Muutama kuukausi pääsi suorituksen jälkeen lipsahtamaan bloggaamatta. Teki vaihteeksi hyvää viettää iltoja muuallakin kuin näytön ääressä. Olen mm. lueskellut aiempaa enemmän ja tämän syksyn savottana on ollut suomen- ja englanninkielinen doping-kirjallisuus. Saatan kirjoitella siitä lisää tuonnempana, mutta jos haluaa faktaa, suosittelen lääkärin tai doupanneen urheilijan kirjaa. Historioitsija taas ei selvästikään tiedä lääkeaineista juuri mitään ja lisäksi urheilun taju on kovin alentunutta.
Veleta -07
http://www.fjallraven.com/fjallraven-polar-2013
Näin Fjällräven Polar-videon joskus viime vuonna ja tapahtuma näytti hienolta. En tuolloin tiennyt, että kyseessä on jo kaksi kertaa järjestetty vuotuinen tapahtuma, jonne voi hakea kuka tahansa ympäri maailman. Huomasin mainoksen Hesarin kuukausiliitteessä ja hehkutettuani sitä vaimolleni tämä antoi heti luvan hakea. Hakuaika oli 14.11.-10.12, joten myöhästyin parilla viikolla. Mutta onhan tässä vielä kahdeksan päivää aikaa.
Tulevan Uuden Lastensairaalan hyväksi järjestettävän kyläjuoksun voimme järjestää myöhemmin huhtikuussa, joten toteutuessaan Ruotsin reissu ei järjestelyjä haittaisi. Tein pikaisen hakemuksen, johon liitin muutaman kuvan aktiviteeteista. Huomasin suosituimpia hakijoita selaillessani, että videolliset hakemukset ovat saaneet eniten ääniä. Onneksi olen vähemmänkin ääniä keränneenä mukana "arvonnassa", sillä Fjällrävenin raati valitsee joka maasta eniten ääniä keränneen lisäksi yhden hakijan mukaan retkelle.
Talviseikkailu koostuu siis neljästä päivästä, joina koiravaljakolla ajetaan Norjan rannikolta Ruotsiin Kiirunan viereen. Matkaa kertyy noin 300 km ja huolto ja telttamajoitus liikkuu koirien vetäminä. Huhtikuun alku on parasta talviaikaa retkeilyyn ja tuolloin tunturimaisemat ovat hienoja ja sääkin jo valoisampi. Pääseminen retkelle olisi varmasti ikimuistoinen kokemus ja hyvää harjoitusta matkallani haaveita kohti.
Olen joskus ajatellut Etelänavalle hiihtoa suurena tavoitteena vuosien päässä. Etelään senkin puolesta, että alkuvuodesta, jolloin siellä retkeillään, on valoisaa kellon ympäri, mikä petojen puuttumisen lisäksi on suuri plussa. En koe minkäänlaista mielenkiintoa lähteä rämpimään pimeään pohjoiseen. Jo pelkkä fyysinen rasitus on 1100 kilometrin ahkionvedossa tarpeeksi ja mukavahan se on nähdäkin jotain.
Pojan sanoin elokuussa "iskä kävi lenkillä". Nyt iskä tahtoo retkelle. Minulle voi käydä äänensä klikkaamassa osoitteessa: http://www.fjallravenpolar.
Hartolan reissu 22.11.2013
Kerroin joskus keväällä karusta pyöräilyreissusta Hartolaan -09. Tuolloin Lapsen oikeuksien päivänä satoi vettä koko päivän ja oli noin +5 astetta kylmää. Pidin tauot sisätiloissa Mäntsälän ja Lahden Shelleillä, Heinolan St1:llä ja vielä Hartolan Jari-Pekassa. Tauoilta lähteminen oli aina kova paikka märin vaattein ja kroppa jäähtyneenä. Renkaina oli 37mm leveät Schwalben Marathonit sillä ajatuksella, ettei kylmässä tarvitsisi ainakaan ryhtyä renkaanvaihtoon.
