maanantai 22. huhtikuuta 2013

Jalkapuoli, muttei mieli


Viikonlopun pitkä lenkki jäi tekemättä, joten aiotut tunnit jäivät muutaman lyhyeksi seitsemään. Viikon 16 olin muutenkin suunnitellut kevyemmäksi tulevien kovempien viikkojen ja 6-päiväisen työviikon vuoksi. Viime viikolla alkaneet lonkankoukistajien särky ja jäykistely johti siihen, että katsoin parhaimmaksi rauhoittaa tilanteen ennen kuin lähden suunnitellusti nostamaan treenimääriä tulevalla viikolla. Olin laiminlyönyt venyttelyt viime aikoina, mikä varmaan osaltaan aiheutti ikävän muistutuksen venyttelyn tarpeellisuudesta. Viikon puolivälissä alkoi kipuilla oikean isovarpaan kohdalla päkiässä. Jokin tikku oli mennyt ja katkennut aika syvälle. Juoksin vaivan häiritsemättä perjantaina reippaat 20 km. Söin kolmen Ibumaxin päivävauhdilla tulehduskipulääkettä ja pidin muutaman kerran päivässä kylmägeelipakettia kipeissä kohdissa. Nyt lonkat on kunnossa ja huomenna kuljen töihin taas pyörällä. Päkiän piikki kipuili siihen malliin, että merkkiä rauhoittumisesta ei ollut. Yritin kaivaa sitä neulalla eilisiltana, mutta liian syvällä ollut tikku ei suostunut nousemaan pintaan ja ilman puudutusta homma ei ollut mielekästä. Kävin sitten tänään aamupäivästä työterveyslääkärillä, joka leikkeli kudosta auki puudutuksessa. Mitään tikkua sieltä ei kuitenkaan erikseen löytynyt, mutta vieras esine saattoi lähteä poistetun tulehtuneen kudoksen mukana. Hyvä, ettei tullut tikkejä tai muutenkaan estettä kuntoilulle. Tällaisesta pienestä takaiskusta en viitsi liikaa stressata. Pitkässä projektissa käy vääjäämättä erilaisia vahinkoja, joille ei vain voi mitään. Huomisesta lähtien liikun taas ja edessä ovat työmatkat, jalkatreeni ja tunnin soutu.


Uusia ideoita, hienoja elämyksiä

Se on jännä ilmiö, kun aina, kun olen estynyt liikkumaan, alan suunnitella tulevia juttuja. Mitä kaikkea olisi siisti lähteä treenaamaan ja ottaa tavoitteeksi. Lauantaina huomasin töissä iltapäivälehden jutun, joka oli pakko kahvin kera nautiskella.  Ennen kuin kerron lisää lehtijutusta, haluan mainita mielenkiintoisen löydön. Törmäsin aiheesta etsiessäni myös seikkailijaan, joka on tehnyt mielettömiä monipuolisia suorituksia ympäri maailmaa ja tallentanut ne hienosti: http://www.alastairhumphreys.com/. Aion seurata miestä jatkossa.




Maunu Anhava kirjoitti lauantain Ilta-Sanomissa aukeaman jutun kaverinsa kanssa juoksemastaan Saharan aavikon ylittävästä juoksutapahtumasta. Tapahtuman nimi on Marathon Des Sables. Mies osasi pukea tuntojaan hyvin sanoiksi etappikisassa, jossa pisin päivämatka on yli 90 kilometriä. Myös hänen selviytymiskeinonsa tuntuivat tutuilta.

”Ajatukset pyörivät vain seuraavassa väliaikapisteessä sikäli, ettei vesi vain loppuisi kesken. Varmaa on, etten enää kisan jälkeen katsele vettä samalla tavalla kuin aiemmin. Kipu tuntuu erityisen uuvuttavalta henkisesti, koska etapin loppuun on matkaa vielä ainakin kymmenen tuntia. Rättiväsyneenä ultrajuoksija kysyy itseltään, miksi me oikeastaan teemme tätä rääkkiä. Mieli alkaa temppuilla. Mitä helvetin järkeä tässä on? Mikä saa ihmisen taivaltamaan kuuden päivän aikana yhteensä lähes 48 tuntia maailman rankimmissa olosuhteissa? Kyse ei ole pelkästään maagisesta rytmistä, flow´sta, jonka voi saavuttaa usein juoksun aikana. Kyse ei ole ainoastaan jokaisen etapin jälkeen iskevästä valtavasta euforisesta tunteesta, joka virtaa läpi kehon aina selkäytimiin saakka.”

”Ihminen nöyrtyy, kun hän tuntee jatkuvaa särkyä, joka ei mene heti sormia napsauttamalla pois, vaan vaatii tuntien sietämistä. Ihminen ymmärtää perusteellisesti, miten kammottavalta kipu tuntuu, eikä hän halua itse aiheuttaa samanlaista kipua kenellekään muulle. Ihminen ei halua ajatella jäljellä olevia kilometrejä, vaan jäljellä olevaa aikaa, koska tuskan keskellä vauhti hidastuu. Kohta enää kahdeksan tuntia? Eihän se ole kuin yksi työpäivä! Samalla ihminen kokee voimaantumista, kun hän kykenee kontrolloimaan kiputilojaan. Jos ihminen kykenee hallitsemaan tuskaa ilmeenkään värähtämättä, hän uskoo ohjaavansa jatkossa vahvasti myös muita tunteita elämässään. Tuo tunne on sellainen, että ihminen muistaa sen lopun elämäänsä. Hän voi palata mielessään siihen koska tahansa tulevaisuudessa, jolloin se toimii valtavana voimavarana. ”

