h, jona se pysyi viimeiset 40+ kilometriä. 

Garmin näytti kulutukseksi karvaa vaille 4000 kcal, mutta Suunnon ja Polarin kokemusten jälkeen luulen sen laskevan vain perusaineenvaihdunnan päälle tulevan kulutuksen tms. Mittari siis laski kulutuksekseni 500 kcal/h, mutta keskisykkeen ollessa 152, todellinen kulutukseni oli kokemusteni mukaan todennäköisemmin noin 700 kcal/h (yht. n. 5600 kcal). Nousumetrejä kertyi 1500, joten jokunen mäki tuli kiivettyä. Matkalle varatuista energioista jäi 100g geeliä nauttimatta.

Vasta perille päästyäni tuli taivaalta taas pari pisaraa vettä, joten keli parani tuulta lukuun ottamatta loppua kohti. Kaveri oli laittanut ruuan valmiiksi ja vaimo toi kylmäpakkaukset, joita pidin oikeassa polvessa. Parit Ibumaxit vedin vielä illan aikana. Eilen lepäilin polvea hoidellen. Takaisin kotiin ajellessa olo oli välillä epätodellinen, kun katselin tienlaitaa, jota olin edellisenä päivänä jyystänyt. Pyöräily on hyvä tapa pienentää maata. Jos jonnekin on joskus polkaissut, ei autossa sinne istuminen voi kovin rankkaa olla. Tuntui myös hyvältä ajatella, millaisista lähtökohdista matkaan lähdin ja millaiseen tulokseen lopulta pääsin. Taas tein ennätyksen, jota on hyvä vähän tuulettaa: en ollut eläissäni pyöräillyt näin aikaisessa vaiheessa näin pitkää matkaa. Ja keskinopeus oli jalkojen etukäteisväsytyksestä huolimatta näin pitkällä matkalla parastani koskaan. 160:llä ja 225 km:llä on eroa; jälkimmäisen lasken jo ultramatkaksi, jota ei ole koskaan helppo tehdä yksin.

Päivän matkakumppani

Tällä viikolla tulee lyhyempää pyöräilyä ja panostan jalkoja säästellen enemmän melontaan, jossa pitää saada muutenkin treenitunteja. Yksi pitkä juoksu tulee loppuviikolla, mutta muuten jalkoja eniten rasittavat treenit ovat lyhyitä. Ensi viikolle sitten suunnitellaan viimeiset pitkät pyöräily, melonta ja juoksu. Tavoitteena kaikkiaan 20 treenituntia, jonka jälkeen on kolmisen viikkoa aikaa ensin palautua ja sitten latautua elämäni kovimpaan suoritukseen.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tiedotamme keräyksen tilanteen lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa viitisen viikkoa. 400:n Haasteen logo suattaapi valamistuakki. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.

  

Kuntoilijan luottokamat osa 3

Päivällä oli hieno ilma, joten melominen oli taas nautiskelua. Lähdin Nuuksion Pitkäjärvelle tekemään pitkää treeniä, enkä vielä lähtiessä ollut ihan varma, meloisinko pisimmän matkani koskaan. Etelä/lounaistuulta oli muutama metri ja järvellä on suojaisiakin paikkoja. Meloin järven päästä päähän kahteen kertaan kääntyen jälkimmäisellä kierroksella aikaisemmin, jotta sain kolme tuntia treeniä ja ehdin hakemaan pojat hoidosta. Matkaa kertyi 8,2 km/h keskarilla 24 km, joka on siis kilometrin enemmän kuin Hirsjärvellä muutama viikko sitten. Tuolloin selkä oikutteli jälkeenpäin, mutta nyt keho on tottunut ja osaltaan siihen on auttanut istuintyyny, jossa on geelipehmuste. Tonni meni kaloreita ja nyt tankkaillaan kevyesti hieronnan päälle. Aamulla startti joskus kahdeksan jälken kohti Poria. Voi olla, että polvet kipuilevat matkalla, joten täytyy varata kylmää mukaan. Tulee olemaan pisin pyöräilyni pariin vuoteen.

Kuntoilijan luottokamat osa 3      

                      

Listasin kuntoiluun liittyviä välineitä ja asioita, jotka olen vuosien aikana havainnut hyviksi, hyödyllisiksi ja osan jopa välttämättömiksi. Lista on satunnaisjärjestyksessä. Listan kaksi aiempaa osaa julkaisin pari viikkoa sitten.

Rehband-polvilämmittimet. Voimailijoiden ja yleisurheilijoiden suosima laatumerkki. Mahdollistavat kyykkäämiseni, lämmittävät ja tukevat niveliä. Omassa käytössä paksummasta neopreenista tehdyt. Olleet käytössä vuodesta 2003, eikä juuri merkkejä kulumisesta.

Vetoremmit. Mahdollistava raskaammat vetoliikkeet voimaharjoittelussa ilman käsivarsien liiallista aktivoitumista. Ts. selkäliikkeet tehtävissä helpommin selällä hauiksen sijaan. Käytän nykyään satunnaisesti ja vain raskaimmissa vetoliikkeissä.

Kompressiolahkeet ja sukat. Olen näistäkin kirjoittanut aiemmin. Pitkillä matkoilla kokenut hyödyllisiksi. Tukevat pohkeita ja vähentävät väsymistä. Kompressiosukkia, ns. palautumissukkia, käytän rankempien suoritusten päälle pitämään turvotusta poissa.

Kona Jake The Snake 2008

Cyclocrossari. Ymmärrettävistä syistä suosio on viime vuosina kasvanut. Pyörä, jossa on monta pyörää samassa ja jolla voi ajaa helposti kaikilla päällysteillä, poluillakin. Ajoin vaikeuksitta multisport-kisan kuntosarjan läpi ja kuulin, että kisasarjassa joku oli tullut cyclolla laskettelurinteen alas. Ehkei paras DH-kone, mutta taipuu moneen.  Joihinkin cyclocrossareihin saa kiinteät laukkutelineet ja lokarit, jolloin ne sopivat hyvin retkikäyttöön. Osassa on mukana levyjarrut ja osa on maantiemäisempiä. Olen tehnyt omastani vielä monipuolisemman ja kätevämmän käyttää hankkimalla toisetkin kiekot. Toisissa kiekoissa pidän pistosuojattuja arkirenkaita ja toisissa 23mm maantiesliksejä. Moni karsastaa käyriä sarvia, mutta ranteita ja ilmanvastusta ajatellen se on monipuolisin ja käytännöllisin ohjaustanko. Suuremmilla nopeuksilla pyöräillessä suurin osa energiasta menee ilmanvastuksen voittamiseen, joten matalampi ajoasento on perusteltu ja mukavampi esim. yli 25 km/h vauhdeissa. Käyräsarvilla on mukava ajella rennosti yläotteelta kädet lepuuttajilla ja muitakin otevaihtoehtoja on monia. Cyclon lisäjarrukahvat ovat kätevät nopeisiin jarrutuksiin niin asutussa ympäristössä kuin poluillakin. Hybridejä on vuosia myyty monipuoliseen ajoon, mutta aika harva koskaan ajaa niin metsässä, että etujousto olisi perusteltu hankinta. Halpa joustokeppi päinvastoin on raskas mäkiä kiivetessä, varsinkin, jos sitä ei saa lukittua. Hybridit hiiteen, cyclocross on The Yleispyörä!

Sheikkeri. Luottokaveri jo vuosia. Palautumisjuoman sekoittamiseen ja säilytykseen valmistettu muovinen pullo. Kuljettaa mukanaan pelkät jauhot, valmiin palkkarin tai esim. evääksi tehdyn rahkajuoman. Kierrekorkillinen versio aiheuttaa ravistettaessa vähemmän yllätyksiä.

Pyöräilykengänsuojat. Pitävät huonoilla keleillä kylmän poissa. Tuulenpitävät, jotkin mallit vedenpitäviä. Saa eri paksuisia ja esim. talvikäyttöön omansa. Lukkokenkäillessä suuri mukavuustekijä. Näiden avulla kaikki säät ovat pyöräilysäitä.

Matkapyöränpumppu mittarilla. Aina mukana pidemmissä reissuissa ja on pelastanut parit kerrat rengasrikon yllätettyä. Sormituntumalla on mahdotonta tietää tarkkaa painetta ja mieluiten pidän ne lähellä suosituksia. Olen omallani kerran pumpannut 7,5 bariin, johon saa jo tehdä töitä. Hyvän matkapumpun saa parilla kympillä ja se käy kaikkiin venttiileihin. Kätevä myös lastenpyöriin, koska mahtuu jalkapumppua paremmin pinnojen väliin.

Urheiluhieronta. Jos on listalle päässyt venyttely, niin täytyy hierontakin huomioida. Olennainen osa palautumista ja lihashuoltoani. Venyttelyllä ei pääse pahimpiin jumeihin ja itsehieronnalla esim. selkä on ongelmallinen alue. Urheiluhieronnan ei tarvitse aina olla kipurajoilla paikkojen avaamista, vaan välillä voi ottaa rennompaa hierontaa esim. valmistauduttaessa kovempaan suoritukseen.

Kylmähoito. Ensimmäisiä apukeinoja ärtyneisiin ja kipuileviin niveliin, 10-15 minuuttia kerrallaan. Kylmän edut ovat selvät. http://www.hoitonetti.fi/hoidot/kylm%C3%A4hoidot/ Kylmägeelipakkausta on vaivatonta pitää vaikka TV:tä katsellessa, kun sen voi kiristää vyöllä esim. ärtyneen polven ympärille. Kaksi pakkausta riittää jatkuvaan käyttöön, jolloin toinen ehtii hyvin jäähtyä seuraavaan hoitokertaan. Kylmähoitopuikon voi tehdä jäädyttämällä pahvisen kertakäyttömukin, jonka pohja leikataan irti ja kylmää annostellaan hieromalla puikon päätä kipukohtiin. Paljaalle iholle tehtynä on oltava varovainen paleltumisvaaran vuoksi.

Pyöränhuoltoteline. Helpottaa pyörän pesua ja huoltoa, kun ne voi tehdä seisten. Samoin vaihteiden säädöt jne. saa tehtyä pyörä oikein päin. Ei välttämätön, mutta helpottaa pakollisia askareita.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa kuutisen viikkoa. 400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.