Tämänkertaiselle reissulle päätin lähteä maantierenkain, kunhan säät sallisivat. Tavoitteeksi olin säistä tietämättä asettanut yhdeksän tunnin alituksen, jota kevyemmät renkaat laskisivat. Hartolassa oli edellisenä päivänä satanut lunta, mutta sääennusteiden mukaan yön aikana sataisi vettä, joten tiet olisivat sulina. Puin windstopper-trikoiden alle kompressiolahkeet, 3/4 Skinsin trikoohousut ja pyöräilyhousut, pitkähihaisen teknisen paidan ja välipaidaksi Sinisalon maastopyöräilypaidan. Takkina oli Craftin pyöräilytakki, joka hylkii ainakin tuulta hyvin. Kenkien pohjallisen olin vaihtanut lampaanvilla-folio-koostumukseen ja sukkia laitoin ensi kertaa koskaan kahdet päällekkäin: alle tekninen juoksusukka, jossa on mm. hopealankaa ja päälle puuvilla/villa/lycra-sekoitteisen linerin. Tuntui toimivalta, eikä kengänsuojienkaan ansiosta sukat juuri kastuneet ja jalat pysyivät lämpiminä.
Starttasin perjantaina aamulla yhdeksän jälkeen. Ei satanut enää, mutta tiet olivat märkiä, mikä heitti lokarin palasta huolimatta kuraa alhaalla olleelle naamalle. Tuulet olivat suotuisat: koko päivälle oli luvattu pari metriä lounaistuulta eli pääasiassa myötäistä. Matkahan taittuikin mukavasti, vaikka hiekansekainen juoma narskuikin suussa. Ohitin perinteisen Mäntsälän tauon, koska pystyin nauttimaan pyörän päällä tarpeeksi geeliä ja Shellin kohdalla on hyvä alamäki, jonka vauhdeista hyödyin. Päätinkin pitää tauon, kun noin kolmannes matkasta oli täynnä. Sopiva pysäkki sattui saman risteyksen viereen, josta käännyin Kärkölään elokuun suorituksessani. Tässä kohtaa otin nopeasti banaania, energiapatukkaa ja päivitin kuranaamaisen tilanekuvann Facebookiin. Matkaa oli tullut 73,5 km eli saman verran kuin edellisen sunnuntain kolmituntisella totuttelulenkillä. Nyt aikaa oli tosin mennyt vain 2.22 h eli keskinopeus oli kiitettävää.
 |
| 73,5 km |
Lahti alkoikin jo olla reilun parin kympin päässä. Salpausselän läheisyys tuntui lisääntyvinä mäkinä. Suomen Chicagon läpi pääsin sujuvasti siirtymällä mäen päällä ajoradalle, jolla pääsin reilua neljääkymppiä vihreässä aallossa muiden mukana ohitettamaan kaupungin keskustan. Siirryin ylämäessä pyörätielle, jota oli ehditty jo hiekoittaa. Onneksi ei tullut rengasrikkoa. Lahti-Heinolan väliseltä 35 km matkalta Garmin näytti noin 400 metriä nousua, kun koko päivän saldo oli 1480. Välillä menin suosiolla keveimmällä välityksellä, kun reidet olivat hapoista jäykkinä. Heinolan lähestyessä alkoi olla jo vähän voittajaoloa, kun matkasta oli noin 2/3 takana. Mittari näytti 135 km, kun kokonaismatkan piti olla noin 200 km. Vierumäkeä ohittaessani huomasin pientareilla sulaneita lumikokkareita edellisen päivän jäljiltä. Sattuipa sittenkin sopiva sää, vaikka rapa roiskui.
Kuvasta Heinolan huoltsikalla tulikin komea ja paikallisten päät kääntyivät outoa murjaania vilkuillessa. Otin ison kahvin ja söin proteiinipatukan loput. Lisäsin vajaaseen reppuun litran vettä ja kaatelin loppuja Gutzyn jauhoja sekaan. Olin repun perusteella juonut liian vähän, minkä otin huomioon tauon jälkeisessä nesteytyksessä. Pesin samalla naamasta enimpiä hiekkoja, jota muuten päätyi suuhun turhan helposti. Laitoin Heinolan tauolta kuvapäivityksen ja asensin reppuun vilkuttamaan toisen takavalon, joka näkyisi märässä ja pimeässä vielä satulatolpan valoa paremmin. Kypärävalon lisäksi olin jo kotona laittanut uuden tankovalon, jonka huipputehoksi on ilmoitettu 3600 lumenia. Ajelin pienimmällä teholla Heinolasta lähtien ja ainakin takavalot saivat aikaan kiitettävää huomiointia varsinkin raskaalta liikenteeltä.