Tuo Anhavan mainitsema nöyrtyminen osui. Ouluun polkiessani lähtöfiilis oli sellainen, että varmasti menen perille asti, mutta silti oli oltava nöyränä haasteen edessä. Kunpa keho kestäisi, eikä sattuisi muutakaan ikävää. Yli 20 tuntia pyöräilleenä polvet alkoivat ilmaista kohtuuden täyttyneen, mutta matkaa oli vielä kolminumeroinen kilometrimäärä jäljellä. Kovimmissa kivuissa pyysin kehoa jaksamaan. Välillä ääneenkin, kun kuka tuolla kuulisi ja vaikka kuulisi, juuri sillä hetkellä minulla ei olisi minkäänlaista tarvetta alkaa selittämään. Musiikki olisi tietenkin keino viedä ajatuksia muualle ja hakea taistelufiilistä, mutta elämän muistettavimpiin hetkiin en kaipaa soundtrackiä. Siinä polkee yksin tyhjän tien laitaa metsien ympäröimänä, keho väsyneenä ja mieli temppuillen. Perillä odottaa perhe ja mies on tässä, läsnä suorituksessa ja olo on - nöyrä.

Alkoi tuo hiekkamaratonkertomus siihen malliin kutkuttaa, että menin juuri Amazoniin etsimään jonkun hiekkaultran suorittaneen kokemuksista kertovaa kirjaa. Vielä en tilannut, mutta siemen on kylvetty… Ja kun jokin aavistus/ajatus/aikomus tuntuu hyvältä, se jää sisälle ja sitä alkaa pikkuhiljaa työstää. Ihan lähivuosina en pidä osallistumista todennäköisenä, mutta ehtiihän sinne vielä vaikka kymmenen vuoden päästä.





Määräviikko

Projektiviikon 17 suunnitelmiin kuuluu noin 15 h treeniä ja mm. ensimmäinen yli satanen ja yli kahden tunnin pyörälenkki tälle vuodelle. Teemme sen todennäköisesti kaverini kanssa perjantaina, kun molemmilla on vapaata. Mukava päästä tunnustelemaan uudistettua pyörää ja onhan nuo pitkät rauhalliset aina mukavampia jakaa kaverin kanssa kuin yksin puutua. Juomaa, geeliä ja patukkaa vain mukaan ja maantien laidalle etenevää kevättä todistamaan.

Taidan tehdä myös ensimmäisen pyöräkärrylenkin sitten talven, jolloin kärryn vetäminen oli luontevaa vauhtikestävyystreeniä raskaiden kelien ansiosta. Ärsytetyn päkiän vuoksi välttelen alkuviikon tärähtelyä ja juoksen pari tunnin lenkkiä esim. torstaina ja sunnuntaina, jolloin suunnitelmissa on kauden ensimmäinen yhdistelmätreeni. Combona siis pyörä-juoksu. Aikaa suureen Turun comboon on tämän viikon jälkeen enää kolme viikkoa, joten alle täytyy saada sopivaa progressiota.

Kajakin sovin siis noudettavaksi torstaina, joten käyn ainakin kerran melomassa loppuviikon aikana. Ainakin lähijärven pinnassa on vielä jäät, joten täytynee selvitellä Vantaa-joen tilannetta vielä ennen kuin lähdetään Hyvinkään seudulle päiväretkelle. Olin suunnitellut tälle viikolle 3h juoksua, 6h pyöräilyä, 3h salia ja 3,5h sisäsoutua/melontaa. Saa nähdä, mistä tunnit kertyvät ja paljonko harkinta mukana saan kasaan. Nyt ei ole mitään mieltä väkisin palautumista laiminlyöden kerätä tunteja, kun edessä on vielä isompia viikkoja. Lisääntynyt valo ja lämpö helpottaa osaltaan viikkotavoitteeseen pääsyäni.


Keräyksen tilanne
Uusi Lastensairaala 2017 tukiyhdistys tiedotti huhtikuun alussa, että rahaa on tilille kertynyt jo 1,95 miljoonaa euroa. Tilille lahjoittamalla varat siirtyvät suoraan sairaalahankkeeseen ilman välikäsiä. Keräyslupa löytyy Uuden Lastensairaalan sivulta: http://uusilastensairaala2017.fi/kerayslupa

Ensimmäisen yrityslahjoituksen saimme viime viikolla, kun Dynasty Helsinki lähti perjantaina mukaan Haasteeseen merkittävällä summalla. Kiitokset heille!

Yrityslahjoittajat

Haastamme niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitä mukaan tukiyhdistyksen keräykseen. Joitakin yrityslahjoituksia on tiedossa, mutta lisää kaivataan ja sen eteen teemme parhaillaan töitä, jotta tavoiteltuun 10 000 euroon päästään. 

Keräyksestä kiinnostuneita yrityslahjoittajia pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostilla, jotta voimme sopia lahjoittamisen yksityiskohdista. Jokainen yrityslahjoitus huomioidaan kaikissa kanavissa. Yhteydenottoon käyvät sekä haaste400@hotmail.com että 400:n Haasteen fb-sivu.

Lahjoitukset:
Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry 
FI 93 5541 2820 0199 67 (OP-Pohjola)
BIC: OKOYFIHH
400:n Haastetta tuet viitenumerolla 201 70402

400:n Haaste muualla:
400:n Haasteen etenemistä voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/pages/400n-Haaste/631401450209401?ref=hl
Twitterissä projektin tuoreimmat tilanteet raportoivat @Haaste_mies ja @400nhaaste.

Tulevia tapahtumia
400:n Haasteen logo julkistetaan lähiaikoina. Myös lyhyt treenivideo on tekeillä. Pysykää kanavalla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti