Combo Turkuun

Palasimme Turusta eilen, jolloin lihaksissa tuntui vielä jumia, varsinkin pohkeissa. Olen ollut yllättynyt, miten hyvässä kunnossa kroppa on; nivelissä ei mitään ongelmia. Äsken kävin kevyellä pyörälenkillä, kun poika polki rinnalla treeneihinsä. Tällä viikolla käyn kerran melomassa ja muuten treeni on pääosin hyötyliikuntaa, pari salia ja joku juoksulenkki. Kesäkelit ovat tuoneet paljon lisävirtaa projektiin. Nyt nautitaan ja treenataan.

Valmistelut

Säädin pyörää perjantai-iltana. Vaihdoin kisakiekot, joiden myötä pyörän paino tippui puolisen kiloa 9,1 kiloon ilman lokareita. Asensin pikalukittavan takalokarin lisäksi roiskesuojan nippusiteillä etuputkeen. Kävin pyöräilemässä Pitkäjärven ympäri 16,7 km:n lenkin ja tunnustelemassa jalkoja. Jatkoin illalla hiilaripitoisella ravinnolla ja nestettä nauttien.

Sääennusteista huolimatta säästyin lopulta kastumiselta. Märällä kelillä tulee yleensä helposti juotua liian vähän, kun suussa narskuu öljynsekainen kuravesi, mikä oli suurin syy asentaa lokari eteenkin. Starttasin yhdeksän aikaan aamusta. Ilma oli pilvinen ja matkalle oli luvattu itä-/kaakkoistuulta. Lämpöä oli jo 17-18 astetta, mutta puin silti irtohihat ja –lahkeet, joiden alla oli vielä kompressiolahkeet polven alle. Tuuliliivin otin reppuun varmuuden vuoksi, jos sade yltyisi. Vettähän se ei pidä, mutta säästäisi sisäelimet kylmältä viimalta. Samaa tarkoitusta varten pakkasin mukaan myös kengänsuojat. Ostin talvella Bontragerin maastopyöräilykengät alta satasella. Ovh oli 250, joten edelleen suomalaisista pyöräilykaupoista kannattaa katsoa tarjontaa ennen ulkomailta tilaamista. Kengät nyt on muutenkin parempi kokeilla ennen ostopäätöstä. Nämä eivät ole hyvin palvelleita Shimanon peruskenkiä keveämmät, mutta lasikuitupohja tuo jämäkkyyttä, joten voima välittyy entistä paremmin kampiin. Matkalle otin mukaan pari sisuria ja perustyökalut satulalaukkuun.

Matkaan

Olin laskeskellut, että 30 km/h keskinopeudella olisin Turussa alle 5,5 tunnissa. Ensimmäisen 15 km:n jälkeen keskari oli yli 32:n ja sykkeet aika kohollaan. Kropalta vie aina vähän aikaa tasoittaa sykettä, kun se käy ison suorituksen alla kierroksilla. Aloitin juomisen viiden minuutin tienoilla ja jatkoin ottamalla noin kymmenen minuutin välein pari-kolme kulausta Gutzya. Veikkolan tienoilla otin ensimmäisen geelin, jota olin varannut mukaan vähintäänkin tarpeeksi. Tarkoitus oli ottaa tuntia kohden 1-2 kpl 40g:n geeliä. Mukana oli myös pari Gutzyn energiapatukkaa, jota oli helppo mussuttaa vauhdissa. Tällä kertaa välipalakaurakeksit jäivät pois. Niitä olen säännöllisesti syönyt pitkillä matkoilla kaiken sokerisen vastapainoksi. Ehkä olisi pitänyt nytkin.

Veikkolasta alkoi isot mäet Lohjan ohi ja Saukkolaan, jossa vasta riisuin irtohihat. Korkeimmillaan keskinopeus kävi 33,3:ssa. Keskisyke nousi 164:ään, mutta laskeskeli sitten niin, että tauolla Salossa se taisi olla 162. 80,5 km:iin eli puoliväliin meni aikaa 2.27. Katsoin vanhoista kilometripylväistä matkat Helsinkiin ja Turkuun ja twiittasin vauhdista virheellisesti  ajaksi 2.20. 100 kilometriä täyttyi ajassa 3.01, mikä oli parasta vauhtiani koskaan.

Kilometrit syödään paloina

Pyöräillessä minulle on muotoutunut monia tapoja kerätä matkalta onnistumisia pienten välitavoitteiden napsimisella. Milloin on 10 % matkasta takana, milloin tunti taukoon, paljonko aikaa on kulunut puolivälissä jne. Kylttien mukaan voi laskeskella aikaa seuraavaan taukoon tai esim. päättää, että juo vaikka kolme kertaa ennen seuraavaa isompaa paikkakuntaa. Pikkuhiljaa matkan edetessä kerto- ja jakolaskut pyörivät päässä ja loppuaika alkaa hahmottua. Nyt arvelin Salon kohdalla, että olen Turussa aikaan 5.10, joka ei mennyt pahasti ohi. Jäljellä olevaa matkaa on helppoa laskea, kun maantierenkailla kilometriin menee kaksi minuuttia eli vauhti on n. 30 km/h ja pistosuojatuilla pidempien matkojen loppuaikaa voi arvioida 25 km/h keskinopeuden mukaan. 

Salon tauko

Salon jälkeen pysähdyin nopeasti S-ketjun kompleksiin, jossa kävin riisumassa irtolahkeet ja täyttämässä Hesburgerin ystävällisen myyjän avulla juomarepun. Join tiheästi taukoa kohti ja reppu tyhjenikin sopivasti. Huomasin samalla, että GoPro2 ei ollut päällä ja laitoin sen ottamaan kuvan sekunnin välein. Näköjään kamera olikin ottanut sarjan kuvia taukopaikalta, muttei yhtään pyörän selästä. Vaatii siis vielä harjoittelua ja manuaaliin perehtymistä. Katselin kyllä manuaalia netistä edeltävänä iltana, mutta näköjään jotain täytyy vielä säätää, että kamera jatkaa kuvaamista, kunnes sen itse stoppaa. Matkalta en ottanut kuvia, vaan keskityin jatkuvasti vain ripeään etenemiseen, mikä tarkoitti selkä suorana liu´uttelun minimoimista. 17 minuuttia kestäneeltä tauolta lähtiessäni keskinopeus oli laskenut 30,4:ään. Turkuun oli enää 53 km, mikä tuntui melko mitättömältä. Jatkoin tasaista juomista ja geelin nauttimista. Isoimmissa mäissä oli jo välillä heitettävä 2. ja 3. pienimpiä vaihteita, jotta sain pidettyä kadenssin lähempänä sataa ja pahemmat jumit poissa.

Ammattilaisille apua

Paimion jälkeen huomasin jonkun miehen pysähtyvän autollaan Romanian romanin huitomana linja-autopysäkin jälkeen pientareelle. Mies ei ollut ilmeisesti tietoinen näiden veitikoiden toimintatavoista, vaikka kyseisistä tapauksista on ollut lehdissäkin juttua jo monta kesää putkeen. Romanien BMW oli musta kromattuine vanteineen. Toinen pukumies oli kuskin paikalla ja toinen heilutteli paikalle pysähtyneelle Skoda-kuskille käsissään jotain pientä paperilappua ja yritti solkata jotain saksaksi ja englanniksi. Pääsin kohdalle ja kaarsin tien toiselle puolelle kysymään romanin ongelmaa, kun Skodisti tajusi tilanteen ja jatkoi matkaansa. Onneksi muuta liikennettä oli vähän. Tiedustelin sitten tältä pullukalta englanniksi, kun saksani ei yhtäkkiä taipunut, että mikä ongelma heillä on. Ilmoitin voivani soittaa heille poliisin avuksi ja hän vastasi uhmakkaana, että soita. Kuski oli jo nousemassa autosta, kun katsoin paremmaksi jatkaa matkaa ja soittaa pojille tiepalvelua. Poistuessani huomasin, että auton keulan rekisterikilpi näytti virolaiselta eli se oli valkopohjainen, mutta takana oli keltapohjainen romanialainen kilpi. Romanit lähtivät saman tien paikalta kääntyen perääni Turun suuntaan ja kääntyen ensimmäisestä risteyksestä oikealle Paimioon. Toimintatapahan näillä on kertoa tarinaa polttoaineen loppumisesta ja sitten yrittää vaihtaa arvotonta rihkamaa käteiseen. Joskus ovat isommalla porukalla pakkomyyneet esim. kukkia siten, että rahat on revitty käsistä ja jätetty säikähtänyt härmäläinen autoineen tien varteen jokin auringonkukka kourassa. Liikenteen kannalta pahinta on konepellin nostaminen moottoritien varressa, jossa pientareelle jarruttava avulias autoilija vaarantaa muun liikenteen.