Oli hieno fiilis saapua 4-tien varteen Lusissa, kun Hartolan läheisyys alkoi jo tuntua. Enää pari tuntia ja olisin saunan lauteilla! Tien piennar oli leveä ja enimmäkseen siisti, joten renkaat rullasivat hyvin. Keskityin säännöllisen tiheään juomiseen kurasta välittämättä, jotta välttäisin krampit loppumatkasta. Viimeiseltä tauolta lähtiessä keskinopeus oli laskenut jonnekin 26,8 km/h tuntumaan, mutta Hartolaa lähestyessä se nousi jo 27,4:än. Tuuli oli kääntynyt länteen, joten välillä oli puskettava pää alhaalla sivuvastaiseen. Tämä oli ennalta tiedossa, joten se ei pahemmin miestä syönyt. Olin luvannut soitella mökillä oleville, kun tietäisin tarkemmin saapumisajan. Päätin kuitenkin olla enää pysähtymättä, koska he olivat netissä seuranneet jo etenemistahtia ja päivän ainoa sade sattui osumaan Hartolan tienoille, joten päätin painella loppuun asti pysähtymättä. Viimeiset kymmenen kilometriä oli valaisematonta tietä ja pimeys oli jo laskeutunut. Hyvällä etulampulla se ei kuitenkaan häirinnyt kuten neljä vuotta aiemmin. Viimeiset sadat metrit ajoin vielä soratietä ilman rengasrikkoa, kunnes koitti mökin piha ja kellon tarkastus. Olin vilkuillut loppumatkasta kokonaisaikaa ja arvellut voivani alittaa seitsemän tuntia. Ja alittuihan se selvästi: 6.59!
 |
| 4900 kalorin lenkki takana |
Saunaa ei ollut vielä lämmitetty, koska jätin ilmoittamatta tarkempaa aikaa, mutta se lämpeni kuitenkin pikaisesti ja olo oli hieno, kun pääsin viimein nousemaan lauteille. Illalla grillailtiin vielä ja seuravana päivänä lepäilin iltapäivään ennen kuin lähdin ajelemaan kotiin. Mukava reissu, vaikka vähän kiireellä toteutettu. Taas hyvä esimerkki siitä, miten oma pää on pahin este ja rajoitin suorituksille. Joku sanoi hulluksi, kun kuuli reissusta, mutta olisi ollut hullua jättää moiset porkkanat hakematta. ;)
Edellisen sunnuntain kolmen tunnin totuttelu oli selvästi paikallaan. Aerobinen treeni on viime kuukausina ollut pääasiassa työmatkapyöräilyä ja salilla aloitin pitkän tauon jälkeen 3-jakoisella ohjelmalla lihasmuistin virkistämisen. Matkavauhti oli hyvää, eikä lopussa tapahtunut pahempaa hiipumista, joten jonkinlaisen kestävyyspohjan sain kesän projektin aikana rakennettua. Kirjoittelen myöhemmin lisää syksyn treeneistä, palautumisesta jne.
Lupasin suorituksen päätteeksi elokuussa vetää projektia myöhemmin yhteen numeroina. Tartun vielä treenivihkoon ja laitan dataa ylös. Samoin lupaamani video tehdään ja julkistetaan vielä.
Uuden Lastensairaalan varainkeruu
Keräys alkoi 28.3.2013, jolloin projekti tuotiin päivänvaloon. Ajatuksena oli jatkaa keräystä vuoden loppuun, josta näillä näkymin pidetään kiinni. Tuleva juoksutapahtuma tehdään omana projektinaan ja sen tuotto lahjoitetaan täysimääräisenä keräykseen. Vielä on jäljellä400:n Haasteen T-paitoja, joista mielelläni pääsisin eroon. Veronpalautukset voi käyttää vaikka näihin. Jäljellä on enimmäkseen kokoja S ja M. Yhteydenotot Facebookissa tai osoitteeseen haaste400@hotmail.com.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti