Jälkipyykkiä

Alkuun pahoitteluni blogia seuranneille sen pitkästä päivitystauosta. Työviikko oli täysi ja ajattelin pitää illat vapaana niin treenistä kuin koneella istuskelusta ja nauttia enemmän sohvasta ja perheestä. Ehkä ihan hyväkin ottaa suorituksen päälle rennosti ja hengähtää vähäsen. Palautuminen on jatkunut hienosti ja olo on paljon ennakoimaani parempi. Suorituksen jälkeiset päivät menivät melko lyhyillä yöunilla lievän liikuttuneessa tilassa suorituksen jälkiväristyksistä nauttien. Suoritus oli urheilua puhtaimmillaan: kamppailua omia rajoja vastaan hyvässä hengessä – kilpailu, jossa ei ollut häviäjiä.

Takaisin pajalla

Torstaina töistä pyöräillessäni mieleen tuli tämänpäiväinen HCM ja väläyttelin puolileikilläni käyväni vielä juoksemassa sen. Annetaan kehon ja päänkin nyt kuitenkin rauhassa palautua. Täyden matkan triathlonin palautumisajaksi muistelen arvioidun 4-7 viikkoa, joten nyt otetaan ihan rauhassa vähän aikaa. Olen tällä viikolla käynyt sen kerran pyörällä töissä ja kaksi kertaa salilla. Salitreenit ovat olleet pikaisia puolen tunnin pumppailuja, joissa olen hermotusta palautellen tehnyt pari selvästi vajaata terävää sarjaa kutakin liikettä. Ensi viikolla saatan käydä hiekalla ensimmäisellä juoksulenkillä tunnustelemassa jalkoja. Jalkaterissä kehräsluun tienoilla on ollut pientä jomotusta ja penikoissa välillä vihlonut. Lonkankoukistajat ovat myös kiristelleet, mutta esim. polvet ovat tuntuneet hyviltä.

Olen pariin kertaan yrittänyt purkaa suoritusta Garminilta verkkoon ja ohjelma onkin ladannut tietoja, mutta mitään ei ole siirtynyt. Jatkan ongelman selvitystä. Seuraavassa postauksessa hahmottelen joka tapauksessa projektin numeroina.

Kävimme perheellä iltapäivällä Otaniemessä kannustamassa tuttuja ja tuntemattomia Helsinki City Maratoonareita. Alkumatkan märkä keli vaihtui varsin mukavaksi loppua kohti. Pojat heiluttivat vuorotellen Suomen lippua ja nauttivat eväistä. Mukavaa oli.

Kiitokset

Edellisessä postauksessa kävin läpi 400:n Haasteen suoritusta ja sivusin vähemmän projektin muita osia. Nyt on sitten sen muun aika. Aloitetaan kiitoksilla. Suurin kiitos perheelle ja eniten vaimolleni, jota ilman perhe-työ-treeni-paletin pyörittäminen olisi ollut mahdotonta. Ensi vuonna nuorimmainen konttailee, kun on vaimon vuoro päästä huipentamaan omaa projektiaan, joka taitaa päättyä Tahkolle. Hierojani on ollut myös hienosti mukana projektissa; sovittanut hieronta-ajan tarvittaessa ja ollut hyvällä panoksellaan mukana myös keräyksessä. Kiitos, Mikko! Suorituksenaikaista huoltojoukkoa kiittelin ja kiitän edelleen. Olo oli kuin oikealla urheilijalla, kun sain keskittyä vain omaan tekemiseen ja saatoin luottaa siihen, että ravintoa on aika mukana riittävästi, tunapasta vaihdossa lämmintä, kylmä kokis odottamassa Kisakalliossa, että sain osaavaa lihashuoltoa tauoilla ja juomapullossa oli aina tarvitsemaani Gutzya. Erityiskiitos projektia mukanani työstäneelle Panulle, jonka panos keräyksen sujumiselle on ollut ratkaiseva. Paljon apuja eri muodoissa on tullut muiltakin, joille iso kiitos panoksestanne ja auttamishalustanne.

Kohti uusia haasteita

Perheen seuraava pulkka?

