Kiskon märkä leiri

Viime perjantaille oli luvattu jo alkuviikosta vesisateita ja ennuste vaihteli lähes päivittäin. Vaativampaan suoritukseen asennoituminen vaatii aina enemmän ja kun on kyse pyöräilystä, jota tehdään ulkoilmassa ja enimmäkseen moottoriajoneuvojen käyttämän tien laidassa, selkeä sää on aina se toivotumpi. Lopulta ennusteen mukaan mitä myöhempää starttasi Vantaalta ja mitä aiemmin oli Kiskossa, sitä vähemmän kastuisi. Vettä tiputteli aamulla, kun kävin asentamassa kajakin auton katolle vaimolle valmiiksi. Olin seurannut aamupainoa ja parina edellisenä aamuna se oli ollut 100g edellistä alempi. Lähtöaamuna paino oli kuitenkin 800g kevyempi, 73,7 kg, joten ainakaan en ollut tankannut yhtään. Join ja söin torstaina, kuten edellisinäkin päivinä, nautin suolaa kananmunien kanssa jne., mutta silti paino oli noin alhaalla. Muistaakseni en ole vuoteen painanut noin vähän, joten siltäkin osin lähdin matkaan melko pienin odotuksin, eikä keli paljoa piristänyt. On henkisesti niin paljon helpompaa lähteä ”karkkia reisissä” tien päälle puskemaan mäet ylös, mutta tämä kävi oikein hyvästä harjoituksesta.

Vasemmalla laituri, jolla viimeinen melontatauko elokuussa

Oli luvattu noin 20 astetta ja vaihtelevaa keliä, joten päätin lähteä lyhythihaisessa ajoasussa, mutta kengänsuojat päällä. Tie oli märkä edellisten tuntien sateista ja rapa roiskui etulokarista välittämättä suuhun. Tämä on aina juomisen kannalta ikävää ja sen huomasin perillä juomapussiin katsoessani. Sellainen vahva tunne vääntää puuttui lähes kokonaan, mutta matkaan varatut geelit ja patukat juoman lisäksi varmistivat sen, etten ainakaan jäisi välille. 55 km:n kohdalla oikean polven ulkosyrjässä alkoi tuntua pientä kipua, joten nostin kadenssia, eikä ongelmaa ollut enää sen jälkeen. Tieltä 110 Sammattiin kääntyessäni tuuli tuli vastaan ja alkoi viileä sade muuten niin hienolla maisemareitillä teillä 1070 ja 104 Karjalohjalle. Keskinopeus oli matkan alkupuolella käynyt yli 32:n, mutta sateen tauottua päätin ottaa maltillisemmin ja keskittyä syömään ja juomaan hyvin loppua kohti. Keskari pysyi 30,5:ssä, kun laskettelin ja hiivin Karjalohjan jälkeisiä mäkiä jo lämmenneessä säässä kohti tietä 186 ja Kiskoa. Karmeita mäkiä on tiedossa suoritukseni viimeisillä kymmenillä kilometreillä, mikä pitää huomioida vauhdinjaossa.

Pyöräilyosuuden viimeinen iso mäki Karjalohjalle

Olimme sopineet vaimon kanssa treffit Kiskon keskustan/Toijan Salella, josta haimme eväät. Olin arvioinut matkaan menevän noin 3,5 tuntia, mutta kelistä johtuen toivoin, että vaimo olisi perillä odottamassa. Sää kuitenkin parani hienosti ja olinkin perillä aikaan 3.26 h. Pojat istuivat puun alla odottelemassa naamat jäätelössä ja minä hymyilin naama kurassa. Pyöräilyn keskisyke oli 155, keskinopeus 30 km/h ja kulutus 2000 kcal. Nautin matkalla 55g energiapatukan, 80g geeliä, pari desiä vettä ja vain kaksi litraa Gutzya. Sitä se kurakeli teettää. Perillä jalat tuntuivat hyviltä ja uskalsin potkia kantapäitä pakaroihin ilman kiristelyjä.

Perillä Kiskossa, 104,8km/3.26h

Kävin illalla säätämässä kajakin istuimen etäisyyttä jaloille sopivaksi ja päätin laittaa 5 litran kanisterin tasapainottamaan etuluukkuun, kun näytti uivan muuten niin keula pystyssä. Ajelin 1,5 tuntia mökkipihan nurmikkoa, joka oli päässyt kasvamaan lähes polveen saakka. Rinnetontilla leikkurin työntelyn saattoi laskea rasittavuutensa puolesta treeniksi.

Lauantaille suunniteltu pitkä melonta pääsi alkamaan aurinkoisissa, mutta tuulisissa olosuhteissa. Starttasin aamupäivällä tarkoituksena meloa Hirsijärvi vastapäivään ympäri. Mökkimme sijaitsi järven eteläpäässä. Uudella kajakilla jalkojen asento oli mukavin keskellä yhdessä, kun edellisessä ei ollut peräsintä ja tehokkain tapa oli ns. timanttiasennossa polvet reisitukien alla. Peräsin helpotti ja oli Feelmaxit jaloissa hyvällä tuntumalla ohjailtavissa, joten saatoin keskittyä melomiseen ohjailun sijaan. Ensimmäiset kilometrit laskettelin kevyeen myötäiseen yli 9 km/h ja joskus viidennellä kilometrillä yritin alittaa ensimmäisen kerran 6 minuuttia siinä onnistumatta. 6.07 on kuitenkin ihan hyvää vauhtia ja riittäköön toistaiseksi. Aallokossa Nemo ei lähtenyt keinumaan, vaan lupausten mukaan puski läpi kuin ohjus. Menomatkalla tuuli oli pääosin myötäistä. Käännyin järven pohjoispäässä pitkällä kaarroksella ensin laitumella olleita hevosia kuvaamalla ja lopulta ennen kotimatkaa oli kuvattava kartassa näkynyt tuttu parin viikon takaa Turun reissusta: tie 110. Aallokko oli jo aika reipasta ja tuuli suoraan vastaan, kun lähdin takaisin. Keskari oli tällöin 8,4 km/h, mutta kilometrivauhti jäi tuulessa ja aallokossa 7:n päälle ja tekniikkaan joutui tosissaan keskittymään. Kiertelin rantoja pitkin, jotta vastus olisi pienempi ja aiottu kolme tuntia tulisi täyteen ilman väsyneenä tehtyjä vastenmielisiä lisälenkkejä. Tavoite täyttyikin sopivasti ja matkaa tuli kasaan uusi oma ennätys 23,5 kilometriä keskarilla 7,8 km/h. Keskisyke oli 122.

 Suorituksen arvioitu melontamatka on 55 km, joten ainakin yhden >30-kilometrisen teen vielä heinäkuussa. Se voisi olla tiedusteluretki Karjalohjalta Kisakallion urheiluopistolle, joka tulee olemaan suorituksen alkureitti. Pitkillä melonnoilla vasen olkapääni on alkanut parin tunnin kohdalla väsyä sivulta ja edestä, jonka luulen johtuvan erilaisesta vedon loppuasennosta oikeaan verrattuna. Täytyisi päästä jonkun osaajan kanssa katsomaan, mitä siinä pitäisi korjata. Ylipäätään olisi hyvä käydä kokeneen kanssa melomassa, jotta tekniikasta saisi mahdollisimman taloudellisen. Kunnosta ja voimasta ei kajakin liikutteluni ole kiinni, mutta mieluiten lähtisin hyvässä toimintakunnossa juoksuosuudelle.          

Tie 110 horisontissa

Mietin, olinko laittanut liikaa painoa etuluukkuun ja olisiko se vähän pystymmässä uinut kevyemmin. Se jää myöhemmillä kerroilla nähtäväksi. Säädettävän istuimen selkätuki oli kuitenkin Perceptionin Essence 16:n vahvuus, kun Nemo on rakennettu kunto- ja merikajakiksi mataline lasikuituistuimineen. Alaselkä ei ratkaisusta tykännyt rantauduttuani, joten todennäköisesti vaihdan tilalle jonkin merikajakin, jossa on ensimmäisen kajakkini tapaan hyvä tuki alaselälle. Tulevan suorituksen matka on kuitenkin niin pitkä, pohjilla on jo pyöräilyä kellon ympäri ja juostakin olisi kiva kyetä, että istuimen tulee olla mukava. Kuten kajakkioppaanikin kertoi: ”kajakkia tulee ajatella kenkänä, joka puetaan päälle.” Ei saa hiertää ja täytyy olla juuri itselle sopiva,  eikä auta, että näyttää nopealta.

  

Pitkän lenkin lastaus

Kävin vielä sunnuntaina nurmikon leikkuun päälle vetelemässä kolme varttia järven rantoja pitkin. Näin melontaa kertyi koko viikolle 3.45h, mikä projektin tässä vaiheessa on varmaankin tavoitetta ajatellen sellainen minimi. Alkuviikon tunnin melonta jäi työ- ym. asioiden vuoksi välistä, joten viikonlopulle oli tavallista enemmän odotuksia sen suhteen. Tuli pariin otteeseen mökkiviikonlopun aikana mieleen, että täytyy kyllä kiittää Welhonpesää, joka tällä tavoin mahdollistaa melontaharjoittelun ja perhe- ym. elämän yhdistämisen projektissani. Aika monta liikkuvaa osaa, mutta tahdolla, suunnittelulla ja yhteistyökumppaneiden tuella ja vaimon avulla olen päässyt tyydyttävään tilanteeseen. Käytäköön ne muutkin yhteistyökumppanit tässä samalla läpi: Bike Planet, Gutzy ja Kisakallion urheiluopisto.

Urheiluviikonloppu paketissa

Näköjään sen suomalaisen mökkiviikonlopun voi viettää laadukkaasti ilman oluen tippaakaan. Olimme kuuden jälkeen eilen kotona ja päätin käydä juoksulenkillä heti kamat purettuamme. Keho oli melonnoista ja muusta kuntoilusta väsynyt ja autossa istutun yli tunnin jäljiltä oli tulevaa ajatellen hyvä päästä tunnustelemaan juoksua. Vajaat 7 km juoksin 140:n keskisykkeellä ja välillä tuntui, ettei syke nouse. Leposykkeitä en ole mitannut viikkoihin, mutta olo on sellainen, etten ainakaan tunnista ylikunnon oireita. Tämän 24. viikon vielä puristan ja nautiskelen kavereiden kanssa Pirkan yöpyöräilystä. Ensi viikolla odottaa palautumisviikko ja juhannukseksi lähdemme kansallispuistoon kahdeksi yöksi fiilistelemään kesäistä Etelä-Suomen luontoa.

Projektiviikolle 23 kertyi yhteensä noin 15 h treeniä seuraavalla jaolla: 2,5 h juoksua, 4,5 h pyöräilyä, 1,5 h salia ja 3.45 h melontaa. Treenistä kävi myös 2,5h nurmikon leikkuuta. Vammojen ym. kremppojen suhteen tilanne on hyvä: polvet ovat vähän vihoitelleet, mutta olen antanut kylmähoitoa, joten ei mitään hälyttävää. Voin jatkaa tästä luottavaisin mielin kohti kahden kuukauden päästä koittavaa 400:n Haastetta.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.