Back to the Nature

Kävin juhannusaattoaamuna ennen retkelle lähtöä melomassa Bodomilla. Jos on järvi joskus ottanut, niin osaa se antaakin. Liu´uttelin tyyntä järven pintaa ja nautiskelin. Rannoilla oli jo telttaa pystyssä ja miehiä ongella. Sää oli mitä hienoin, tuultakin vain nimeksi. Matkaa kertyi järven ympäri 10 km ja aikaa käytin fiilistelyyn 1.13 h. Oli aika lähteä kotiin, pakata auto ja suunnata kohti Teijon retkeilyaluetta. 

 

Juhannusfiilistelyä

 Teemme joka kesä kahden yön telttaretken johonkin parin tunnin ajomatkan päässä olevaan kansallispuistoon tai retkeilyalueeseen. Kesäkuussa siksi, että luonto on hienoimmillaan vihreän sävyineen. Vuodesta 2009 lähtien aikaisemmat retket on tehty Helvetinjärvellä, Repovedellä, Evolla ja Isojärvellä. Suomessa on paljon retkeilyalueita hienoissa maisemissa ja puitteet ovat kohdallaan. Polttopuut ovat sateelta suojassa valmiina tai niitä joutuu korkeintaan sahaamaan ja pilkkomaan. Järvien vedet ovat juomakelpoisia, mutta keitämme ne silti ruokaa tehdessä varmuuden vuoksi. Retkivalmistelut olivat tällä kertaa siten erilaiset, että minimoin ruokavalinnoilla rinkan painoa jättämällä mm. säilyketölkit pois, koska metallijätteiden kuljettaminen pois on oma hommansa. Otimme mukaan paljon lisää vesi-tyylistä muonaa: perunamuusijauhoa, maitojauhetta ja kuivasin ensimmäistä kertaa naudan jauhelihaakin mukaan. Se menettää kuivauksessa 2/3 painostaan ja säilyy rasvattomana pitkään. Ruskistin ja maustoin edellisenä iltana 800 g jauhelihaa ja paistoin pari silputtua sipulia mukana ja annoin ylimääräisen nesteen haihtua. Puristin setistä talouspaperilla enimmät rasvat pois ja levitin kahdelle uunin pellille. Lihat olivat 50-asteisessa uunissa reippaat kahdeksan tuntia, kunnes annoin niiden jäähtyä ja pussitin annoksittain minigrip-pusseihin. Kuivatessa uunin oven raossa oli kauha, jotta kosteus pääsi haihtumaan.

Omassa rinkassa oli yhteiset majoitus- ym. välineet, kolmen hengen vaatteet, suurin osa ruoasta ja nelisen litraa juomavettä. Vaimolla oli juomareppu lastenkantorinkassa ja nuorimman pojan lisäksi rinkkaan mahtuu 20 litraa vaippoja, ruokaa, vaatetta jne. Vanhempi poika kantoi omassa repussaan vaihtovaatetta, vesipullonsa ja ehkä ne tärkeimmät eli Pantteri-karkit. Ensi vuonna retki jäänee yhdeksi yöksi, kun nuorimmainen vasta konttailee ja kahden lapsen on käveltävä. Kupoliteltta kolmelle hengelle meni vielä tämän kokoisella perheellä. Katselin eilen jo suurempaa telttaa tuleville reissuille ja sen paino nousee parilla kilolla, mutta onpahan tarpeeksi tilaa.

Väliojan nuotiopaikka Matildanjärven rannalla

Teijon retkeilyalue sijaitsee Salosta noin 27 km lounaaseen ja on pinta-alaltaan 27 neliökilometriä. Jätimme auton Mikkossuon P-paikalle ja kävelimme Matildanjärven pohjoisrantaa seurailevaa reittiä ensimmäiseksi yöksi Väliojan nuotiopaikalle. Luontoon.fi-palvelun mukaan kyseisellä kohdalla piti olla vain nuotiopaikan, mutta positiiviseksi yllätykseksemme paikalta löytyi uusi nuotiopaikka hyvin varustein, halkovaja ja ulkohuussi, joten päätimme jäädä enempiä puntaroimatta paikalle ensimmäiseksi yöksi. Tulomatkalla ohitimme Vicksbäckinlahden laavun, jonne oli jo noussut telttoja. Retkillä on tullut huomattua, että vaikka etäisyydet ovat hyviä polkuja ja pitkospuita pitkin vain paria kilometriä, P-paikalta toiset nuotiopaikat ovat järjestään vapaita. Johtuneeko ihmisten peruslaiskuudesta vai mistä, mutta pienellä kävelyllä pääsee hulppeisiin maisemiin, joissa teltan paikan saa rauhassa valita.