Haluan kiittää Welhonpesää, joka mahdollisti merkittävällä tuellaan syvemmän tutustumiseni uuteen lajiin ja riittävän melontaharjoittelun haasteen muiden lajien ohella. Vaihtoehtona melontaseuraan liittyminen ja pitkät ajomatkat työ- ja treenipäivien päälle merenrantaan melomaan olisivat syöneet paljon aikaa, miestä ja perhettä. Nyt kipaisin kajakin naapurista ja suuntasin lähimmille järville melaa heiluttamaan. Tunnin treeniin meni siten matkoineen vain pari tuntia, eivätkä illat päässeet venymään liikaa. Omat taloudelliset valmiudet melonnan aloittamiseen kaikkine hankintoineen olivat alkuvuodesta kehnot, joten tuki tuli todella tarpeeseen. Vein eilen hyvin palvelleen kajakin takaisin ja lunastin käytössäni olleet varusteet tulevia retkiä odottelemaan. Katselimme jo alustavasti Star Duo-kaksikkoa, joka katolla varmaankin syyskuussa koemelonnan jälkeen kotiin ajelemme. Kyseisellä kajakilla onnistuu niin retket vaimon kanssa kuin poikien ulkoiluttaminen lähijärvillä. Odotan jo kovasti!

Gutzy tarjosi kokemusteni perusteella parhaat urheiluravinteet harjoitteluun ja itse suoritukseen. Iso kiitos Polar Pharmalle! Juoma oli entuudestaan tuttu ja toimivaksi todettu, geelit ultramatkoillekin sopivia ilman imelää makua ja energiapatukat maistuvassa ja nopeasti imeytyvässä muodossa. Energiapatukoiden makuvaihtoehdoista pidin minttusuklaasta mansikkaa enemmän. Tankkausjuomajauhe oli uusi positiivinen tuttavuus, joka mahdollisti kätevästi riittävän hiilihydraattitankkauksen kiinteän ravinnon ohella ilman ähkyilyä. Aion käyttää ehdottomasti jatkossakin isompiin suorituksiin valmistautuessani.

Kisakallio tarjosi laadukkaan testauspalvelunsa ensikertalaiselle. Sain maaliskuun testissä hyvää tilannetietoa tuolloin jo kelpo kunnostani, jonka kehittymisestä sain rohkaisevia faktoja heinäkuun lopussa testit uusittuani. Fiilis on huono mittari ja asetettujen tavoitteiden tulee aina olla mitattavia. Kisakallion urheiluopiston tarjoamia testauksia suosittelen kaikille tavoitteellisesti treenaaville. Pari testiä projektiin valmistautuessa antavat tärkeää tietoa mm. lähtötasosta ja siitä, millaisin tehoin tavoitetta ajatellen kannattaisi treenata. Aion käydä jatkossakin Kisakalliossa uusiin haasteisiin valmistautuessani.

Bike Planet huolsi keväällä vanhan cyclocrossarini luotettavaan kuntoon uusin osin. Omat taidot huollon suhteen ovat vielä perustasolla, vaikka kaikki oppaat ja välineet jo alkavatkin talosta löytyä. Oli hienoa, että vuosikymmenten kokemuksella pyöränhuoltoa pyörittävä firma lähti mukaan auttamaan. Kiitos!

Pekan GPS-seuranta toi oman tärkeän lisänsä suorituksen seurantaan. Vaikka viestintä sosiaalisessa mediassa oli aktiivista, välittyi suorituksen eteneminen seurannan avulla vielä konkreettisemmin ja aktivoi ihmisiä mukaan. Suorituksen eteneminen näkyy edelleen.

Designtoimisto MOBB Helsingin suunnittelema logo ja T-paitamalli toivat oman tärkeän lisänsä niin projektin visuaaliseen ilmeeseen kuin keräykseenkin.

Keräyksestä virinneet keskustelut

Suorituksen jälkeen olen lukenut paljon positiivista palautetta. Lapsuudenkaverini kommentoi: ”Hyvää esimerkkiä, että melkein kaikki on mahdollista jos vaan on valmis tekemään asioille jotain.” Paljon tuli myös positiivista palautetta muodossa ”joku sentään tekee, eikä vain puhu!” Mitä tulee uuden lastensairaalan keräykseen, ei se isoja ponnistuksia vaadi, että kukin voi edistää tietoisuutta keräyksestä ja värvätä ystäviään ja esim. yrityksen, jossa työskentelee, mukaan keräykseen. Pienillä teoilla on merkitystä,  ja paljon saamme aikaan, kun moni on mukana.

Kajaanissa vaikuttava keräysaktiivi, toimittaja Viivi Vaarnavuo kirjoitti hienosti Uuden lastensairaalan keräyksestä Kainuun Sanomien kolumnissaan. ”Hankkeessa mukana ollessani olen huomannut, kuinka jotkut eivät vain hyväksy ajatusta, että osa rahoituksesta kerätään yksityisiltä. Mehän maksamme veroja…Voittaako periaatekysymys avunhuudon?” 

Samaa tekee itsekin mieli kysyä. Rapistuvan sairaalan todellisuus ei odottelemalla parane. Kurjistuvan huoltosuhteen Suomessa on unohdettava 1980-luvun herttainen neuvola-kodinhoitaja-Suomi ja tajuttava, että joistakin eduista on luovuttava tai sitten on käytävä entistä aktiivisemmin töihin. Ehkä molempia. Päivän Hesarissa oli osuva kirkkonummelaisen kauppatieteiden maisterin, kehitysjohtaja Pekka Rehnin mielipide Suomen tilanteesta otsikolla Jos Suomi olisi perhe, ottaisiko se velkaa? ”Jos suuressa perheessä olisi työttömiä, ottaisiko se velkaa? Ehkä nipistäisi taskurahaa jotain isompaa kotityötä vastaan ja siis täsmäelvyttäisi… Ei Suomella ja suurella perheellä ole muuta eroa kuin se, että kansakunnan tasolla on helppoa uskoa hyvinvoinnin runsaudensarveen, joka pelastaa tilanteen ilman omia toimenpiteitä.”

Tekeekin mieli kysyä kitisijöiltä, katsoisivatko nämä vain vierestä nähdessään taaperoiden kävelevän mereen jatkaen samalla itse aurinkovoiteen levittelyä ja sadattelisivat kunnan tarjoaman uimavalvojan puuttumista juuri siltä rannalta? Voiko periaatteistaan luopuminen olla muuta kuin halveksittu takinkääntö? Ehkä merkki (ajattelun) kehittymisestä, tilanteeseen sopeutumisesta ja oppimisesta? Kuinkahan moni keräystä kritisoineista on lähtenyt aktiivisiin toimiin esim. kansanedustajia kontaktoimalla, jotta uusi lastensairaala saataisiin aiotussa ajassa käyttöön verovaroin? Voi, kun joku tekisi jotain! Vai voisitko sinä olla se joku?

Keräyshaasteet

Suoritukseen valmistautumisessa treenin, perheen, työssäkäynnin ja projektin viestinnän yhteensovittamisessa oli tekemistä ja minulta jäi tahtomaani vähemmän aikaa keräykseen panostamiseen. Enemmän olisi voinut kontaktoida yrityksiä jne. 10 000 euron keräystavoite ei silti ole utopistinen ja jo alusta oli tiedossa, ettei projektin keräyksen onnistumista voisi kaikilta osin edes tarkasti mitata. Voimme seurata vain viitenumerollamme tehtyjen lahjoitusten kertymistä, joten esim. 400:n Haasteen innoittamat tekstiviestilahjoitukset näkyvät keräyksessä, mutteivät seuraamassamme summassa. Samoin projektin myötä uuden lastensairaalan keräys on varmasti saanut lisää näkyvyyttä ja tavoittanut myös uusia kohderyhmiä. Suorituspäivän aamuna saimme varmistettua merkittävän uutisen, kun L2 Paloturvallisuus tarjoutui tekemään uuden lastensairaalan paloteknisen suunnittelutyön pro bono. Tarjouskilpailut koittavat aikanaan, eikä tarjouksen arvosta ole tarkkaa tietoa, mutta eiköhän se ainakin nelinumeroinen ole.

Sosiaalinen media on parhaimmillaan edullinen ja tehokas tapa saada viestiä läpi. Se, kuinka hyvin kontaktit realisoituvat keräykseen, on toinen juttu, jota oli etukäteenkin vaikea arvioida. Suoritus poiki pari juttua nettilehtiin ja paikalliseen printtiin, mutta ainakin toistaiseksi valtakunnallisessa lehdessä ei ole juttua julkaistu. Toivottavasti auttamishaluiset ovat laittaneet juttuvinkkejä lehtiin, eikä aktiivisuus ole jäänyt pelkkään peukutteluun. Keräyssumman kartuttamisen kannalta tärkeimmät ajat ovat nyt, kun projekti on vielä lämmin. Objektiivisuuteen on mahdotonta asiassa päästä, mutta olen lukenut juttuja pienemmistäkin tempauksista ja ilmiöistä. Mistä päästäänkin mieltä vaivanneeseen aiheeseen: mikä on itsetehostusta, mikä keräyksen edistämistä? En ole eläissäni liikaa miettinyt, mitä muut tekemisistäni ajattelevat ja aika paljon hienoja juttuja olisi jäänyt arempana kokematta. Keräys kuitenkin vaatii aktiivisuutta niin kuin onnistuminen missä tahansa tekemisessä ja aika harva toivomani asia on koskaan pyytämättä syliin pudonnut. Silti on vähän ristiriitainen olo keräyksen edistämisen kanssa. Toisaalta, harva on työpaikkaansa itseään ja osaamistaan vähättelemällä saanut. Nyt, kun suoritus on saatettu luvatusti maaliin, olisi hienoa päästä samaan myös keräyspuolella. Melko tyytyväinen olen jo nykyiseen tilanteeseen, mutta olisihan se viisinumeroinen summa mahtava juttu.

Asenne – se on korjattavissa

Keväällä tempauksestani netissä kertoessani jokunen epäilijäkin ilmaisi odotetusti mielipiteensä. Eräs kertoi iloitsevansa, jos epäonnistun. Mitä tällaiset työpaikkojen ilopillerit asenteellaan saavuttavat? Onko tällainen asenne osoittautunut niin hedelmälliseksi ja elämänlaatua parantavaksi, ettei siitä ole raaskinut luopua? En lähtenyt matkaan heittääkseni heille jauhoja suuhun, mutta on mukavaa, että saatoin antaa heillekin oppitunnin siitä, mihin ihminen halutessaan pystyy. Ei ole uhoamista, jos tietää, mihin kykenee. Suomessa olet tavoitteistasi kertoessa aika nopeasti itseriittoinen mulkku, muualla menestyvä kaveri, joka tietää, mitä tekee. Suomessa on tätä aikaakin ajatellen liikaa ihmisiä, jotka pyrkivät tsemppaamisen sijaan masentamaan ja lannistamaan muita. Aiheesta löytyy netistä hyvä blogikirjoitus otsikolla Minä arvasin: ”...minä olen paskahousu, enkä uskalla yrittää. Siksi toivon, että epäonnistut. Kun niin käy, minä en ole tehnyt virhettä. Voin kertoa olleeni oikeassa.”

Ero tekijän ja masentajan välillä näkyy vaikkapa siinä, miten eräs seikkailujuoksija päätti suorituksen jälkeen onnittelunsa: ”…ja sitten eikun kohti uusia onnistumisia.”

Tulevat tempaukset

Moni on suorituksen jälkeen kysellyt seuraavasta haasteestani. En ollut ennen suoritusta miettinyt mitään suurempaa projektia, vaan keskittynyt vain 400:n Haasteen onnistuneeseen loppuunsaattamiseen. Nyt, kun kunto on hyvä ja palautuminen käynnistynyt hyvin, olen alkanut katsella syksyn viimeisiä tapahtumia. Kolin Vaarojen maraton oli myyty loppuun jo 24.6, joten se jäänee ensi vuoteen. Ensi vuotta ajatellen olisi hyvä saada kokemusta multisporttailusta ja jäljellä on syyskuussa Multisport cupin viimeinen osakilpailu X-Kaato, joka järjestetään jossain päin pääkaupunkiseutua. Etsinnässä sinne on sopivan kovakuntoinen pari, joten kaikki peruuntumiset yms. huomioidaan mieluiten kilpasarjassa. Yhteyttä voi ottaa vaikka Facebookissa. 

Tulevien vuosien tavoitteista kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta enemmän on päässä ideoita ja maailmalla mielenkiintoisia tapahtumia kuin ehdin joka vuosi toteuttaa. Mitään 400:n Haasteen kokoluokan haastetta en ole vielä hahmotellut ja sen aikakin tulee perhe- ym. syistä vasta aikaisintaan parin vuoden päästä. Voi olla, että 400:n Haaste jää omanlaisena kokonaisuutenaan omaan luokkaansa, mutta itseni haastamista en tule koskaan lopettamaan. Ajattelen treenaamisesta niin, että hienoimmat ja kovimmat haasteet ja kokemukset ovat vielä edessä ja se paras kunto edelleen saavuttamatta.

Keräyksen tilanne

Uuden Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. 400:n Haasteen keräyssumma on tällä hetkellä jossain 3000 euron tietämillä. Päivitän tarkan tilanteen heti luvun saatuani. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta:http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

400:n Haasteen T-paita

Teetimme laadukkaita 100 % puuvillasta valmistettuja Fruit of the Loomin T-paitoja, joihin on painettu Designtoimisto MOBB Helsingin suunnittelema logo silkkipainatuksella. Paitoja on vielä jonkin verran jäljellä – pääasiassa unisex-mallin S- ja M-kokoja. Ilmoitelkaa, jos kiinnostaa.

Kokotaulukko on nähtävissä fb-sivulla. Paita on mallikuvaa hieman tummemman turkoosi. Jaamme paitoja kampanjaan osallistuneille.  Toivomme paitaa kohti 20 euron lahjoitusta, joka maksetaan keräyksen tilille 400:n Haasteen viitenumerolla (ks. alla).

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia olemme saaneet, mutta lisää kaivataan, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

L2 Paloturvallisuus tarjoutuu tekemään uuden sairaalan paloteknisen suunnittelutyön Pro bono! L2 Paloturvallisuuteen pääsee tutustumaan täällä: http://www.l2.fi/

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

Suoritusta voi käydä GPS-seurannan mukana elämässä uudelleen osoitteessa:
http://www.tulospalvelu.fi/gps/2013haaste400/?v=3

400:n Haaste tiedottaa myös Facebookissa: www.facebook.com/400nhaaste

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoi @Haaste_mies.

400:n Haasteen suoritus

Suoritus starttasi maanantaina 5.8.2013 klo 16.38 ja oli 303 km:n pyöräilyn, noin 54 km:n melonnan ja 50 km:n juoksun jälkeen maalissa tiistaina 6.8 klo 19.10 tehden kokonaisajaksi 26.31 h. Suoritus videokuvattiin ja video julkaistaan myöhemmin.

Seikkailujuoksijan seurassa

Tänään on ollut aivan huikea päivä! Aiheesta lisää blogauksen lopussa.

Sovin pari viikkoa sitten seikkailujuoksija Jukka Viljasen kanssa lenkin Nuuksioon. Olimme tavanneet ja jutelleet pari kertaa Go Expossa Juoksija-lehden ständillä, joten juttua oli mukavaa ja luontevaa jatkaa lenkin lomassa. Ja mikä olisi sen sopivampi ympäristö tapaamiselle kuin Nuuksion seudun mäkinen maasto. Sääkin sattui olemaan optimaalinen, joten matka taittui kuin huomaamatta.

Jukalla on kova osaaminen erilaisista projekteista, joiden myötä mies on juossut lähes kaikilla mantereilla. Seuraava suuri projekti on suunnitteilla vuodelle 2015 ja siitä kuulemme lisää, kun suunnitelma etenee. Juoksuprojektit Jukka mahdollistaa tekemällä freelancerina töitä Juoksija-lehdelle ja kiertämällä maata luennoimassa yrityksissä. Jukan kanssa ajatuksia vaihdellessa tuntee hengenheimolaisuutta. Nautitaan siitä, mitä tässä ja nyt on, eikä mietitä huolestuneina asioita, joihin ei voida vaikuttaa. Mies on rohkeasti toteuttanut omaa juttuaan ja saanut erilaiset projektit aikaiseksi suunnittelulla ja suunnitelman tinkimättömällä toteuttamisella ammattimaisen tiimin avustamana. Jukka myös puhuu ja toteuttaa urheilussaan monipuolisuuden ajatusta. Vaikka tavoitteet ovat juoksussa, kovaa treenaamalla pelkästään juoksukilometrejä keräten saa itsensä melko helposti romuksi, joka ei kykene tavoitteista suoriutumaan. Jukka toki juoksee paljon, mutta tekee harjoituksia myös sisäsoutamalla ja kuntopyöräilemällä, jotka tuovat hyvää vaihtelua ja balanssia kehon rasittamiseen.