Turkuun oli tässä vaiheessa enää 20 km. Kaupungin lähestyessä jatkoin juomista, vaikka suussa oli jo vähän aikaa ollut ällöttävä maku. Tein juomasta 6 %:sta, kun aiempina vuosina olen tottunut juomaan noin 4,5-5 %:sta Gutzya. Laimeampaa on tämänkin kokemuksen mukaan helpompi nauttia isompia määriä ja nythän ei ollut vielä edes hellekelit. Taidan jatkossa palata vanhaan vahvuuteen ja ottaa geeleistä loput suorituksessa tarvittavat hiilarit. Turun keskustaan saavuin viimeiset kilometrit pyörätietä, joka seuraili tie 110:ä. Keskinopeus oli tässä vaiheessa noussut 30,9 km/h:ssa. Seuraani tuli ilmeisesti Piikkiöstä kotoisin ollut kuntoilija, jonka kanssa jaoimme loppumatkan jutustellen. Keskustassa olin ajassa 5.12h ja pyörin vähän aikaa hotellia etsien. Hotellilla olin ajassa 5.19 ja matkaa oli mittarissa 162 km. Keskinopeus siis 30,5 km/h. Vaimolla oli matka kestänyt sen verran, ettei ollut ehtinyt minua ennen perille, joten jouduin odottelemaan lenkkareita, jotta pääsin juoksemaan.

Ilma oli mitä mahtavin ja keskusta täynnä porukkaa Suomen ottelun alkua ja lauantai-illan viettoa odottelemassa. Eräs hotellissa majoittunut häävieras otti pari kuvaa ja ehdin hyvin päivittää combon tilanteen facebookiin. Taukoa kertyi lopulta 27 minuuttia. Vaimo toi kengät ja otti pyörän huolehdittavakseen. Vaihdoin juoksusukat ja uudet Karhun lenkkarit, jotka ovat kokoa 44 eli puoli numeroa aiempia isommat. Otin edellisestä combosta opiksi sen, että jalka turpoaa suorituksen edetessä. Viime sunnuntaina Porvooseen juostessani alusta oli asfalttia ja varpaat hakkasivat New Balancen kärkiin muutamien rakkuloiden arvoisesti. Nyt ei sattunut yhtään eikä rakkuloita tullut lisää.

Juoksuosuus urheilupuistossa

Kaveri ei päässytkään mukaan juoksemaan, mutta suositteli Aurajoen toisella puolella olevaa urheilupuistoa. Juoksin joen yli kevyenliikenteen siltaa ja ohitin ravintolalaivat matkalla puistoon. Sitä kiersi vaihtelevassa maastossa hiekkatie, jossa oli pieniä mäkiä, joten väsyneet jalat saivat hyvää haastetta ylämäkiin puskiessa. Ensimmäisellä 1,4 km:n kierroksella riisuin pyöräilypaidan, joten juoksin loppumatkan hihattomassa triathlonsasussa, joka oli juuri sopiva kostean lämpimään säähän. Ensimmäisillä kilometreillä olo oli juomisesta huono ja oksennus oli lentää. Jatkoin kuitenkin tasaisesti alle 6 minuutin kilometreillä. Ihan pientä juilimista tunsin oikeassa taka- ja etureidessä, mutta juomalla krampit pysyivät poissa. Tässä harjoituksessa en ollut edes varannut mukaani yhtään Diasporal Direktiä, joka on nopeasti imeytyviä magnesiumsitraatin murusia kätevässä putkilossa. Riittävä juominen piti lihakset toimintakykyisinä.