Oven yläreunassa ollut pesä koki kovan kohtalon

Mukaan tullut arpajaisvoitto, Hammockin laskuvarjokankainen riippukeinu, on mukavaa luksusta metsään. Kantokyvyltään siihen mahtuu koko perhe ja perinteisesti olen ottanut siinä päiväunet. Järvellä oli paljon lintuja, mm. valkoposkihanhia, jotka illan edetessä tulivat poikueensa kanssa nuotiopaikan viereiselle kalliolle. Kävimme pulahtamassa viileähkössä vedessä, josta pojat silti nauttivat. Mikä on lapsesta kivempaa kuin järvessä polskiminen? Sinne kakkaaminen tietenkin! Illan päätteeksi paistoimme makkarat ja kävimme nukkumaan. Pilvet näyttivät väistävän Salon suuntaan.

Pojat herättivät jo viiden jälkeen, joten teimme puuroaamiaisen klo 5.30, jonka jälkeen menimme vielä muutamaksi tunniksi jatkamaan unia. Lintujen laulu, lokkien rääkyminen ja nuorimmaisen tottumattomuus uuteen ympäristöön vaikuttivat osaltaan ensimmäisen yön uneen.

Vettä ei tullut toisenakaan päivänä, vaikka ennusteet olivat pitäneet pientä sadekuuroa mahdollisena. Lähdimme pitkospuita pitkin kohti Puolakkajärveä, jonka rannalta katsastimme ensin Teerisuon laavun, jolla oli jo asukkaita, kuten olin kuvitellutkin. Järven pohjoispuolella oli kuitenkin Endalin laavu, jolla olisi myös ulkohuussi. Paikka oli kuitenkin rinteessä, josta ei puilta juuri järveä näkynyt ja josta veden hankkiminen kokkailuun olisi ollut vaivalloista. Lähdinkin vedenetsintäpuuhissa kartoittamaan kattila kourassa lähitienoita. Läheiseen saareen johti kapeat pitkospuut heinikon puoliksi peittäminä. Kiersin saarta, kun pääsin kallioille, jotka olivat loistaneet jo järven toiselle puolelle Teerisuon laavulle. Kallion juuressa oli käytetty nuotiopaikka, jonka kivillä lepäsi metalliritilä. Navakka tuuli piti itikat loitolla, mutta yöksi siltä olisi hyvä päästä suojaisampaan paikkaan. Viereisten puiden takaa löytyikin tasainen aukea, jolla oli selvästi aiemminkin yövytty, joten autiosaari varmistui seuraavaksi leiriksemme. Hain rinkan ja lopun perheen rantaryteikön läpi ja otimme laavulta mukaan sylilliset halkoja. Aloitin kokkailut laittamalla kuivatut lihat Trangian kattilaan turpoamaan puoleksi tunniksi. Saari osoittautui varsinaiseksi paratiisiksi. Rantakallioilla oli lämmintä ja riippukeinullekin löytyi sopiva paikka loivan kalliopohjaisen uimarannan vierestä. Vaihdoin taas tukevien ja painavien retkikenkien tilalle mukavat ”leiritossut”, Feelmaxit, joilla kävely on kuin sukkasillaan menisi. Tekee hyvää jalkapohjillekin.

Pitkospuut paratiisisaarelle

 Päivän mittaan keräsimme kunnon kasan maahan pudonneita kuivia oksia illan nuotiota varten. Teimme kaarnalaivoja ja vanhempi poika päästi niitä uimaan tuulen mukana. Olipa jännää! Nuorempi tutkaili keppiä pitkin kiipeäviä muurahaisia. Pienten lasten kanssa ei tarvitse ihmeitä keksiä luonnossa, kun kaikkea uutta ja mielenkiintoista on ympäristö tulvillaan. Tällaisista retkistä saa aina perspektiiviä elämään. Pakkaamme murto-osan omaisuudestamme ja lähdemme alkeellisiin oloihin keskelle metsää. Meillä on silti hyvää ruokaa, teltta tai tarvittaessa vaikka halkovaja suojanamme ja puhdasta vettä voimme nostaa viereisestä järvestä. Asiat ovat paremmin kuin miljardeilla ihmisillä. Samassa lasten kanssa luonnossa touhutessa voi todeta, kuinka vähän erilaisilla lapsiperheidenkin itsensä ympäröimillä suosituilla brändeillä ja gadgeteillä on tekemistä onnellisuuden kanssa. Vanhin poikakin taisi olla pari päivää lausumatta taikasanoja "ääri pöörs", jonka merkkisiä tavaroita ois aina tosi kiva saada. Retkeilyä voikin suositella kaikille lapsiperheille. Ollaan yhdessä ilman keinotekoisia ärsykkeitä perusasioiden äärellä, eikä se niin vaivalloista ole kuin moni varmasti olettaa. Luonnossa on aikaa olla läsnä, eikä lapsen kysymyksiä ohita ynähtelemällä, kuten usein pääsee kodin elektroniikan parissa käymään.

Riippukeinussa on tunnelmaa

 Mukaan pakatut minigrip-pussitetut kuivahedelmät, suolapähkinät, suklaa, karkit ja keksit ovat hyvää ja nopeasti nautittavaa purtavaa ateriaa odotellessa ja patikoidessa, eikä lapsillakaan ole mitään niitä vastaan. Letut teimme valmislettujauheesta. Pari ensimmäistä meni harjoitteluksi, kunnes homma alkoi sujua ja letut kääntyä heittämällä. Valmiskermavaahtopullosta on tullut vakionautinto retkillämme. Sitä voi lisätä aamupuuroon, kahviin ja niihin lettuihinkin. Yllättäen se on enemmän vaimon juttu ja omat nautinnot saan Ritmeester Moods-pikkusikareista ja Jallusta. Lopetin tupakoinnin kesällä -98 ja nuuskankin kohta 4,5 vuotta sitten. Retkillä nuotion savussa ja itikoiden ympäröimänä on kuitenkin mukavaa tuprutella hyvänmakuista sikaria ruuan, kahvin ja tumman suklaan päälle. Elämän pieniä nautintoja.

Isoja haavereitakaan ei sattunut, vaikka poikakin pääsi kokeilemaan retkikirveen käyttöä. Viimeisenä hyvin ja pitkään nukuttuna aamuna huomasin, että olin päiväunilla riippukeinussa polttanut jalkojen etuosan auringossa. Polttopuita hakatessa repesi nahka kämmenen kyljestä, mutta ensiapulaukusta löytyi välineet sen hoitamiseen. Viimeisenä päivänä edessä oli pisin patikointi takaisin autolle. Matkaa oli tosin vain muutama kilometri ja sekin jo kevenneellä rinkalla. Kotona punnitsin sen 22-kiloiseksi. Emme nähneet kuin pari ihmistä ja mutustelimme viimeisiä karkkeja ja suolapähkinöitä pitkin matkaa. Autoon päästyämme huomasin, että siinä missä retkelle tullessamme kuuntelimme metallia, lähtiessämme ei tehnyt mieli laittaa mitään ylimääräistä mökää koneeseen. Kotona teimme pitsaa ja huolsimme kalustoa. Ja uni maittoi taas omassa sängyssä. 

Tein tänään illalla salitreenin ja joku karkki oli retkellä selvästikin jäänyt lihaksiin. Niin hyvin kiristyi iho treenin päätteeksi. Tämä urheilija alkaa olla pian valmis kolmen ultran comboon.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti toukokuussa, että rahaa on tilille kertynyt jo yli 3,2 miljoonaa euroa. Viime viikolla varmistui HUS:in lupaama 40 miljoonan lahjoitus. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Selvitämme keräyksemme tilannetta ja tiedotan siitä lähiaikoina. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

Suoritukseen on aikaa kuutisen viikkoa. 400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.