Oli hyvä kuulla pari huomiota kokeneemmalta tässä viimeisiä kovia treeniviikkoja tehdessä. Pitää muistaa nauttia hommasta, missä olenkin mielestäni onnistunut. Hampaat irvessä en ole yhteenkään treeniin lähtenyt, vaikka joskus olen ajanut kajakki katolla ilman tarkkaa kuvaa siitä, mitä tuleva treeni tulee sisältämään. Olen jättänyt mieluummin tietyn tunti- tai kilometrimäärän jahtaamatta ja malttanut kuunnella kehoa ja puntaroida kokonaisrasitusta, mikä on varmasti osasyy vähäisiin kremppoihin. Toinen hyvä huomio oli viimeisten viikkojen treenien kovuus ja kesto: voin tuhota niillä paljon enemmän kuin enää saavuttaa. Kunto on jo sellainen, jolla suunniteltu haaste tullaan läpäisemään. Kovalla treenillä voi tietenkin hakea henkistä kovuutta tulevia haasteita varten, mutta loukkaantuminen tässä vaiheessa voisi pahimmillaan riskeerata koko suorituksen elokuun toisella viikolla.

Lähdimme Nuuksion majalta ja juoksimme jonkin matkaa Solvallantietä Nuuksiota kohti, kunnes käännyimme hevostallin ohitse Pirttimäkeen. Tuttuja seutuja, jossa olemme joskus perheellä käyneet nuotiopaikalla eväsretkellä. Hiekkatiet olivat jaloille mukavia juosta ja näin pitkällä lenkillä pelkän asfaltin hakkaaminen olisi ollut viime viikon jälkeen kivuliasta. Solvallaa lähestyessä pääsimme kiipeämään useamman pitkän ja jyrkänkin mäen ja takareidet olivat viimeistään tässä vaiheessa lämmenneet. Olin ottanut mukaani litran pullollisen Gutzya juomavyöhön, josta join matkan mittaan tasaisesti. Jukka veti lenkin intiaanimeiningillä juomatta mitään. No, en itse ole vielä tähtäämässä aavikolle. Palasimme Solvallantielle vasta avatun Suomen Luontokeskus Haltian kohdalta ja jatkoimme mäkistä pyörätietä takaisin autoille. 

Seikkailujuoksija

Matkaa kertyi kaikkiaan 18 km aikaan 1.40 h eli keskinopeudella 10,7 km/h. Jukka heitti vielä mukaani kassillisen Kustannus Oy Juoksijan lehtiä: Juoksijaa, Hiihtoa ja uutta lehteä Pyöräily + Triathlon, jonka aion monipuolisuutensa ja kattavuutensa vuoksi tilata. Syksyllä ilmestyy miehen toinen kirja Asennetta peliin, ja ensimmäinen, Seikkailujuoksija, kertoo mm. Saharan halkijuoksusta vuosi sitten. Tätä kirjaa en ole vielä hankkinut. Seuraamani blogi löytyy osoitteesta http://www.sportman.fi/?page_id=21

Viikon pitkä juoksulenkki hienossa säässä ja hienoissa maisemissa, hienon miehen ja urheilijan kanssa, eikä paikatkaan kipuilleet. Ei voi valittaa.

Päivä oli kaikin puolin positiivinen. Kävin kesän ensimmäisellä maastopyörälenkillä aamupäivällä, kun polkaisin Petikko-Serena-reitin edestakaisin. Treeni kesti kaikkineen 70 min ja korkeimmillaan sykkeet kävivät yli 180:n. Olen ensi vuodelle ajatellut sen Finlandiahiihdon lisäksi osallistumista legendaariselle Tahko MTB:lle, jossa vaimo kävi hoidattamassa mudalla kasvojaan viime vuonna.

 

Amazon

Eilisen palauttavan juoksun jälkeen huomasin jalassa uusia suonia. Tänään aamupaino oli alhaisin pariin vuoteen: 72,2 kg. Turha paino on jo osaksi karissut.

400:n Haasteelle logo!

Sain tänään myös nähdä tulevan logon, joka tullaan mm. painamaan huoltojoukkojen T-paitoihin. Kyselen myöhemmin porukalta halukkuutta, kun asia etenee. Ajatus olisi painaa enemmänkin paitoja, joiden myyntitulot voisimme ohjata suoraan keräyksen tilille. Logon suunnittelee kovan luokan ammattilainen ja sen mukaista oli jälkikin. Pääsemme julkistamaan sen lähipäivinä. Odotan innolla!

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Kesäkuun alussa varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tiedotamme keräyksen tilanteen lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa viitisen viikkoa. Lyhyeen treenivideoon kerätään materiaalia.