Tarkastelin kelloa matkan edetessä, koska Suomen peli oli alkamassa klo 16. Katsoin, että ehdin juuri juosta kahdeksan kierrosta ennen kuin on suunnattava hotellille, jotta ehdin suihkuun ennen kuin kiekko putoaa jäähän. Kilometrejä kertyi kaikkiaan 13 eli vähän vähemmän kuin olin ajatellut, mutta tämä oli treenin tavoitteen kannalta ihan riittävästi. Olin odotellut, että paikkoihin alkaa sattua juoksun edetessä, mutta oireet olivat vähäisiä. Kolmen vartin juoksun jälkeen rekisteröin oikeassa lonkankoukistajassa alkavan kolotuksen, joka pysyi kuitenkin pienenä. Äitienpäivän combon jälkeen lonkat olivat kipeinä muutaman päivän, mutta nyt ilmeisesti hiekka-alustan joustavuus ja ilman lämpötila olivat osaltaan vaikuttamassa suotuisasti kudosvaurioihin. Olo oli suorituksen jälkeen hieno, vaikka vatsa oli vähän sekaisin. Treeni oli projektin kannalta hyvä välietappi, josta oli mukava ottaa onnistuminen, josta nauttia. Eihän tämä ollut juuri mitään tulevan tavoitteen rinnalla, mutta näin pitkä yhdistelmä tässä vaiheessa projektia oli hyvä kokea niin henkisesti kuin fyysisesti. Mentaalisesti juoksemaan lähteminen oli helppoa. Raskaalta tuntui ainoastaan välillä kovempien nousujen jälkeen, mutta liian pahalta ei missään vaiheessa. Tasaista rullailua vaan..

Done.

Kaikkiaan combolle tuli mittaa 7.02 tuntia, jonka aikana kului Garminin mukaan 4472 kaloria. Olin arvioinut kulutuksen jonnekin 4500- 5000 tuntumaan, joten aika hyvin osui. Molempien osuuksien keskisyke oli 158. Nousumetrejä kertyi pyörällä 1427, joka on siis enemmän kuin suorituksen reitin profiilissa Garminin Bike routerin mukaan, Juosten kiipesin 219 vertikaalimetriä, eli ihan kelpomäärän, jos suorituksessa metrit on vähän yli 300. Suorituspäivän aamupaino oli 76,4, joten reilun kilon verran oli saanut painoa tankattua. Perusteellisempien tankkausten jälkeen paino on joskus noussut parilla kilolla.

Suomen tappio vähän laski fiilistä, mutta olihan siinä paljon nautittavaa. Kahdestaan vaimon kanssa pitkästä aikaa ja sää mitä hienoin. Kävimme keskustassa kävelyllä ja joen rannan terassilla syömässä. Jalat tuntuivat niin hyviltä, että päätin nautiskella parit oluet. Tarjoilija kysyi, tuodaanko molemmat samalla kertaa, johon oli vastattava, että mulla on jano. Vähän ehti lämmetä jälkimmäinen, mutta hyviä olivat molemmat. Edellisestä oluesta olikin ehtinyt kulua yli kaksi kuukautta.

Pari janoon.

Sunnuntaiksi olin sopinut tatuointiajan, joka jouduttiin akuutin sairastumisen vuoksi siirtämään kesäkuulle. Harmillinen juttu, mutta koska kaikessa on myös jotain positiivista, ehdimme ajaa kotiin ennen kuin Suomi ottaa pronssia. Paitsi ettei ottanut. Oli tämä viikonloppu silti onnistunut. Pohkeet, reidet ja jostain syystä hauikset olivat vähän kireän kipeinä, mutta nivelet hyvässä kunnossa. Olin varautunut siihen, että kropan palautumiseen menisi aikaa, mutta nyt näyttää todella hyvältä.

Keräyksen tilanne

Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti huhtikuun alussa, että rahaa on tilille kertynyt jo 1,95 miljoonaa euroa. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Tavoittelemastamme keräyssummasta on kasassa jo yli 10 %. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme huhtikuussa, kun Dynasty Helsinki lähti mukaan.

Yrityslahjoittajat 

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:

Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:

400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl

Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia

400:n Haasteen logo paljastetaan kohta. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä.